Eroamisen vaikeus ja ongelmat

Laitetaan tähän nyt hieman poikkeava kertomus. Yli 15v avioliitto, lapsia, mies joka henkisesti nujertanut vaimon ja vaimo aivan rikki. Minä olen siis tuo mies.

Jokainenhan avioliitossa ja omana yksilönään toimii niin kuin omassa mielessään näkee parhaaksi. Niin minäkin toimin. Yritin olla hyvä puoliso ja isä. Tyypillinen mies, ei niin paljoa ymmärrä tunnepuolen asioista vaan koittaa teoillaan rakentaa hyvää perhettä. Hyvä taloudellinen perusta, tee ahkerasti töitä, pidä koti ulkoa ja sisältä fyysisesti kunnossa, tarjoa monipuoliset harrastusmahdollisuudet, kustanna lomamatkat ja pyri nauttimaan. Koita kasvattaa lapset hyvin, ole tarkka, luo sääntöjä, pyri noudattamaan ja ohjaamaan muutkin, koita alkuun pehmeämpiä keinoja ja kun lapsetkin kasvaa, turvaudu enemmän keppiin kun porkkanaan. Riitele välillä kovasti vaimon ja lasten kanssa mutta sopikaa aina lopuksi.

Omasta mielestäsi alkuun meni hienosti mutta aikaa myöden työt, pyykkivuori, sotkut, tekemättömät asiat vain vyöryvät päällesi. Koita selviytyä niistä aina aika ajoin räjähtämällä ja pakottamalla perhe siivoamaan tai tekemään tekemättömiä asioita. Ei tunnu itsestäkään hyvältä ja näe että kaikki muutkin kärsii. Jotenkin asiat aina välillä hieman paranevat hetkeksi, kunnes taas pahenevat. Uhkailkaa toisianne välillä erolla ja sopikaa taas, kunnes.

Nyt ollan tilanteessa että ero tulee. Näe että se on ainut vaihtoehto jotta asiat saadaan lasten ja aikuisten osalta korjaantumaan. Ole itse ns. "vahva" ja koita viedä asioita järkevästi päätökseen. Ole koko avioliiton aikana ja vieläkin tarkoittanut vain hyvää, lähimmäisillesi ja kaikille. Keinosi ovat vain ollet kelvottomat mutta et ole paremminkaan osannut, olet epäonnistunut pahasti.

Onko asiat minun syytäni, tottakai on. Oletko pahansuopainen narsisti muiden määräilijä joka nauttii siitä, en tietenkään ole. En ole vain ymmärtänyt että pitkän ajan seuraukset johtavat tähän. Yritä silti ajatella kaikkien parasta.

Mutta puoliso on aivan rikki. Vihaa minua, syyttää kaikesta, huutaa ja käyttäytyy raivokkaasti, koko avioliiton aikainen paha olo purkautuu. Mistään ei tule mitään. Puoliso ei kestä katsoa montaa minuuttia, asioita ei voi hoitaa keskustella. Koitan olla rationaalinen ja viedä asioita eteenpäin mutta kaikki tekemisesi, naaman ilmeesi, reagoimattomuutesi katsotaan vihamieliseksi. Mitään mitä sanon ei luoteta, kaikki sanomani käsitetään täysin väärin.

Mitä minun pitäisi tehdä? Anteeksipyytäminen ei auta. Lasten edun ottaminen ensisijaiseksi ei auta. Ehdottaminen että puoliso keskustelisi ihan kenen tahansa muun kanssa asioista ei auta, tilanne on ihan jumissa.
Lapset yrittävät "väistää" asiaa ja olla neutraalisti. Koita olla entistä sovittelevampi ja huomioida muita. Tulkitan mielistelyksi ja irtopisteiden kalasteluksi lapsilta. Selitä lapsille että et tarkoita sitä, haluat vain hoitaa asioita kuten olet aina ennenkin. Kaikki kommentit tervetulleita, neuvot, vinkit, haukut, kannustukset...