Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Poikaystävällä ei mitään sanottavaa mihinkään
03.12.2016 |
Aloin seurustella miehen kanssa, joka nopeasti paljastui jähmeäksi tunteista tjm vakavammasta keskustellessa. Ajattelin asian olevan ok, hän saa olla niin kuin on, juuri niin ujo tai hiljainen kun haluaa.
Kuukausien kuluessa on kuitenkin tullut esiin, ettei poikaystävällä ole usein mitään sanottavaa yhtään mihinkään. Kun olemme yhdessä, saan käydä monologia hänen kommentoimatta edes "Okei" tai "aijaa" tai "voi harmi/onpa kiva". Hän vain on hiljaa. Olisi todella mukava pystyä normaaliin kanssakäymiseen oman miehen kanssa. Kysymyksiin vastaa kyllä - minä olen aina se, jonka on ylläpidettävä keskustelua ja tunnelmaa. Itsekin introverttinä ei jaksaisi aina olla se, jolla on vastuu yleisestä mielialasta.
Olen nyt ollut sairaana ja kokenut sellaisia kipuja joita ei toivoisi kenenkään kärsivän, kaverit ovat kyselleet vointia ja tuoneet ruokaa kotiin. Poikaystäväkin kävi kylässä, mutta minun ollessa hiljainen ja maassa, hän vain tavallaan tyytyi vallitsevaan tunnelmaan ja tuli siihen mukaan - ei mitään yritystä piristää, jutella tjm.
Onko kellään muulla tämmöistä miestä? Olen aina laittanut hänen hiljaisuutensa introversion piikkiin, mutta on alkanut tuntua että hän ei vaan osaa sanoa mihinkään mitään. Hassua, sillä muuten hän on hyvin jämäkkä, fiksu ja suoraselkäinen.
Kommentit (15)
Mikä hänessä noin alunperin sitten kiinnosti?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haha, mä olen ihan samanlainen kuin miehesi mutta oma miesystäväni puhuu kuin papupata koko ajan, eli se vaan tykkää kun joku ei keskeytä. :D Vaihda mies puheliaampaan?
No onpa hieno mies :D Itse en jaksaisi tuollaista päivääkään, mieluummin olisin yksin ja tekisin mitä haluaisin kuin olisin "yksin" toisen ihmisen kanssa.
Olen itsekin aika hiljainen, mutta ahdistaa kyllä sellaiset ihmiset, jotka eivät välttämättä kommentoi yhtään mitään minun juttuihini. Eikö nyt tosiaankaan voi sanoa edes "Aijaa, okei" tai muuta. Tuollaista käytöstä ei voi mielestäni selitellä vain sillä, että on ujo ja hiljainen, vaan se on jo epäkohteliasta.
Alussa kyllä koki jotain vastuuta keskustelun ylläpitämisestä yms, ei me treffeillä hiljaa istuttu :D Tykkään myös vähän jurommasta, mutta on alkanut tuntua että joku raja siinäkin pitää olla. Ex oli introvertti myös, mutta meillä oli oma kuplamme ja paljon juteltavaa koko ajan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapailin jonkun aikaa just tuollaista miestä. Ei ollut mihinkään mitään sanottavaa. Viestien kommentit olivat joka ikinen kerta "samoin, samaa, just noin, aivan". Kun alussa kyselin bändejä joista pitää, esitti vastakysymyksen ja sitten tuli tuo samat.
Joskus laitoin pitkän spostin ja siihen ei tullut mitään vastausta.
Jotenkin jumissa koko ihminen. Toisaalta kävi sääli, mutta olen suhteellisen puhuva ihminen ja tarvitsen verbaalista ja älyllistä haastetta mieheltä, en pelkkää myötäilyä. Ja jos tunteista puhuminen vie lähelle psykoosia, on aivan mahdottomuus jatkaa edes tapailua. Ilmeisesti hoitaa työnsä markkinointipuolella hyvin ja on ehkä jollekin toiselle naiselle kirkkain helmi.
Kuulostaa vähän vaariltani. Hiljainen mies, joka ei ikinä oikein sano mitään mihinkään, mutta luotettavampaa, perhekeskeisempää ja suoraselkäisempää miestä saa etsiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tapailin jonkun aikaa just tuollaista miestä. Ei ollut mihinkään mitään sanottavaa. Viestien kommentit olivat joka ikinen kerta "samoin, samaa, just noin, aivan". Kun alussa kyselin bändejä joista pitää, esitti vastakysymyksen ja sitten tuli tuo samat.
Joskus laitoin pitkän spostin ja siihen ei tullut mitään vastausta.
