Riitely vanhempien kanssa aikuisena

Minulle tuli riitaa äitini kanssa ihan pienestä asiasta. Loukkaannuin koska koen että hän sanoi minulle todella ilkeitä asioita. Riitatilanteessa kuitenkin lähdin vain paikalta.

Tuntuu että mitä vanhemmaksi äitini tulee sitä vaikeampi hänen on ymmärtää että me lapset teemme asiat omalla tavalla, hänestä teemme varmaankin väärällä tavalla koska suuttui tuolla tavalla.

Huomasin että minun olisi tehnyt mieli huutaa hänelle takaisin ja oksentaa kaikki paha olo mitä lapsuudessa oli, en kuitenkaan tehnyt niin vaan olen yrittänyt rauhoittua. Nyt tuntuu että hän loukkasi minua niin pahasti että tekisi mieli vaan jättää jouluna käymättä ja pitää etäisyyttä omien lapsienkin kanssa.

Varmaan täytyy antaa pölyn laskeutua.

Ihan samalla tavalla kuin ennenkin eli puhumalla. Meillä ei ole koskaan tapeltu, heitelty esineillä tai nimitelty. Mielipiteitä saa olla erilaisia, jokaisella on oikeus puolustaa omaansa.

Minulle tuli tavallaan riitaa kesämökin käyttöoikeudesta. Olen kesämökin omistaja, perinyt sen isäni äidiltä, mutta siinä on hallintaoikeus isälläni ja tämän vaimolla, joka siis ei ole äitini ja jolle se mentiin antamaan aivan tyhmästä syystä, verotuksellisista. (Hän isääni nuorempi).

Tarkoitus oli, että isäni mökkeilee päätalolla, minä pienemmällä talolla. Kun sain omaa perhettä niin kaiken mitä mökillä teimme olisi pitänyt olla alisteista sille, mitä isäni ja vaimo halusivat. Mieheni sanoi, että tehdään paperit siitä, että osa on minun puoltani, johon he eivät puutu. Se ei sopinut isälleni koska vaimo ei halunnut.

Sen jälkeen en ole pahemmin yhteyttä pitänyt.

Isä ei edes ymmärä, että tilanne loukkasi minua.

No yleensä soitellaan ja ollaan kuin ei muistettaiskaan..

En ole aikuisiällä riidellyt vanhempieni kanssa. Jos joku ärsyttää, niin annan sen olla. Ei minun tarvitse enää vanhempieni ajatuksia yrittää muuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Minulle tuli tavallaan riitaa kesämökin käyttöoikeudesta. Olen kesämökin omistaja, perinyt sen isäni äidiltä, mutta siinä on hallintaoikeus isälläni ja tämän vaimolla, joka siis ei ole äitini ja jolle se mentiin antamaan aivan tyhmästä syystä, verotuksellisista. (Hän isääni nuorempi).

Tarkoitus oli, että isäni mökkeilee päätalolla, minä pienemmällä talolla. Kun sain omaa perhettä niin kaiken mitä mökillä teimme olisi pitänyt olla alisteista sille, mitä isäni ja vaimo halusivat. Mieheni sanoi, että tehdään paperit siitä, että osa on minun puoltani, johon he eivät puutu. Se ei sopinut isälleni koska vaimo ei halunnut.

Sen jälkeen en ole pahemmin yhteyttä pitänyt.

Isä ei edes ymmärä, että tilanne loukkasi minua.

Niin ja siis lähdimme mökiltä, jouduin luopumaan lapsuuteni kesänviettopaikasta, järven rannalla. Se, että saivat haluamansa ei riittänyt isän vaimolle, vihoittelee minulle edelleen.

5 kommentti oli harvinaisen kypsä ollakseen tällä palstalla.

10pistettä.

Vierailija kirjoitti:

Minulle tuli tavallaan riitaa kesämökin käyttöoikeudesta. Olen kesämökin omistaja, perinyt sen isäni äidiltä, mutta siinä on hallintaoikeus isälläni ja tämän vaimolla, joka siis ei ole äitini ja jolle se mentiin antamaan aivan tyhmästä syystä, verotuksellisista. (Hän isääni nuorempi).

Tarkoitus oli, että isäni mökkeilee päätalolla, minä pienemmällä talolla. Kun sain omaa perhettä niin kaiken mitä mökillä teimme olisi pitänyt olla alisteista sille, mitä isäni ja vaimo halusivat. Mieheni sanoi, että tehdään paperit siitä, että osa on minun puoltani, johon he eivät puutu. Se ei sopinut isälleni koska vaimo ei halunnut.

