Kun joku kertoo sinulle juorun, kysytkö juorun kohteelta onko se

En kysy, enkä levitä juorua. Ei oikein kiinnosta onko se totta vai ei.

No en kysele onko totta, kun ei kiinnosta toisten asiat. Mutta jos jonkun henkilökohtaisia asioita aletaan levittelemään, niin mulla on tapana kysyä " onko sulla tämän henkilön lupa kertoa eteenpäin" ? Monesti tässä vaiheessa juoruaminen loppuu siihen.

En levitä juorua, mutta en kumoakaan. Tiettyyn pisteeseen asti se on huvia. Minusta saa juoruta yhtä lailla. Varmasti on juoruttukin. So what.

Jos juorun aiheena on joku ystävistäni, niin kyllä kysyn enkä ikinä levitä juoruja eteenpäin.

En usko enkä varsinkaan levitä eteenpäin. Saatan kysyä ohimennen. Musta on nuorempana levitelty ties mitä paskaa, enkä halua tehdä sitä samaa jollekin toiselle

En todellakaan levitä eteenpäin oli totta tai ei. Yleensä mietin lähinnä mikä on juorun kertojan motiivi kertoa kyseinen juoru, siitä jo pystyy usein päättelemään paljon.

En ikinä kuuntele juoruja ja jos joku yrittää kertoa juorun sanon etten halua kuulla.

Onko teidän mielestä juoruamista jos kertoo omalle siskolle jonkun asian ja hän kertoo muille sukulaisille (äidille, toiselle sisarukselle) Kyllä mun mielestä on yhtä lailla. Onko tämä yleistä?

En minä ole enää lapsi, eikä minun asiani enää kuulu lapsuudenperheelle. Eläköön he omaa elämäänsä ja minä omaani. Sitten valitsee itse mitä kertoo. Olisikin näin...