Naisen hedelmättömyys eli tahaton lapsettomuus on suurin henkinen tuska mitä ihmisellä voi olla

Tsemppihali jos näin on käynyt sinulle ❤️

Ei todellakaan ole.

Pahinta tuskaa? Pahempaa kuin vaikka nähdä perheensä kuolevan esimerkiksi jossain sotatilanteessa?

Lapsettomuus on ikävää, mutta ongelma on saanut suhteettomat mittasuhteet nykyään. Valtio maksaa kalliit hormonihoidot, vaikka esimerkiksi endometrioosipotilaat joutuvat maksamaan niistä yli 100e/pistos. Sitten vielä valitetaan.

Varmasti ei tunnu hyvältä jos on lapseton, mutta miksei voi adoptoida? Joskus tuntuu että lapsettomat haluavat vain uhriutua eivätkä edes koita saada lasta juuri esim adoption kautta. Ja eiköhän hyvää elämää voi elää ilmankin lapsia.

Lisäksi väittävät ongelman olevan niiiiin henkisesti raskas, ihan kuin sairastaisivat parantumatonta syöpää tms.

Tuon myös kokeneena, niin minulla ei kuitenkaan se ollut pahin tuska, jota olen kokenus.

Vielä pahempi kokemus henkisesti olisi esim. Tulla erittäin vakavasti sairaaksi tai raiskatuksi, tai että näin kävisi läheiselle henkilölle. Tai että näkisi vaikkapa läheisen henkilön kuolevan, tai vaikka oma perhe kuolisi kokonaan sodassa tai onnettomuudessa. Näitä pahempia tuskia on loputtomasti eli Ap tuo ei todellakaan ole totta. Ilman lapsia voi elää hyvää elämää

Minä olen lapseton tahattomasti ja mieheni ei todellakaan jättänyt minua tuon takia. Nyt tuosta tiedosta jo 7 vuotta aikaa, mies kosi muutama vuosi tuon jälkeen ja nykyään olemme naimisissa. Meillä on ihana elämä ja olemme onnellisia. Jos kumppani aidosti rakastaa niin tahaton lapsettomuuskaan ei tosiaan tule tielle. Jos ihminen jättää kumppaninsa vain siksi ettei tämä kykene saamaan jälkeläisiä, ei kyse ole aidosta rakkaudesta. :)

No mä haluisin tulevaisuudessa lapsia, silti esim vakava pahoinpitely, parantumaton syöpä tai raiskauksen uhriksi joutuminen olis TODELLAKIN paljon pahempia asioita kuin tieto siitä ettei voi saada omia jälkeläisiä

Olen itse tahtomattani lapseton, ikääkin vasta 24v ja silti todettu jo lapsettomaksi. Ei tuo todellakaan pahin mahdollinen tuska ole, hetken se ahdisti ja suretti kunnes hoksasin että niin sen vaan kuuluu mennä kohdallani. En siis voi saada lapsia, täytyy hyväksyä se ja kunnioittaa omaa kehoa, oma keho vaan ei tahdo lisääntyä ja asia on nyt niin. Olen keskittynyt muihin asioihin elämässäni ja suunnitellut tulevaisuuttani, asiat on hyvin ja koen olevani onnellinen.

Olen ollut tahattomasti lapseton. Nyt olen äiti mutta ie oli kivinenoma kokemukseni oli erilainen kuin ap kuvaa. Tiedostin kaiken yrityksen ja surun keskelläkin hyvin olevat asiat. Olin muuten terve, opiskelin, minulla on hyvä puoliso ja ystäviä. Ei niiden merkitys hävinnyt lapsettomuuden kivun myötä. Ja ei elämä lapsen mukana myöskään muuttunut paratiisiksi.

Kokeilepas menettää hampaasi kolmekymppisenä. Voin kertoa että musertaa aika hyvin varsinkin näin naisena itsetunnon.

Vierailija kirjoitti:

Kokeilepas menettää hampaasi kolmekymppisenä. Voin kertoa että musertaa aika hyvin varsinkin näin naisena itsetunnon.

Tulin tähän ketjuun postaamaan ap:lle todennäköisesti huonosti artikuloidun vasta-argumenttini, mutta vastaankin nyt sulle. Mulla on vastaava fyysinen poikkeama. Asia voi olla mulle helpompi, kun olen mies, mutta olen ihan sinut sen jutun kanssa alun vaikeuksien jälkeen.

Olet täysin sama ihminen sisältä ja pääosin ulkoakin, vaikka sulla ei ole hampaita. Elämä jatkuu. Se oma poikkeama tuntuu usein todella isolta asialta ja sureminen on ihan ok. Mä hoidin sen puolen epäarvokkaasti ryyppäämällä jatkuvasti. Ihminen on kuitenkin todella iso kokonaisuus. Sanoisin, että niin on naiseuskin ja viehättävyys. Se hehku tulee sisältä. Vain sillä on väliä, että itse tykkää itsestään ja koittaa tehdä elämästään mukavaa. Omanarvontunteen voi irrottaa muiden näkemyksistä kun oikein ponnistelee. Elämä ei mene aina suunnitellusti ja normeja voi rikkoa. Kun lämmittää itse itsensä, muiden mielipiteillä ei ole niin väliä. Aina löytyy myös ihmisiä, joille fyysiset poikkeamat on sivuseikkoja.

