Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kannattaako erota sen takia, kun puoliso saa aikaan ahdistavia tunteita?
14.12.2016 |
Meillä ollaan siis oltu vuosia jo yhdessä, elämä ollut sellaista tasaista arkea jo useamman vuoden. Ei ole mitään romanttista juurikaan. Melkein voisi sanoa, että kämppiksinä eletään. Seksiä nyt kuitenkin on vielä aina välillä.
Kaikki menee ihan ok, niin kauan kun en valita mistään miehelleni. Jos jostain valitan (hän ei esim haluaisi millään osallistua siivouksiin jne on muitakin asioita), niin alkaa riitely. Ja se on tosi turhauttavaa hänen kanssan. Tulee sellainen olo, että riitelee teini-ikäisen kanssa. Joko hän heittäytyy pasiivisagressiiviseksi tai sitten on vaan tosi ilkeä. Hän ei koskaan pyydä oma-aloitteisesti anteeksi tai pyri sovintoon. Joko riidat vaan pikkuhiljaa vaan unohtuu tai sitten itse niitä selvittelen, kun olen leppynyt, pyytelen anteeksi ja yritän jutella rauahllisesti. Eli tässä tulee taas tällainen sellainen olo, että olisi lapsen kanssa vuorovaikutuksessa.
Nyt mitä vanhemmaksi olen tullut, niin sitä enemmän alan jotenkin kyllästyä tähän kuvioon. Mieheni ei ilmeisesti tule miksikään muuttumaan. Hänen vanhempansa ovat aivan samanlaisia. Se riitely on jotenkin sellaista jatkuvaa vittuilua toinen toisille, ikinä ei aidosti sovita asioita, vaan ehkä jopa katkeroidutaan aina vähän lisää. En oikein osaa selittää, mutta ahdistavaa joka tapauksessa. Haluaisin itse kasvaa ja kehittyä ihmisenä, enkä taantua tuolla tavalla. Ideaali olisi se, että voisi kumppanin kanssa toinen toiselta oppia asioita, mutta nyt se ei ole mahdollista, kuin ehkä toiseen suuntaan. Ja tämä ahdistaa minua tosi paljon, niin paljon että olen alkanut miettiä eroa... Mutta onko joku eronnut tällaisen syyn takia? Lapsiakin meillä siis on..
Kommentit (14)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen miettnyt miten jostain miehistä kasvaa tuollaisia? Siis, että välttelevät vastuuta, ei mitään oma-alotteisuutta ym. En haluaisi, että omasta pojastani kasvaa samanlainen.
Tilanteesi itseasiassa voisi olla vaimoni kirjoittama. Ehkä vaimoi voisi nähdä meidän tilanteemme tuollatavalla kuten sinä sen näet. Minulla taas omat käsitykset asioista. Olen joskus miettinyt, että olisi kiva jos olisi joku naispuolinen kaveri kenenkanssa voisi sähköpostitse vaihtaa ajatuksia parisuhteesta ja elämstä noin yleensäkin. Jos tällainen kiinnostaa, niin vaihdetaan yhteystietoja (käydään esim tekemässä anonyymit sähköpostit jossain ja laitetaan osoite tänne).
Nojoo tässä lyhyesti. Tuo klo 23 painaa päälle, mutta palataan huomenna asiaan. Minusta siis vielä se, että vähän kymmenisen vuotta oltu kimpassa ja lapsia on.
Vierailija kirjoitti:
Tilanteesi itseasiassa voisi olla vaimoni kirjoittama. Ehkä vaimoi voisi nähdä meidän tilanteemme tuollatavalla kuten sinä sen näet. Minulla taas omat käsitykset asioista. Olen joskus miettinyt, että olisi kiva jos olisi joku naispuolinen kaveri kenenkanssa voisi sähköpostitse vaihtaa ajatuksia parisuhteesta ja elämstä noin yleensäkin. Jos tällainen kiinnostaa, niin vaihdetaan yhteystietoja (käydään esim tekemässä anonyymit sähköpostit jossain ja laitetaan osoite tänne).
Nojoo tässä lyhyesti. Tuo klo 23 painaa päälle, mutta palataan huomenna asiaan. Minusta siis vielä se, että vähän kymmenisen vuotta oltu kimpassa ja lapsia on.