Jotenkin jumissa koko ihminen. Toisaalta kävi sääli, mutta olen suhteellisen puhuva ihminen ja tarvitsen verbaalista ja älyllistä haastetta mieheltä, en pelkkää myötäilyä. Ja jos tunteista puhuminen vie lähelle psykoosia, on aivan mahdottomuus jatkaa edes tapailua. Ilmeisesti hoitaa työnsä markkinointipuolella hyvin ja on ehkä jollekin toiselle naiselle kirkkain helmi.
Kuulostaa tutulta. Samalla alalla vielä, heh. Kaipaan myös älyllistä haastetta ja se on juuri se mitä ikävöin, vaikka miehestä kovasti välitänkin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hän pelkää sinua ap?
Mitä tarkoitat?
Ihana ketju! Ihan kaikki tässä pätee ystävääni. Ei siis ole poikaystävä, vaan muuten vain ystävä, nuori mies, johon olen melko säännöllisesti yhteydessä. Jos laitan viestin, niin ei välttämättä vastaa mitään, ellen ole nimenomaan kysynyt jotain missä on kysymysmerkki lopussa.
Ja keskustellessa hänellä ei ole koskaan ikinä mitään asiaa. Eikä varsinkaan mitään kommentoitavaa minun puheisiini. Eikä hänellä tule keskustelunaiheesta mieleen ikinä mitään tarinaa, jonka kautta johdattaisi keskustelua eteenpäin. Okei ja joo on ainoat vastaukset, mitä häneltä kannattaa odottaa. Ja useimmiten ei sano niitäkään vaan vain nyökkää.
Keskustelun ylläpitäminen on vain minun vastuullani. Ei minua hiljaisuuskaan haittaa. Mutta olisihan se jotenkin kohtuullisen tuntuista, jos toinenkin joskus sanoisi jotain. Hän ei kysy kuulumisiani. Paitsi kerran kai jotenkin vahingossa kysyi, että mikä minulla on. Minua alkoi itkettää, sillä olihan se tosi liikuttavaa, että tuo kysymys tuli parin vuoden tuntemisen jälkeen.
Ja juurikin se luotettava, perhekeskeinen ja suoraselkäinen hän on, kuten jonkun vaari yllä. Ja on näitä melko äärimmäisyyteen asti.
Kiva, että tällaisia pohdintoja tulee vastaan. Sillä joskus tätä ystävää on vähän vaikea ymmärtää. Ja minäkin mietin paljon sitä, että onko tuo kaikki ihan normaalia ja eikö minulla vain riitä ymmärrys erilaisille persoonille. Vai eikö sittenkään ole enää normaaliksi laskettavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En katselisi, tuskin tuo tuosta ainakaan parempaan suuntaan muuttuu.
12 jatkaa vielä:
Vähän erikoisena pidän sitä, että ystäväni pitää itseään sosiaalisena ja avoimena. Sosiaalisena siksi, että tulee toimeen kaikkien kanssa. Ja sehän on sosiaalisuutta kyllä. Hänellä ei vain ole sosiaalisia perustaitoja lainkaan. Mutta se ei tunnu häntä haittaavan.
Ja avoimena hän pitää itseään varmaankin siksi, että hänellä on hyvin tiukka yksityisyyden raja. Kun hän raottaa sitä ja kertoo itsestään jotain, niin se on hänelle tosi suuri juttu. Tosiasiassa hän paljastaa silloin itsestään jotain niinkin yksityistä, kuin että hän ei niin kovin välitä ruispaloista vaan ostaa mieluummin paikallisen leipomon leipää. Eli me muu yhteisö ei pidettäisi tuota paljastusta minään erityisenä avoimuuden merkkinä, mutta hänelle se on sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
>___< aivan hermostuttavan oloinen äijä jos tollanen olisi mun seurassa ja itse pitäisin keskustelua yllä mies kommentoi "juu, aivan, niin, niinpä, mm, joo, okei,niin voisi..." Lähtisin pois...
Miten te päädyitte yhteen? Kai mies kertoo kuinka paljon sua rakastaa vai oletko siinäkin ainut joka puhuu tunteista? Entä kumpi teistä teki aloitteen? Miksi näitä kyselen, koska jos mies teki aloitteen voi johtuu ujoudesta puhuu vähemmän jos sä teit aloitteen tutustumisella ja ehdotit parisuhteeseen ei kuulosta kovin innostavalle poikaystävälle...
Multa katkeisi järki tollaiseen :D
Alue: Aihe vapaa
Jätä se sika!