tuttu sairaalassa, mitä teen kun oon täällä töissä?
Kommentit (16)
Teet töitä. Jos tapaat hänet, tervehdit ja hymyilet. Jos haluaa jutella niin juttelet takaisin.
Jos todella olet läheinen ko. henkilön kanssa, niin ei sinun tarvitsisi täällä sitä kysellä.
Jos näin ei ole niin miksi ihmeessä työntyisit häntä katsomaan vain siksi että olet sairaalassa töissä. Tökeröä.
Tuskin hän haluaa sinulle kertoa vaivoistaan.
Viestitteletkö aavelle töissä ollessasi? Tottakai käyt tervehtimässä tuttavaasi, älä ole nynny!
Itse en tuppautuisi jos ei tosi läheinen. Tietenkin tervehtisin jos vastaan tulisi.
Kaikki eivät tykkää nähdä ihmisiä sairaalassa ollessaan. Jos on esim joku vaiva josta ei halua puhua. Mutta varmaan tunnet ko. ihmisen niin hyvin että tiedät mikä on sopivaa.
Et saa ottaa mitään kontaktia, ellei tuttusi tee sitä ensin.
No niin. Se oli vetäny peiton avulla osittain kasvot piiloon...tietää kyllä että oon täällä töissä.
Mietin että oliko tahallaan piiloutunut..
Keskity omiin duuneihisi. Anna tuttusi olla rauhassa.
Ärsyttää kun ihmiset laativat näitä aloituksia vailla mitään kirjoitustaitoa.
Olen sairaalassa töissä. Eräs tuttavani on täällä potilaana. Pitäisikö minun tervehtiä häntä tai mennä kenties juttusille?
Jestas, mitä touhua!! Missä sairaalassa voi tollain "työnteon" lomassa chattailla? Etkö osaa ajatella itsenäisesti asioita ap?
Olen ollut hoidossa psykiatrisessa sairaalassa, jossa työskenteli yksi ystäväni ystävä.
Moikkailtiin normaalisti siellä ollessani, ja pari kertaa hän tuli kyselemään kuulumisia (hän ei ollut suorassa hoitokontaktissa minuun) ja heitettiin huulta osaston muista potilaista, siis sellaisista "oikeista hulluista", lähinnä hän symppasi ja tuki siis.
Osastojakson jälkeen oli tyttöjen ilta, missä myös tuo sairaalassa työskentelevä nainen oli mukana, ja puhuttiin avoimesti minun kokemuksestani siellä ym.
Hän kertoi millaista työskentely hänelle on ja minä kerroin, millaista oli olla potilaana.
Nykyään ollaan hitusen läheisempiä kuin silloin, ja aina on ollut mutkattomat välit.
Ilmeisesti meistä kumpikaan ei kokenut asiaa oikein miksikään, siis että olin hoidossa sairaalassa jossa hän on töissä.
Vähän sellainen "elämä on"-asenne vallitsee, ymmärrystä riittää suuntaan jos toiseenkin.
Näki kun mä kävelin osastolla ja tiesi että meen ohi. Veti peiton naamalleen ja tirkisteli sieltä.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut hoidossa psykiatrisessa sairaalassa, jossa työskenteli yksi ystäväni ystävä.
Moikkailtiin normaalisti siellä ollessani, ja pari kertaa hän tuli kyselemään kuulumisia (hän ei ollut suorassa hoitokontaktissa minuun) ja heitettiin huulta osaston muista potilaista, siis sellaisista "oikeista hulluista", lähinnä hän symppasi ja tuki siis.Osastojakson jälkeen oli tyttöjen ilta, missä myös tuo sairaalassa työskentelevä nainen oli mukana, ja puhuttiin avoimesti minun kokemuksestani siellä ym.
Hän kertoi millaista työskentely hänelle on ja minä kerroin, millaista oli olla potilaana.Nykyään ollaan hitusen läheisempiä kuin silloin, ja aina on ollut mutkattomat välit.
Ilmeisesti meistä kumpikaan ei kokenut asiaa oikein miksikään, siis että olin hoidossa sairaalassa jossa hän on töissä.
Vähän sellainen "elämä on"-asenne vallitsee, ymmärrystä riittää suuntaan jos toiseenkin.
Todella epäammatillinen ja epäpätevä hoitaja. Oikeita hulluja...heitettiin huulta??? Psykiatrisella hoitajalla on vaitiolovelvollisuus eikä hän saa puhua sanaakaan muiden potilaiden asioita toisille potilaille. Hoitaja ylitti törkeällä tavalla myös ammatilliset rajansa lyöttäytyessään yhteen potilaan kanssa. Jos omalle kohdalle osuisi työkaveriksi tuollainen hoitaja ilmottaisin esimiehelle ja jos olisin potilas niin tekisin kantelun. Tuliko koskaan mieleesi kuinka ala-arvoista ja hoitajan taholta lisäksi epäammatillista ja epäpätevää käytöstä tuollainen muille potilaille naureskeleminen on?
Provoking sillä nämä käydään läpi opiskeluaikana
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut hoidossa psykiatrisessa sairaalassa, jossa työskenteli yksi ystäväni ystävä.
Moikkailtiin normaalisti siellä ollessani, ja pari kertaa hän tuli kyselemään kuulumisia (hän ei ollut suorassa hoitokontaktissa minuun) ja heitettiin huulta osaston muista potilaista, siis sellaisista "oikeista hulluista", lähinnä hän symppasi ja tuki siis.Osastojakson jälkeen oli tyttöjen ilta, missä myös tuo sairaalassa työskentelevä nainen oli mukana, ja puhuttiin avoimesti minun kokemuksestani siellä ym.
Hän kertoi millaista työskentely hänelle on ja minä kerroin, millaista oli olla potilaana.Nykyään ollaan hitusen läheisempiä kuin silloin, ja aina on ollut mutkattomat välit.
Ilmeisesti meistä kumpikaan ei kokenut asiaa oikein miksikään, siis että olin hoidossa sairaalassa jossa hän on töissä.
Vähän sellainen "elämä on"-asenne vallitsee, ymmärrystä riittää suuntaan jos toiseenkin.
Kuulostaa kyllä todella ammattitaitoiselta hoitajalta, jos naureskelee kanssasi muille potilaille.
Hauskalta kuulosti myös tuo teennäinen rajanvetosi "oikeisiin" hulluihin ja sinuun.
Hullu on yhtäkuin vakavista mielenterveysongelmista kärsivä ihminen ja jos sinä olet osastohoidossa ollut, ihan yhtälailla hullu olet sinäkin.
Teet töitä