Lue keskustelun säännöt.
Kaveruudesta ystävyydeksi, miksi en onnistu?
15.12.2016 |
Koko elämäni minulla on ollut jonkinlaisia vaikeuksia läheisissä ihmissuhteissa. Ne jäävät aina jotenkin emotionaalisesti pintapuolisiksi.
Ainoastaan oman mieheni kanssa pystyn tuntemaan sellaista syvempää yhteyttä ja ystävyyttä, vaikka minulla muuten onkin paljon kavereita, tuttuja ja suuri perhe.
On jotenkin vaikea arvioida, millainen todellisuudessa olen kanssakäymisissä ja missä menee vikaan, kuuntelenko liikaa, annanko itsestäni liian vähän vai liian paljon? Olenko liian pinnallinen? Epäkiinnostava?
Olen aivan hakoteillä, sillä minun on kuitenkin helppo tutustua ihmisiin ja jutella aiheesta kuin aiheesta. Minua jopa kehutaan usein hyväksi kuuntelijaksi ja tyypiksi jolta saa hyviä neuvoja. Miksi en onnistu tuntemaan syvempää ystävyyttä?
Kommentit (4)
Mulla kanssa vähän sama. Nuorempana mun 'ystävä' tuli ja jyräsi, eli vei muutaman kerran hyvän naispuolisen ystävättären ja kerran jopa mahdollisen poikaystäväehdokkaan nenän alta. Minä olen siis nainen. Jotenkin on jäänyt tuonne itsetuntoon sellainen kolaus, että ei uskalla oikein 'sitoutua' ystävyyteen, sillä joku sieltä takavasemmalta kumminkin tulee ja kaappaa sen ystävän. No joo, melkein teinimeinikiä, mutta kuitenkin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se saattaa tarkoittaa alitajunnassani. Ajattelen, siis olisin kiinnostava ihminen, kuvittelen sinua.
Etsi oikeanlaista seuraa. Sellaista joka on samalla viivalla kanssanne ja vastaanottavaista ystävyyden suhteen. Itselläni lyö jarrut päälle, jos liian nopeasti joutuu tutustumaan. Tarvitsen aikaa ja selkeyttä tilanteen ja henkilöiden suhteen. Jos joku asia häiritsee koko kuviossa, niin on otettava aikalisä tai peräännyttävä. En siis voi toimia itseäni vastaan, minun on tunnettava vapaus valita ympärillä olevat ystäväni. Saman suon toisille, en oleta olevani maagista seuraa kaikkien mielestä. Kaikista paras on, jos tutustuminen tapahtuu luonnollisesti ja positiivisesti, eikä henkilöön liittyvät asiat ja hänen sanomiset häiritse liikaa.
En usko, että sinussa on mitään vikaa. Luota vain itseesi ja kykyysi tutustua niihin henkilöihin, jotka ovat hyväksi sinulle ja elämällesi. Jos kaipaat henkistä boostia, niin lue esim. "tunne lukkosi" -kirja, tai muita opuksia päästäksesi avaamaan estojasi. Niistä on hyötyä missä tahansa ihmissuhteissa ja missä tahansa elämän osa-alueella.
Minulla on sama ongelma! Tutustun hyvän päivän tutuiksi nopeasti, mutta syvempi yhteys jää syntymättä. Uskoisin tällä olevan ainakin omalla kohdallani tekemistä itseluottamuksen kanssa. En uskalla ottaa sitä viimeistä hyppyä ystävyyteen, sillä se saattaa tarkoittaa torjutuksi tulemista. Jotenkin alitajunnassani ajattelen, että miksi olisin muista kiinnostava ihminen, muut ovat vain kohteliaita ja kuvittelen molemmin puolisen kiinnostuksen ystävyyteen.
Typerää, tiedän! Olen yrittänyt päästä tästä salakavalasta vihollisesta eroon. Edistys on pieniä voittoja ja välillä isoja takapakkeja. Etenkin dominoivat ihmiset ovat hankalia tulkita ja saavat usein perääntymään nopeasti takavasemmalle, vaikka yhteisiä asioita olisi paljonkin.
Voimaa kaikille, jotka tästä kärsivät ja ihmiset, olkaa kilttejä toisillenne!