Melkein 3v lapsi itkee, ettei halua isälleen

Mistä tällainen voisi johtua, jos siis psykologisesti lähestytään?
Isä on tietenkin hyvin tuttu, ollut aina elämässä ja on myös hyvä isä.
Lapsi puhuu paljon isästään (hyvää) ja kertoo innoissaan juttuja, mitä ovat tehneet yhdessä yms, mutta aina kun tulee se päivä, että iskä tulee hakemaan niin lapsi itkee ja sanoo, ettei halua. Kun kysyn miksi, lapsi sanoo ettei iskä tykkää hänestä. Korjaan, että tottakai tykkää ja iskällä on ollut ikävä ja iskästä on tosi kiva kun menet sinne.

Isä sanoo, että kaikki menee aina hyvin (ja uskon tämän kyllä, lapsi on itsekin iloinen tullessaan) ja me vanhemmat ollaan hyvissä väleissä. Tapaamisetkin pyritään järkkäämään aina mahdollisimman tasaisesti, ettei tule superpitkiä välejä (ikäväänsähän voisi oireilla juuri noin) ja että tapaamiset toistuvat säännöllisinä, jotta lapsi osaisi ennakoida.
He siis tapaavat joka viikko.

En missään tapauksessa siis epäile että isän kanssa yhtään mikään olisi huonosti, mutta mietin keinoja, miten välttää tuota lapsen surua parhaamme mukaan.