Tee hulluja asioita, jos ne eivät vahingoita ketään. Siinä tulee elettyä ja opittua. Ehkä joku saa potkua elämäänsä pukeutumalla lateksiin kotona. Silloin se on hyvä juttu. Avantouinti on hienoa ja aina voi aloittaa uuden harrastuksen. Joku osaa luoda kauniita asioita käsillään ja toinen hyppii laskuvarjon kanssa lentokoneista.

henkisen tuskan ja menettämisen määrää on vaikea verrata. Myötätunto on puolellasi, mutta voi olla surkeampiakin kohtaloita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokeilepas menettää hampaasi kolmekymppisenä. Voin kertoa että musertaa aika hyvin varsinkin näin naisena itsetunnon.

Tulin tähän ketjuun postaamaan ap:lle todennäköisesti huonosti artikuloidun vasta-argumenttini, mutta vastaankin nyt sulle. Mulla on vastaava fyysinen poikkeama. Asia voi olla mulle helpompi, kun olen mies, mutta olen ihan sinut sen jutun kanssa alun vaikeuksien jälkeen.

Olet täysin sama ihminen sisältä ja pääosin ulkoakin, vaikka sulla ei ole hampaita. Elämä jatkuu. Se oma poikkeama tuntuu usein todella isolta asialta ja sureminen on ihan ok. Mä hoidin sen puolen epäarvokkaasti ryyppäämällä jatkuvasti. Ihminen on kuitenkin todella iso kokonaisuus. Sanoisin, että niin on naiseuskin ja viehättävyys. Se hehku tulee sisältä. Vain sillä on väliä, että itse tykkää itsestään ja koittaa tehdä elämästään mukavaa. Omanarvontunteen voi irrottaa muiden näkemyksistä kun oikein ponnistelee. Elämä ei mene aina suunnitellusti ja normeja voi rikkoa. Kun lämmittää itse itsensä, muiden mielipiteillä ei ole niin väliä. Aina löytyy myös ihmisiä, joille fyysiset poikkeamat on sivuseikkoja.

Tee hulluja asioita, jos ne eivät vahingoita ketään. Siinä tulee elettyä ja opittua. Ehkä joku saa potkua elämäänsä pukeutumalla lateksiin kotona. Silloin se on hyvä juttu. Avantouinti on hienoa ja aina voi aloittaa uuden harrastuksen. Joku osaa luoda kauniita asioita käsillään ja toinen hyppii laskuvarjon kanssa lentokoneista.

No mä en välitä, eikä mua ole koskaan kiinnostanut mitä muut ihmiset musta ajattelevat.  Tämä asia koskee minua ja vain minua, toiset varmasti ohittaisivat asian olankohautuksella, mutta mulle tämä on isompi juttu kuin mikään koskaan aikaisemmin. Olen täysin itsemurhan partaalla, enkä enää poistu kotoani kuin kauppaan. Olen kokenut elämässä paljon pahoja asioita ja selvinnyt niistä, mutta tästä tiedän etten selviä. Rahalla saa ja hevosella pääsee, varmasti saisin sadalla tonnilla uudet hampaat, mutta sellaisia rahoja mulla ei ole. En halua vähätellä muiden tuntemaa tuskaa omista asioistaan, mutta antaisin ennemmin vaikka toisen jalkani pois, jos saisin terveet hampaani takaisin. Mulle jalan menettäminen siis ei olisi mikään iso juttu, toiselle varmaan olis.

Kylä mä väitän, että sen kauan yritetyn ja vihdoin onnistuneen lapsen menettäminen esim. sairaudelle tai onnettomuudelle on suurempi tuska... Näin esimerkkinä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokeilepas menettää hampaasi kolmekymppisenä. Voin kertoa että musertaa aika hyvin varsinkin näin naisena itsetunnon.

Tulin tähän ketjuun postaamaan ap:lle todennäköisesti huonosti artikuloidun vasta-argumenttini, mutta vastaankin nyt sulle. Mulla on vastaava fyysinen poikkeama. Asia voi olla mulle helpompi, kun olen mies, mutta olen ihan sinut sen jutun kanssa alun vaikeuksien jälkeen.