Sen jälkeen en ole pahemmin yhteyttä pitänyt.

Isä ei edes ymmärä, että tilanne loukkasi minua.

Kiva. Jos isäs kuolee, vaimo määrää sitten mökistä, vaikka sä olet omistaja. Noi on ikäviä tilanteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle tuli tavallaan riitaa kesämökin käyttöoikeudesta. Olen kesämökin omistaja, perinyt sen isäni äidiltä, mutta siinä on hallintaoikeus isälläni ja tämän vaimolla, joka siis ei ole äitini ja jolle se mentiin antamaan aivan tyhmästä syystä, verotuksellisista. (Hän isääni nuorempi).

Tarkoitus oli, että isäni mökkeilee päätalolla, minä pienemmällä talolla. Kun sain omaa perhettä niin kaiken mitä mökillä teimme olisi pitänyt olla alisteista sille, mitä isäni ja vaimo halusivat. Mieheni sanoi, että tehdään paperit siitä, että osa on minun puoltani, johon he eivät puutu. Se ei sopinut isälleni koska vaimo ei halunnut.

Sen jälkeen en ole pahemmin yhteyttä pitänyt.

Isä ei edes ymmärä, että tilanne loukkasi minua.

Kiva. Jos isäs kuolee, vaimo määrää sitten mökistä, vaikka sä olet omistaja. Noi on ikäviä tilanteita.

Joo tiedän, olen siitä onnekas, että isoäiti taas kerran sitten korjaili poikansa hampaattomuutta rahalla. Eli sain lupauksen, että perin häneltä aikanaan 200 000 euroa tuon takia. Mutta ikävintä tuossa sen jälkeen oli se, että silmäni avautuivat sille, ettei rakas isäni pitänyt minua tuon tärkeämpänä itselleen.

Asun 300 km päässä, vierailen harvekseltaan päiväseltään, maksimissaan 1 yö.

Äidilläni oli tapana purkaa isän kanssa riitelyjään minulle, enkä halua olla heidän parisuhdeterapeuttinsa.

Vierailija kirjoitti:

5 kommentti oli harvinaisen kypsä ollakseen tällä palstalla.

10pistettä.

Ennemminkin se kuvaa varmaankin heidän välejään kuin kypsyyttä sinänsä. On ihan oikein puolustaa itseä, jos joku tekee väärin.

Vierailija kirjoitti:

Minulle tuli tavallaan riitaa kesämökin käyttöoikeudesta. Olen kesämökin omistaja, perinyt sen isäni äidiltä, mutta siinä on hallintaoikeus isälläni ja tämän vaimolla, joka siis ei ole äitini ja jolle se mentiin antamaan aivan tyhmästä syystä, verotuksellisista. (Hän isääni nuorempi).

Tarkoitus oli, että isäni mökkeilee päätalolla, minä pienemmällä talolla. Kun sain omaa perhettä niin kaiken mitä mökillä teimme olisi pitänyt olla alisteista sille, mitä isäni ja vaimo halusivat. Mieheni sanoi, että tehdään paperit siitä, että osa on minun puoltani, johon he eivät puutu. Se ei sopinut isälleni koska vaimo ei halunnut.

Sen jälkeen en ole pahemmin yhteyttä pitänyt.

Isä ei edes ymmärä, että tilanne loukkasi minua.

Meidän suvussa on myös tullut riitaa mökistä joka jatkuu nyt kolmannessa polvessa. Riitely on jäänyt mutta mykkäkoulu ja vihanpito jatkuu edelleen, en ole nähnyt serkkujani lapsuuden jälkeen ja tiettyjä sukulaisia ei edes kannata mainita nimellä vanhemmille. Lapsena tämä kaikki tuntui todella pahalta koska kukaan ei koskaan kertonut miksi ei enää saada leikkiä serkkujen kanssa mutta olen oppinut hyväksymään asian. Onneksi mieheni suku tulee toimeen ja olemme paljon tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle tuli tavallaan riitaa kesämökin käyttöoikeudesta. Olen kesämökin omistaja, perinyt sen isäni äidiltä, mutta siinä on hallintaoikeus isälläni ja tämän vaimolla, joka siis ei ole äitini ja jolle se mentiin antamaan aivan tyhmästä syystä, verotuksellisista. (Hän isääni nuorempi).

