Lue keskustelun säännöt.
Oman äidin kylmä käytös lastani kohtaan
04.12.2016 |
Meillä on 2 lasta (alle 5-vuotiaita). Äitini ihastui esikoiseen ensinäkemältä. Halusi isovanhemman rooliin ja onkin ollut lämmin mummi esikoiselle kaikki nämä vuodet. Sitten saimme toisen lapsen. Häntä kohtaan äitini on kylmä. Yrittää näennäisen ulkokultaisesti jutella / ottaa syliin, mutta erilaiset tilanteet paljastavat hänen todelliset tunteensa.
Jos lapsi pyytää lukemaan kirjan, äitini ehdottaa että tämä katselisi telkkaria. Jos lapsi satuttaa itsensä äitini mielestä itku on "huomion hakua" tai "tekoitkua". Jos esikoinen satuttaa kuopusta ja tämä alkaa itkeä, on itku "muka itkua". Jos lapsen nuorempi serkku satuttaa tätä, on itku "mielenosoitusta". Ei koskaan sitä, että pientä lasta sattuu ja hän itkee - ilman mitään taka-ajatuksia. Kyse on kuitenkin alle 2-vuotiaasta. Lapsi on tosi kiltti, ei kitise eikä kiukuttele.
INHOTTAA että äitini on noin vajaa ja suhtautuu niin eriarvoisesti lapsiimme. Lapset ovat saman isän ja äidin, saman näköisiäkin. Kumpikin olleet rauhallisia ja kilttejä perusluonteeltaan. Ja meillä on perheessä kaikki hyvin, ei ole mitään syytä sille, että toinen lapsi olisi jonkun mielestä ei-toivottu.
En tiedä miten suhtautua tähän kun en ymmärrä koko tilannetta. Toisaalta suututtaa niin, että tekisi mieli sanoa äidille, että ei sitten tarvitse nähdä lasta joka häntä niin ärsyttää. Onko muilla mitään vastaavaa kokemusta? Miten te sen hoiditte? Lasta on kuitenkin puolustettava ja pian hän jo ymmärtää eriarvoisuuden.
Kommentit (15)
Mikä äitisi itse on sisarussarjassa, olisko esikoinen?
Joskus nimittäin omasta lapsuudesta menneisyyden uumenista pullahtaa trauma, jonka projisoi lapsenlapsiin. Jos isoäiti on lapsuudessaan kokenut olevansa jotenkin syrjitty ja syrjäytetty ja ylivastuullistettu isosisko, hän helposti voi tahtomattaankin nähdä sinun vanhemmassa lapsessasi sen lapsen joka hän itse oli pienenä, joka joutui olemaan liian iso liian aikaisin.
Semmoisia me ihmiset vaan ollaan, kannamme oman lapsuutemme haavoja pitkälle vanhuuteen asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä äitisi itse on sisarussarjassa, olisko esikoinen?
Joskus nimittäin omasta lapsuudesta menneisyyden uumenista pullahtaa trauma, jonka projisoi lapsenlapsiin. Jos isoäiti on lapsuudessaan kokenut olevansa jotenkin syrjitty ja syrjäytetty ja ylivastuullistettu isosisko, hän helposti voi tahtomattaankin nähdä sinun vanhemmassa lapsessasi sen lapsen joka hän itse oli pienenä, joka joutui olemaan liian iso liian aikaisin.
Semmoisia me ihmiset vaan ollaan, kannamme oman lapsuutemme haavoja pitkälle vanhuuteen asti.
Kyllä, juuri näin se varmasti menee. Hyvin muuten analysoitu, äitini on juurikin se isosisko, joka joutui olemaan reippaampi kuin sen ikäisen olisi kuulunutkaan, kun perheeseen syntyi lisää lapsia.
Tämä selittää kuopukseeni kohdistuvan käytöksen suhteessa isoveljeen, mutta ei sitten taas sitä nuorempaan serkkuun liittyvää käytöstä? Vai selittääkö?
Vierailija kirjoitti:
Tuttu kuvio, valitettavasti. Meillä vain toisinpäin, eli anoppi ei välittänyt esikoisestamme lainkaan koska "toivoi niin kovin tyttölasta" ja ensimmäinen lapsemme on poika. No, toinen lapsemme onkin sitten tyttö, ja vastasyntyneestä asti anoppi huomioi ainoastaan tätä tyttölasta. Voitte kuvitella mitä tällainen käytös tekee sille pienelle parivuotiaalle esikoiselle. Mummi tulee kylään ja hätistää esikoisen pois jaloistaan ja menee lirkuttelemaan vauvalle kuinka maailman ihanin tämä on. Hyvin nopeasti jouduimme valitettavasti laittamaan lopun mummin vierailuille kokonaan. Mieheni puhui äitinsä kanssa pitkään lasten tasapuolisesta kohtelusta, mutta eihän se jakeluun mennyt. Nykyään näemme ainoastaan lasten synttäreillä ja muissa "pakollisissa juhlissa". Mieluiten olisin pitänyt mummin lasteni elämässä, mutta tapa jolla hän esikoistamme kohteli oli niin kylmä ja julma ettei häntä yksinkertaisesti vaan voinut päästää pahoittamaan pienen lapsen mieltä kerta toisensa jälkeen. Toiset isovanhemmat onneksi ovat todella ihania ja lämpimiä molempia lapsia kohtaan.