Olet täysin sama ihminen sisältä ja pääosin ulkoakin, vaikka sulla ei ole hampaita. Elämä jatkuu. Se oma poikkeama tuntuu usein todella isolta asialta ja sureminen on ihan ok. Mä hoidin sen puolen epäarvokkaasti ryyppäämällä jatkuvasti. Ihminen on kuitenkin todella iso kokonaisuus. Sanoisin, että niin on naiseuskin ja viehättävyys. Se hehku tulee sisältä. Vain sillä on väliä, että itse tykkää itsestään ja koittaa tehdä elämästään mukavaa. Omanarvontunteen voi irrottaa muiden näkemyksistä kun oikein ponnistelee. Elämä ei mene aina suunnitellusti ja normeja voi rikkoa. Kun lämmittää itse itsensä, muiden mielipiteillä ei ole niin väliä. Aina löytyy myös ihmisiä, joille fyysiset poikkeamat on sivuseikkoja.

Tee hulluja asioita, jos ne eivät vahingoita ketään. Siinä tulee elettyä ja opittua. Ehkä joku saa potkua elämäänsä pukeutumalla lateksiin kotona. Silloin se on hyvä juttu. Avantouinti on hienoa ja aina voi aloittaa uuden harrastuksen. Joku osaa luoda kauniita asioita käsillään ja toinen hyppii laskuvarjon kanssa lentokoneista.

No mä en välitä, eikä mua ole koskaan kiinnostanut mitä muut ihmiset musta ajattelevat.  Tämä asia koskee minua ja vain minua, toiset varmasti ohittaisivat asian olankohautuksella, mutta mulle tämä on isompi juttu kuin mikään koskaan aikaisemmin. Olen täysin itsemurhan partaalla, enkä enää poistu kotoani kuin kauppaan. Olen kokenut elämässä paljon pahoja asioita ja selvinnyt niistä, mutta tästä tiedän etten selviä. Rahalla saa ja hevosella pääsee, varmasti saisin sadalla tonnilla uudet hampaat, mutta sellaisia rahoja mulla ei ole. En halua vähätellä muiden tuntemaa tuskaa omista asioistaan, mutta antaisin ennemmin vaikka toisen jalkani pois, jos saisin terveet hampaani takaisin. Mulle jalan menettäminen siis ei olisi mikään iso juttu, toiselle varmaan olis.

Mä ymmärrän hyvin. Itsekin tosiaan vain ryyppäsin todella pitkään, jotta kestäisin edes jotenkin. Samaten mäkin olen kokenut ties mitä. Mulla on kaksi itsemurhayritystäkin takana. Tuska on tuskaa. Jännä muuten, että mäkin pohdin aikanaan juuri tuota, että antaisin jalkani, molemmat, jos asiani paranisivat.

Syvä myötätuntoni siis sinne. Toivon, että sullakin olisi vielä joskus helpompaa. Munkin elämä näytti todella mustalta heti pikkulapsesta asti, mutta jotenkin pääsin siihen pisteeseen, ettei enää tee mieli kuolla.

Saatko mitään mielenterveyspuolen ammattiapua? Siellä ei aina osata oikein käsitellä tällaisia juttuja, mutta ainahan sitä voi yrittää. Tuska sairastuttaa ihmisen lopulta kokonaan.

Vaihtaisin niin mielelläni paikkaa sellaisen kanssa, joka ei lapsia voi saada. Minä en niitä halua, eikä se muuttaisi siis elämääni yhtään jos saisin tiedon ettei niitä minulle voi tulla.

Ymmärrän ap sinua, lapsettomuuden tuskan voi ymmärtää vain toinen tahattomasti lapseton. Lapsettomuus vaikuttaa elämään niin paljon laajemmin, kuin vain sen lapsen muodossa. Elämä ja parisuhteet muotoutuvat aika lailla asian ympärille tavalla tai toisella, ja se on aina mukana kummittelemassa. Olen kokenut elämässä kaikenlaista tuskaa ja surua, mutta eniten elämääni on vaikuttanut se, etten ole lapsia voinut saada.

Voi, uskon. Myötätuntoa sinulle. Lapsettomuus tarkoittaa myös sitä, ettei saa lapsenlapsia. Varmasti koko elämän kestävä tuska.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ap sinua, lapsettomuuden tuskan voi ymmärtää vain toinen tahattomasti lapseton. Lapsettomuus vaikuttaa elämään niin paljon laajemmin, kuin vain sen lapsen muodossa. Elämä ja parisuhteet muotoutuvat aika lailla asian ympärille tavalla tai toisella, ja se on aina mukana kummittelemassa. Olen kokenut elämässä kaikenlaista tuskaa ja surua, mutta eniten elämääni on vaikuttanut se, etten ole lapsia voinut saada.

Minulle itselleni ei ole käynyt niin, en kirjoittanut omasta kokemuksesta vaan toisen ihmisen (olen ap). En itse ole parisuhteessa eikä minulla ole mitään syytä epäillä ettenkö voisi saada lapsia. Toisaalta sitähän ei tiedä ennen kuin kokeilee. Olen vierestä seurannut toisen naisen kärsimystä tahattomasta lapsettomuudesta ja parisuhteen päättymisestä ja siitä päättelin.

ap.

Vastentahtoinen sinkkuus ja hylätyksi tuleminen on pahempaa.