Vinkki: vaihda ajatuksia elämästä ja parisuhteesta Oman Puolisosi kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilanteesi itseasiassa voisi olla vaimoni kirjoittama. Ehkä vaimoi voisi nähdä meidän tilanteemme tuollatavalla kuten sinä sen näet. Minulla taas omat käsitykset asioista. Olen joskus miettinyt, että olisi kiva jos olisi joku naispuolinen kaveri kenenkanssa voisi sähköpostitse vaihtaa ajatuksia parisuhteesta ja elämstä noin yleensäkin. Jos tällainen kiinnostaa, niin vaihdetaan yhteystietoja (käydään esim tekemässä anonyymit sähköpostit jossain ja laitetaan osoite tänne).
Nojoo tässä lyhyesti. Tuo klo 23 painaa päälle, mutta palataan huomenna asiaan. Minusta siis vielä se, että vähän kymmenisen vuotta oltu kimpassa ja lapsia on.
Vinkki: vaihda ajatuksia elämästä ja parisuhteesta Oman Puolisosi kanssa!
Niinhän minä teenkin. Siitä huolimatta olisi kiva, jos olisi kirjekaveri kenen kanssa vaihtaa ajatuksia.
Kannattaa lopettaa se valittaminen,sellainen on tosi rasittavaa.
Kehujen kautta,ei haukkujen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkään pahoin että meidät on "ohjelmoitu" toimimaan jotakuinkin samalla tavalla kuin vanhempamme. Jos miehellä on riitelyn, vittuilun ja naljailun malli kotoa, ei se siitä miksikään muutu. Hakee vain samanlaista kuviota omaan parisuhteeseen. Kaipa se tuo jotain turvallisuutta?
Meillä on vähän vastaava kuvio. Minustakin on vuosien varrella tullut vittuileva ilkiö. Mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän alan kaivata omien vanhempien rauhaisaa rinnakkaineloa.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen miettnyt miten jostain miehistä kasvaa tuollaisia? Siis, että välttelevät vastuuta, ei mitään oma-alotteisuutta ym. En haluaisi, että omasta pojastani kasvaa samanlainen.
Luultavasti yksinhuoltajaäidin lapsi, jolta puuttuu miehenmalli elämästä. Käyttäytyminen on sitten peruttu äidiltä ja on naismaista mökötyksineen yms
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avasin tämän ketjun tullakseni sanomaan, että tunne kertoo aina sinusta itsestäsi enemmän kuin toisesta osapuolesta, mutta nyt en olekaan varma.
Suosittelen parisuhdeterapiaa. Jos se ei auta, tai mies ei sinne suostu, niin sitten varmaan olisit onnellisempi yksin.
Pariterapiaan mars! Jos mues ei suostu, hän on valintansa tehnyt.
Olen itse käynyt pariterapian mieheni kanssa ja lukot aukesivat. Moni kuollut suhde saisi uuden mahdollisuuden, jos vaivauduttaisiin käymään läpi terapia eron sijaan! Parisuhde on kahden kauppa eikä siinä ole yhtä syyllistä. Ap:n suhteessa on jumiutunut kuvio, joka pitää avata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan oltu parisuhdeterapiassa joitakin vuosia sitten, ja kyllä tuota riitelyäkin siellä käsiteltiin, mutta ei se siihen kyllä muutosta tuonut. Vähensi ehkä riitoja, kun sai siellä jauhaa mieltä painavista asioista kerrasta toiseen, riidelläkin. Luulen, että mies ei lähtisi enää parisuhdeterapiaan. Ei kokenut, että siitä olisi ollut apua viimeksi, lisäksi mies vähättelee tätä meidän ongelmaa, jos sen joskus otan puheeksi. T. ap
Kirjoituksestasi on nyt mennyt puolisen vuotta, päädyittekö eroon? Olisi mielenkiintoista kuulla, koska itselläni on ihan sama tilanne, paitsi lapset jo muuttaneet pois kotoa. Periaatteessa kaikki on kunnossa mutta ärsyttävä naljailu ja kommentointi on rasittavaa ja sukurasitteena riitelevät appivanhemmat, jotka puhuu toisillensa tosi rumasti, ja huomaan samoja piirteitä omassa miehessäni toisinaan, pelkään että se vaan lisääntyy. Käyttäydyn itsekin niin toisinaan ja inhoan sitä! Mieheni kyllä pyytää anteeksi useimmiten lopulta mutta se ei aina riitä. Kaipaan myös sitä samaa rauhallista elämää mitä oli omassa kodissani, toisen kunnioitusta ja huomioimista.
Alue: Aihe vapaa
Kannattaa.