Mikä on mielestänne tärkein peruste valita ammatti; kiinnostus, kyvyt/taipumukset vai alojen työllisyystilanteet?

Jos olet erityislahjakkuus missä tahansa, niin valitse se.

Jos et ole erityislahjakas missään, mutta olet jostain hyvin kiinnostunut ja kyvyiltäsi vähintään keskiverto, niin valitse se.

Muussa tapauksessa ryhdy lääkäriksi.

Palkka, ellei ole jo rikas. Jos olisin rikas alkaisin köyhäksi kalastajaksi.

Työllisyystilanne ja siitä valitaan ala, joka lähinnä vastaa kyyjä, taitoja ja kiinnostusta. Kiinnostuksen kohdetta voit harrastaa, kun olet työllistynyt. Tietenkin ihanne olisi, että nämä kaikki voisi yhdistää. Nykyään, jos haluaa opiskella pelkästään, mikä kiinnostaa  (edellyttäen, ettei se ole kovinkaan työllistävä ala) voi olla ikuinen työtön.

En tuijottaisi tuohon työllisyystilanteeseen, koska se nyt vaihtelee. Kiinnostuksen mukaan lähinnä menisin ja olettaisin, että koulutukseen hakeuduttaessa karsiutuvat ne, joiden kyvyt vain eivät riitä. 

Yhdistelmä. Jos olet alasta niin kiinnostunut, että voit krstää sen takia pysyvän rahattomuuden, tai jos olet niin käsittämättömän hyvä, että pärjäät kaikkein kovimmassa työllistymiskilpailussa, valitse toki haastava ala. Muussa tapauksessa kannattaa katsoa jonkinkämpromissi: sellainen ala, joka työllistää suhteellisen hyvin ja josta nyt on edes jollain lailla kiinnostunut, ja jolle ei ole terveydellisiä tai henkisiä esteitä.

Jos suhteita ja/tai rahaa, kiinnostus. Muuten työllisyystilanne paitsi jos itselle on ok olla nöyryytettävänä työttömänä, niin voi myös opiskella kiinnostuksen mukaan.

Ehdottomasti kyvyt ja työllisyystilanne. Tuo kiinnostus on täysin yliarvostettua, ei kaikilla tarvitse olla ns. haaveammattia ja siitä tulee vain stressiä ja ahdistusta, jos sellainen pitää väkisin keksiä. Kyllä työstä kuin työstä oppii pitämään, jos vain asenne on oikea.

Minä valitsin aikanaan puhtaasti työllisyystilanteen perusteella. Asialla on puolensa ja puolensa; ammatti maksoi asuntolainan, mutta sen jälkeen motivaatio työntekoon katosi kokonaan, joten lähdin aikuisena opiskelemaan aidosti kiinnostavaa mutta huonosti työllistävää alaa. Opiskelu on ollut mahtavaa, mutta tuskin tästä menestyksekästä uraa tulee ilman ihmeitä. Molempi pahempi; pahalta tuntuu myös ajatus takaisin kellokorttilaatikkoon puristautumisesta, mutta jotainhan sitä kuitenkin täytyy tehdä.

Taipumukset ja intohimon kohteet, kaikki muu on turhaa pelleilyä. Kukaan ei halua ihmisrauniota joka puurtaa vastenmielisessä duunissa vain palkan takia, vain sen takia että saa maksaa asuntolainaansa pankille sovitun aikataulun mukaisesti.

Lääkärityöttömyys on kohta ovella. Tai ainakin erikoistumiskoulutukseen on tulossa vuosien tulppa. Nyt jaetaan ei-oota ja jonopaikkoja johonkin v. 2020 eteenpäin. Ja jättisuuret kurssit eivät ole edes vielä valmistuneet. Perusterkkalääkäreille hommia varmaan on aina mutta sitä työtä harva haluaa tehdä, vaihtaa vaikka maata tai alaa mieluummin. Eli ei se lääkärikoulutuskaan enää mikään tae ole mieluisasta ja työllistävästä työstä.

Kaikki yhdessä. Ammatinvalinta on sen verran iso päätös, että sitä ei tulisi tehdä pelkästään yhden asian perusteella.

Kiinnostus ja kyvyt yhdessä. Ja yleensähän ihminen on vähintään keskiverto itseään kiinnostavissa asioissa, ei sellaista jaksa harjoitella mikä ei yhtään suju.

Työllisyystilannetta en liikaa katsoisi, koska se on nykyaikana voimakkaassa murroksessa. Tärkeintä on, että osaat hommasi hyvin ja osaat soveltaa sitä. Keskinkertaisille ei ole työmarkkinoilla tilaa. Toki kannattaa miettiä, onko ala sellainen, jota voidaan automatisoida.

Työllisyystilanne kannattaisi kyllä sen verran ottaa huomioon, etrei kouluttaudu alalle jolla nyt on hirveästi työttömyyttä. Opiskelu kestää kuitenkin vain muutamia vuosia eikä se tilanne nyt niin nopeasti muutu. Esim vaikka joksikin vaatesuunnitteliajksi tai artesaaniksi kouluttautuminen on aikamoinen riski, koska on epätodennäköistä että alalta löytyy töitä edes kaukaisemmassa tulevaisuudessa.

Taipumuksia ja kiinnostuksen kohteita voi harrastaa. Ja kannattaa yrittää valita hyvin työllistävistä aloista sellainen, joka kiinnostaa sen verran, että sitä haluaa opiskella. Mutta ainahan tarvitaan poikkeuksiakin ja huonosti työllistävät alatkin työllistää sitten aina jonkun... erityislahjakkuudet on sitten asia erikseen