Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Väite: Tulonsiirtojen Suomessa yhteiskuntaluokka on pääasiassa kasvatuksellinen/asenteellinen kysymys
03.12.2016 |
Itse uskon tähän väitteeseen. Ihmisten tuloissa ei käytännössä ole niin paljon eroa, että tuloerot muovaisivat mitään tiettyjä yhteiskuntaluokkia vaan ihmisen asema riippuu enemmän siitä, miten hänet on kasvatettu ja kuinka hän itse suhtautuu elämään ja haluaa kehittää itseään.
Tietysti on niitä tapauksia, joissa vanhemmat ovat aivan kykenemättömiä. Silloin voidaan olettaa, että lapsilla on aika huonot henkiset lähtökohdat, jolloin lapsista ei kehity välttämättä fyysisestikään aivan loppuun viritettyjä.
Mutta valtaosa suomalaisita pystyy kuitenkin omalla asenteellaan vaikuttamaan elämäänsä. Loppujen lopuksi vaikkapa elintavat ovat ihmisen oma valinta. Samoin se, haluaako ihminen sivistyä vai käyttää aikaansa turhanpäiväisen tv-roskan katsomiseen. Ihminen voi myös valita seuransa ja ainakin jättäytyä pois siitä seurasta, joka on hänen kannaltaan epäedullista.
Tuli vain mieleen, kun lukee noita tarinoita "köyhistä" perheistä, joissa on kuitenkin aika hyvä taloudellinen taso yhteiskunnan tulonsiirtojen perusteella. Ihmiset aiheuttavat itse tuota kierrettä, jossa he periyttävät huono-osaisten tavat omille lapsilleen. Peruskoulussa tulisi opettaa enemmän sen hahmottamista, millaisissa oloissa lapset tulisi kasvattaa ja milloin heidät kannattaisi jättää hankkimatta.
Oikei, saattoi kuulostaa kylmältä ja provokatiiviselta, mutta voiko joku väittää, etteikö asia oikeasti olisi näin?
Kommentit (13)
Suomessa on kaksi luokkaa: ne jotka omistavat ja ne jotka joutuvat myymään työvoimaansa omistajille pysyäkseen hengissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Verkostot ja suhteet eivät muodostu tulonsiirtojen myötä vaan ovat perittyjä. Köyhän, työttömän lapsella ei ole isän vanhaa yliopistokaveria tai toimitusjohtajakaveria hankkimassa astinlautaa työuralle.
Mutta ei pelkkä työ tai ura ole aikaisemminkaan yksinään määrittänyt yhteiskuntaluokkaa. Jos ajatellaan eroa köyhien ja rikkaiden välillä, niin eroja on paljon myös tavoissa. Köyhät ovat lihavampia, sairaampia ja tupakoivat. He ovat myös vähemmän sivistyneitä. Melkein kaikkiin noista asioita pystyy itse vaikuttamaan ja "vähentämään" huono-osaisuuttaan.
En oikein ymmärrä mitä sanot? Toisaalta se miten elämä menee on mielestäsi oma valinta ja toisaalta sitten ymmärrät etteivät kaikki osaa taustastaan johtuen valita "oikein"?
Vierailija kirjoitti:
Verkostot ja suhteet eivät muodostu tulonsiirtojen myötä vaan ovat perittyjä. Köyhän, työttömän lapsella ei ole isän vanhaa yliopistokaveria tai toimitusjohtajakaveria hankkimassa astinlautaa työuralle.
Aika harva jotain isin suhteita työelämässä lopulta hyödyntää vaikka niitä olisikin. Enemmän merkkaa esim. lukio jonka kävi ja sen jälkeinen koulutus ja sieltä hankitut kontaktit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Verkostot ja suhteet eivät muodostu tulonsiirtojen myötä vaan ovat perittyjä. Köyhän, työttömän lapsella ei ole isän vanhaa yliopistokaveria tai toimitusjohtajakaveria hankkimassa astinlautaa työuralle.