Tarkoitus oli, että isäni mökkeilee päätalolla, minä pienemmällä talolla. Kun sain omaa perhettä niin kaiken mitä mökillä teimme olisi pitänyt olla alisteista sille, mitä isäni ja vaimo halusivat. Mieheni sanoi, että tehdään paperit siitä, että osa on minun puoltani, johon he eivät puutu. Se ei sopinut isälleni koska vaimo ei halunnut.

Sen jälkeen en ole pahemmin yhteyttä pitänyt.

Isä ei edes ymmärä, että tilanne loukkasi minua.

Meidän suvussa on myös tullut riitaa mökistä joka jatkuu nyt kolmannessa polvessa. Riitely on jäänyt mutta mykkäkoulu ja vihanpito jatkuu edelleen, en ole nähnyt serkkujani lapsuuden jälkeen ja tiettyjä sukulaisia ei edes kannata mainita nimellä vanhemmille. Lapsena tämä kaikki tuntui todella pahalta koska kukaan ei koskaan kertonut miksi ei enää saada leikkiä serkkujen kanssa mutta olen oppinut hyväksymään asian. Onneksi mieheni suku tulee toimeen ja olemme paljon tekemisissä.

Kyllä, nämä ovat etenkin lapsia rikkovia tilanteita. Olen itsekin kärsinyt niitä suvussamme jo ennen tätä. Mutta onneksi mieheni näki tilanteen ja suhtautui siihen hyvin suoraselkäisesti. Minä olisin halunnut jäädä mökille ja meillä oli riitojakin miehen kanssa siitä, että joudunko mä luopumaan kesienviettopaikastani, mutta mies sanoi, että hän ei lapsiaan ala kasvattaa riitojen keskellä, ilman oikeuksia mökillä, eli tulla heitetyksi vaikka pois mökiltä. Osasyy vaimon katkeruuteen minua kohtaan liittyy vanhempieni eroon. Mieheni päinvastoin kuin oli heille kiusaksi auttoi heitä kaatamalla puun ja tekemällä puita yms. Mutta sille he eivät laskeneet mitään arvoa. Sen mies olisi vielä toki kestänyt, mutta kun tiettyjä lupauksia he eivät pitäneet niin mieheni hermostui ja vaati asioiden laittamista paperille, koska suullisesti minulle aina luvattiin kyllä kaikenlaista. No, ei tullut papereita, siinä näki niidenkin lupausten arvon. Se oli pelkkää minun huijaamistani että olisin heille lojaali, kun heistä sille tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Ihan samalla tavalla kuin ennenkin eli puhumalla. Meillä ei ole koskaan tapeltu, heitelty esineillä tai nimitelty. Mielipiteitä saa olla erilaisia, jokaisella on oikeus puolustaa omaansa.

Tää on hauska! Aioin juuri vastata päinvastoin:

Ihan samalla tavlla kuin lapsena ja nuorena eli unohtamalla koko asia. Ja olemalla puhumatta asiasta. Mykkäkoulu oli meillä hyvin käytetty asioiden hoitamiskeino. Ja nyt toimii myös se, että ottaa välimatkaa vaikka kuinka pitkäksi ajaksi, jos tulee eripuraa. Meillä ei ole koskaan asioista puhuttu. :(

Minun äitini vetää hirveät kilarit kun kutsun isäni vaimoa äitipuoleksi (olen tuntenut hänet jo yli 10 vuotta). Äiti ei suostu myöntämään että on mustasukkainen ja väittää että hän siksi ei pidä siitä kun hän ei ikinä ole tehnyt minulle ''mitään äidillidtä''. Juupajuu, sanoin hänelle että hän ei voi määritellä omia suhteitani ja että hän ei voi sille yhtikäs mitään, mutta minä kutsun häntä äitipuolekseni ja sillä siisti.

Ei edelleenkään tykkää, mutta hänen on opittava että minä en enää ole mikään pikkupoika joka tekee aina niin kuin äiti sanoo. Totuus sattuu joskus.

En jaksa enää riidellä äitini kanssa tai hän riitelee yksin esim. puhelimessa minulle. Huutaa, haukkuu ja rähisee ilman mitään syytä. Puuh..En ole 5 kuukauteen soitellut. Ratkaisin tyhjät riidanaiheet välien katkaisulla. Saa riidellä yksikseen olen jo sen ikäinen, että en vaan viitsi niellä kaikkea ja olla niin kuin ei olisi haukkunut.