Olen niin väsynyt

Masennusta?

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että musta vaan revitään kaikki, mikä suinkin on revittävissä. En jaksa enää vaan antaa ja antaa, mulla ei ole enää annettavaa. Kukaan ei ota mun uupumusta tosissaan. Tänäkin aamuna sain hädin tuskin itseni sängystä ylös, lapset hoidettua kouluun, ja tulin itse itkemään kotiin. Kohta pitäisi jotenkin suoriutua töihin. Miksi avaudun täällä? No, en kai enää kehtaa avautua missään muualla. Kiitos tästä mahdollisuudesta. Ja tsemppiä kaikille muillekin uupuneille.

Istu hetkeksi miettimään, miksi sinä olet niin uupunut. Miksi sinä olet se, jonka pitää tehdä niin hirvittävän paljon.

Lapsesi ovat ilmeisesti jollakin tavalla "erityisiä", jos sinun on hoidettava heidät kouluun ja sitten itse palaat takaisin kotiin - eli mitä sinä oikeastaan teit? Hanki apua ja lapsillesi koulukuljetus, jos eivät selviydy koulumatkasta ilman sinua.

Olet äiti - missä on lasten isä? Sinä vaan annat ja annat ja marttyyrikruunusi kirkastuu. Ole joskus sinäkin itsekäs ja vaadi muilta jotain!

Ei se tee sinusta yhtään huonompaa ihmistä vaikka antaisit lasten mennä kouluun ihan itsekseen, tai järjestäisit heille avustajan jos ovat sen tarpeessa. Etkä sinä olisi yhtään huonompi vaimo tai äiti, vaikka vaatisit lasten isää jollakin tavalla osallistumaan lasten huolehtimiseen.

Sinusta revitään täsmälleen sen verran, mitä sinä itse annat repiä. Kerro nyt vielä, että kodin lisäksi vielä töissäkin on sama tilanne. No, niin on monella muullakin, jolla vielä on työpaikka.

Suosittelen ottamaan yhteyttä psykiatrian polille. Pääset juttelemaan jonkun kanssa. Yksin kun pohtii, ajatukset alkaa vaan kiertää kehää. Kun saat purkaa mieltäsi, alkaa hahmottua mitä voit tehdä asioille. Tsemppiä tosi paljon!

Kiitos viesteistä. Kyllä tää on ihan mun omaa syytä, toki sen tajuan. Olen perfektionistinen suorittaja. Lasten isä on lasten elämässä, ei mun, mutta tietyistä syistä olen joutunut ottamaan vastuuta lapsista hänenkin edestään viime aikoina. Nuorempi mun täytyy viedä esikouluun joka tapauksessa, isompi menee siinä samalla. Ei mua lasten viemiset aamulla rasita. Suurin syy väsymykseeni on varmasti työpaikalla. On ollut kaikenlaisia organisaation uudelleenjärjestämisiä sun muita, ehkä oireilen niitä. Olen puhunut uupumuksestani pomolleni, mutta kun siellä päässä ei kiinnosta niin ei kiinnosta. Yritän parhaani. Tietysti saan olla onnellinen, että minulla ylipäätään työtä on. Olen kiitollinen monesta asiasta. Ilojakin löytyy hetkittäin. Kyllä minä tästä yli pääsen. Välillä se vaan iskee päin näköä, kuten tänä aamuna.