Mutta ei pelkkä työ tai ura ole aikaisemminkaan yksinään määrittänyt yhteiskuntaluokkaa. Jos ajatellaan eroa köyhien ja rikkaiden välillä, niin eroja on paljon myös tavoissa. Köyhät ovat lihavampia, sairaampia ja tupakoivat. He ovat myös vähemmän sivistyneitä. Melkein kaikkiin noista asioita pystyy itse vaikuttamaan ja "vähentämään" huono-osaisuuttaan.
Nykyisessa koulutus ja sivistysvihamielisessä yhteiskunnassamme elää paljon myös köyhiä akateemisia. Hyvin sivistyneitä tohtoreita apurahaviidakossa, kaikilla mittareilla tulotasoltaa köyhiä. Niillä vaurailla yläluokilla tällaista tilannetta ei synny, koska suhteilla saadaan työpaikat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kanssasi samaa mieltä sikäli, että rahat eivät Suomessa ratkaise. Olen itse tästä malliesimerkki: köyhän perheen lapsi, josta tuli loppujen lopuksi tekniikan tohtori ja joka kuuluu tuloiltaan Supmen suurituloisimpaan 10 %:iin. Myös sisarukseni ovat korkeasti koulutettuja (toinen tohtori, ekonomi ja DI).
Olen kuitenkin eri mieltä siitä, että se olisi vain itsestä kiinni. Vaikka lapsuudenkodissani olikin ainainen rahapula ja asuimme ahtaasti, niin kulttuurisesti olimme monella tavalla lähellä eliittiä. Lukemista ja koulutusta arvostettiin. Hyvistä tavoista pidettiin tiukasti kiinni. Vaikka normaali arkiruoka oli perunat ja ruskea kastike, niin ne piti silti syödä hyvien ruokatapojen mukaisesti. Jos erehtyi sanomaan "alkaa tekemään", niin nuhteet ja oikaisu tulivat välittömästi.
Ei minulla ollut mitään vaikeuksia sopeutua tavalliseen yliopisto-opiskelijaelämään.
Todennäköisesti elämäni olisi ollut hyvin erilainen, jos kotonani olisi suhtauduttu lukemiseen ja koulutukseen vähättelevästi jne, vaikka rahaa olisi ollut käytössä vähän enemmänkin. Sellaisella taustalla olisi ollut paljon vaikeampi "ottaa itsestään niskasta kiinni".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Verkostot ja suhteet eivät muodostu tulonsiirtojen myötä vaan ovat perittyjä. Köyhän, työttömän lapsella ei ole isän vanhaa yliopistokaveria tai toimitusjohtajakaveria hankkimassa astinlautaa työuralle.
Aika harva jotain isin suhteita työelämässä lopulta hyödyntää vaikka niitä olisikin. Enemmän merkkaa esim. lukio jonka kävi ja sen jälkeinen koulutus ja sieltä hankitut kontaktit.
Vähintäänkin huomaamattaan hyödyntää, kun uskaltaa pitää puoliaan ja mennä vaikka esittelemään itseään ja ideoitaan kun tietää että samaa leipää ne toimarit, lakimiehet, lääkärit jne. syö kuin me muutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuin lapsuuteni Vantaalaisessa lähiössä. Yhden kaverini isä oli apulaiskaupunginjohtaja. Luokkakaverini isä valtionviraston pääjohtaja. Jonkun isä oli työtön alkoholisti, toisen huoltomies. Menimme kaikki yhtä jalkaa lukioon enemmänkin kaveripiirin kuin vanhempiemme vaikutuksesta. Vaikka toki huomasi, että joillain oli aina enemmän rahaa taskussa kuin toisilla.
Ei kyse ole mistään elintasosta, kulttuurista tai tavoista. Kyse on siitä kenellä yhteiskunnassa on oikeus resursseihin ja ennen kaikkea valta päättää tuotannosta ja efektiivisestä tulonjaosta. Kapitalistisessa järjestelmässä tuo valta on aina suurimpien yritysten osakkeenomistajilla, jotka edustavat hyvin pientä osaa väestöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ihmiset jaetaan kymmeneen luokkaan tulojen mukaan, niin havaitaan, että tulonsiirrot jakautuvat näiden luokkien kesken suunnilleen tasan. Eli ei niillä ratkaisevasti tuloeroja tasata. Ks. http://yle.fi/uutiset/3-7311261
Vierailija kirjoitti:
Jos ihmiset jaetaan kymmeneen luokkaan tulojen mukaan, niin havaitaan, että tulonsiirrot jakautuvat näiden luokkien kesken suunnilleen tasan. Eli ei niillä ratkaisevasti tuloeroja tasata. Ks. http://yle.fi/uutiset/3-7311261
Niin, juuri siksi koska se vaikuttava tulonjako tapahtuu yrityksissä, jossa omistaja riistää työntekijää.