Tässä välien lähes kokonaan katkaisemisessa on se ongelma, että esikoiselleni mummi on äärettömän tärkeä ja siinä tekisin hänelle todella julmasti. Ja toinen ikävä pointti on se, että mummi on ainoa isovanhempi meidän lapsille. Muita ei ole.
Älkää antako muiden kohdella lapsianne eriarvoisesti. Lapset tulevat muistamaan sen ja se vaikuttaa heidän keskinäisiinkin väleihin negatiivisesti. Näitä itsestäänselvyyksiä.
Luultavasti hän projisoi myös nuorempaa sisarustaa kokemaansa vihaa ja mustasukkaisuutta siihen sun kuopukseen.
Ottamatta tätä nyt sen kummemmin näinään puheeksi voisit joskus jutella hänen kanssaan siitä mimmoista hänellä oli kun hän oli lapsi, miltä tuntui ja mitä hän ajattelee, miltä niistä nuoremmista mahtoi tuntua erilaiset asiat.
Olet varmaan tullut siihen ikään jolloin on aika kasvaa äitinsä ohi tai ainakin rinnalle. Itse olen jo viisikymppinen, ja olen jo pitkään (vuosikymmeniä) tiedostanut että hoivaan äitini sotalapsuuden traumoja vähän väliä. Toisaalta hänkin on osoittanut kasvun ja kehityksen kykyjä, ja pystyy omalla muuntumisellaan ja vahvuudellaan vieläkin olemaan minulle esimerkkinä vanhenemisesta.
Oma tyttäreni yllätti myös minut taannoin toteamalla jotain minun lapsuudestani, joka osui niin kohdalleen, mutta mitä en itse olisi juuri sillä lailla osannut ehkä sanoiksi pukea. Se tuntui ihan järkyttävän hyvältä ja hienolta ja liikutti.
Ikuisen äititytärtaiston sijaan suosittelenkin inhimillisyyttä ja kasvun prosessien ja elämän ilmiöiden ymmärtämistä. Me synnymme kukin siihen kohtalon poimuun mihin synnymme, parhaamme yritämme mutta täydellisiä emme ole. Armollisuutta, itselle ja toisille.
Toivottavasti kuopuksellekin löytyy hemmottelevia sylejä.
(Oletko muuten itse kuopus vai esikoinen? Silmälasit kun löytyy meiltä kaikilta.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä äitisi itse on sisarussarjassa, olisko esikoinen?
Joskus nimittäin omasta lapsuudesta menneisyyden uumenista pullahtaa trauma, jonka projisoi lapsenlapsiin. Jos isoäiti on lapsuudessaan kokenut olevansa jotenkin syrjitty ja syrjäytetty ja ylivastuullistettu isosisko, hän helposti voi tahtomattaankin nähdä sinun vanhemmassa lapsessasi sen lapsen joka hän itse oli pienenä, joka joutui olemaan liian iso liian aikaisin.
Semmoisia me ihmiset vaan ollaan, kannamme oman lapsuutemme haavoja pitkälle vanhuuteen asti.
Kyllä, juuri näin se varmasti menee. Hyvin muuten analysoitu, äitini on juurikin se isosisko, joka joutui olemaan reippaampi kuin sen ikäisen olisi kuulunutkaan, kun perheeseen syntyi lisää lapsia.
Tämä selittää kuopukseeni kohdistuvan käytöksen suhteessa isoveljeen, mutta ei sitten taas sitä nuorempaan serkkuun liittyvää käytöstä? Vai selittääkö?
Ovatko he tyttöjä, joita isoäiti syrjii? Tai luonteeltaan ujompia?
anoppi on rakastunut meidän esikoiseen heti.. Hän kun ei tyttöä saanut ja me saatiin. Toinen lapsemme on poika ja anopille yhdentekevä. Tyttö saa tehdä kaikkea kivaa mm pääsee mummon kanssa kaksistaan kaupungille, saa lahjoja ym. Vaikka pikkuveljen ikä (7v) sopisi hyvin jo... Syntymälahjaksi saivat mummoltaan pankkitilit - tyttö sai 500€ pikkuveli 50€, enkä usko että"muisti väärin summan"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä anna kohdella eriarvoisesti. Vaikka mummo olisi esikoiselle tärkeä. Tuollainen syrjiminen on aivan liian vahingollista nuoremmalle. Voit aivan hyvin laittaa tapaamisten ehdoksi sen, että mummo käy selvittämässä omat traumansa ensin terapiassa. Voit mennä ensimmäiselle kerralle mukaan.
Vierailija kirjoitti:
anoppi on rakastunut meidän esikoiseen heti.. Hän kun ei tyttöä saanut ja me saatiin. Toinen lapsemme on poika ja anopille yhdentekevä. Tyttö saa tehdä kaikkea kivaa mm pääsee mummon kanssa kaksistaan kaupungille, saa lahjoja ym. Vaikka pikkuveljen ikä (7v) sopisi hyvin jo... Syntymälahjaksi saivat mummoltaan pankkitilit - tyttö sai 500€ pikkuveli 50€, enkä usko että"muisti väärin summan"
Voit tilata hänelle esitteitä muistisairauksista ja hoitokodeista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
anoppi on rakastunut meidän esikoiseen heti.. Hän kun ei tyttöä saanut ja me saatiin. Toinen lapsemme on poika ja anopille yhdentekevä. Tyttö saa tehdä kaikkea kivaa mm pääsee mummon kanssa kaksistaan kaupungille, saa lahjoja ym. Vaikka pikkuveljen ikä (7v) sopisi hyvin jo... Syntymälahjaksi saivat mummoltaan pankkitilit - tyttö sai 500€ pikkuveli 50€, enkä usko että"muisti väärin summan"
Kamalaa. Ette kai anna tuon jatkua? Tuollainen voi johtaa pahimmillaan esikoisen narsistiseen käytökseen ja kuopuksen koulumenestymättömyyteen tai levottomiin käytöshäriöihin, kun hän ei tunne olevansa riittävä ja rakastettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
anoppi on rakastunut meidän esikoiseen heti.. Hän kun ei tyttöä saanut ja me saatiin. Toinen lapsemme on poika ja anopille yhdentekevä. Tyttö saa tehdä kaikkea kivaa mm pääsee mummon kanssa kaksistaan kaupungille, saa lahjoja ym. Vaikka pikkuveljen ikä (7v) sopisi hyvin jo... Syntymälahjaksi saivat mummoltaan pankkitilit - tyttö sai 500€ pikkuveli 50€, enkä usko että"muisti väärin summan"
Voit tilata hänelle esitteitä muistisairauksista ja hoitokodeista.
Kiitos tästä neuvosta, käytän tätä oman äitini suhteen vastaavaan ongelmaan. En ole tuo kenelle vinkin annoit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemman tehtävä on suojella lasta tuollaiselta. Vanhemman lapsen suosiminen on myös vahingollista, koska se tuhoaa lasten välit.
Mummo tarvitsee ammattiapua. Lapset eivät ole traumojen parantajia.
Samaa mieltä edellisten kanssa. Jotain traumoja ja ongelmia itsensä ja menneisyytensä kanssa? Miten kohteli teitä lapsena? Voisiko olla myös jotain narsistista piirrettä? Googlaa golden child syndrome. Pidä nuorimmaisen puolta, äläkä anna kohdella väärin!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minun isovanhemmat, vanhemmat ja muut sukulaiset ovat nostaneet lapsesta asti siskoni jalustalle, onhan hän se esikoinen.
30 vuotta sitä jatkunut ja tilanne se, että toinen on ilmiselvä narsisti ja toinen itsetunnoton joka kokee ettei kelpaa mihinkään.
Tuttu kuvio, valitettavasti. Meillä vain toisinpäin, eli anoppi ei välittänyt esikoisestamme lainkaan koska "toivoi niin kovin tyttölasta" ja ensimmäinen lapsemme on poika. No, toinen lapsemme onkin sitten tyttö, ja vastasyntyneestä asti anoppi huomioi ainoastaan tätä tyttölasta. Voitte kuvitella mitä tällainen käytös tekee sille pienelle parivuotiaalle esikoiselle. Mummi tulee kylään ja hätistää esikoisen pois jaloistaan ja menee lirkuttelemaan vauvalle kuinka maailman ihanin tämä on. Hyvin nopeasti jouduimme valitettavasti laittamaan lopun mummin vierailuille kokonaan. Mieheni puhui äitinsä kanssa pitkään lasten tasapuolisesta kohtelusta, mutta eihän se jakeluun mennyt. Nykyään näemme ainoastaan lasten synttäreillä ja muissa "pakollisissa juhlissa". Mieluiten olisin pitänyt mummin lasteni elämässä, mutta tapa jolla hän esikoistamme kohteli oli niin kylmä ja julma ettei häntä yksinkertaisesti vaan voinut päästää pahoittamaan pienen lapsen mieltä kerta toisensa jälkeen. Toiset isovanhemmat onneksi ovat todella ihania ja lämpimiä molempia lapsia kohtaan.