Ei 2000-luvulla kansallisilla hallituksilla ole muskeleita vaikuttaa tulonjakoon. Ainoa vaihtoehto on täydellisesti mullistaa koko järjestelmä niin että se ei enää palvele kapitalistin aarteenkasaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kanssasi samaa mieltä sikäli, että rahat eivät Suomessa ratkaise. Olen itse tästä malliesimerkki: köyhän perheen lapsi, josta tuli loppujen lopuksi tekniikan tohtori ja joka kuuluu tuloiltaan Supmen suurituloisimpaan 10 %:iin. Myös sisarukseni ovat korkeasti koulutettuja (toinen tohtori, ekonomi ja DI).
Olen kuitenkin eri mieltä siitä, että se olisi vain itsestä kiinni. Vaikka lapsuudenkodissani olikin ainainen rahapula ja asuimme ahtaasti, niin kulttuurisesti olimme monella tavalla lähellä eliittiä. Lukemista ja koulutusta arvostettiin. Hyvistä tavoista pidettiin tiukasti kiinni. Vaikka normaali arkiruoka oli perunat ja ruskea kastike, niin ne piti silti syödä hyvien ruokatapojen mukaisesti. Jos erehtyi sanomaan "alkaa tekemään", niin nuhteet ja oikaisu tulivat välittömästi.
Ei minulla ollut mitään vaikeuksia sopeutua tavalliseen yliopisto-opiskelijaelämään.
Todennäköisesti elämäni olisi ollut hyvin erilainen, jos kotonani olisi suhtauduttu lukemiseen ja koulutukseen vähättelevästi jne, vaikka rahaa olisi ollut käytössä vähän enemmänkin. Sellaisella taustalla olisi ollut paljon vaikeampi "ottaa itsestään niskasta kiinni".
Juuri, näin. Samaa olen huomannut omassa ystäväpiirissä. Opiskelun arvostaminen ei välttämättä ole kiinni vanhempien omasta koulutustaustasta. Esimerkiksi meidän viisikymppisten vanhemmissa on paljon ihmisiä joilla lahjat olisi riittänyt paljon parempaan koulutukseen, rahat ei. Vaikka nykyistä tilannetta pidetään eriarvoistavana, on ne mahdollisuudet hankkia koulutus huomattavasti paremmat kuin nykyisten nuorten isovanhempien aikaan eikä opintorahoilla eletty heidän vanhempiensa aikaankaan, silloin lähes kaikki opiskeli lainoilla. Kun vanhemmat ymmärtäisivät kannustaa lapsiaan hankkimaan koulutusta. Vaikka itse olisi joutunut pettymään omalla työurallaan pitääkö lapsen jo valmiiksi asennoitua kaatumaan ennen uran alkua? Kuitenkin työllistyminen, palkka jahyvinvonti on KESKIMÄÄRIN parempi korkealla koulutuksella. MInä ainakin kannustan omiani löytämään hyvän oksan ja olen valmis satsaamaan tuohon auttamiseen (preppauskurssit jne). Ja ne tuloerot ovat todella pienet verojen jälkeen: yötöitä tekevät sairaanhoitaja, paperikoneen käyttäjä ja lukion opettaja ja yliopiston lehtori saavat lähes saman summan käteen, se oma tausta saattaa vaikuttaa ostetaanko rahalla koskenkorvaa vai viiniä ja kuinka paljon ja säästetäänkö rahaa Ranskan matkaan vai Tallinnan ostoksille.
Alue: Aihe vapaa
Verkostot ja suhteet eivät muodostu tulonsiirtojen myötä vaan ovat perittyjä. Köyhän, työttömän lapsella ei ole isän vanhaa yliopistokaveria tai toimitusjohtajakaveria hankkimassa astinlautaa työuralle.