Mitä mieltä ootte hiljaisista työpaikalla?

Umpimielinen, epäkohtelias, itsekäs, muista piittaamaton, hieman yksinkertainen.

Ei ole kiinnostunut puheenaiheista.

Itsekäs ja muista piittaamaton. Epäkohtelias.

Itse osallistun jos aihe kiinnostaa, työpaikallani on pelkästään naisia jotka keskustelevat 99% lapsista tai lapsenlapsisistaan, aihe ei kiinnosta vähääkään, itsellä ei lapsia ole eikä tule enkä edes pidä niistä. Jos yritän keksiä jotain muuta puheenaihetta niin vastaus on joko hiljaisuus tai lyhyt töksäytys ja taas mennään lapsiin, joten annan olla ja surffaan vain netissä kahvitaukoni.

Luojan kiitos, voidaan keskittyä työhön. Olen töissä tekemässä töitä, en sosiaalisen kanssakäymisen vuoksi. Naisvaltaisella työpaikalla tämä ei ole aina selvää. Ei se hiljainen välttämättä tarkoita tylyä tai epäkohteliasta.

Jos muu seurue puhuu aiheesta josta mulla ei oo mitään sanomista, niin miten se tekee musta epäkohteliaan?

Mun työkamut on tuttuja jo entisestä työpaikastaan ja välillä puhuvat siellä olleista ihmisistä tai työpojekteista. Samoin heidän harrastukset on sellasia joista en osaa mitään sanoo.

Jos on aihe johon on sanottavaa, niin toki osallistun keskusteluun.

Olen ollut vuokrakassana n. 30 eri Keskon ruokakaupassa ja ei kyllä kahvitauolla jutella ainakaan vuokratyöntekijän kanssa ja muutenkin oli hiljaista vaikka tauolla olisi useampi samaan aikaan.

Kaupan puolella ei saa käyttää puhelinta, toimistotyössä voi napata vaikka banaanin töitä tehdessä, mutta ei onnistu kaupassa. Siellä kans joutuu olla sosiaalinen, joten tauolla on mukava keskittyä siihen syömiseen ja kännykkään.

Avokonttorissa tuollainen on oikea taivaan lahja. Kaikkien ei tarvitse olla suuna päänä, niin on edes joskus työrauha.

En mitään mieltä. Siinähän ovat, kuten puheliaammatkin. Ihan mukavia ihmisiä on molemmissa tyypeissä.

Jos tämä ihminen on päivästä toiseen puhumaton, niin silloin hän on epäkohtelias ja ei piittaa muista työkavereista. Jos tämä on yksi päivä kuukaudessa niin sitten en välitä asiasta, kaikilla on huonoja päiviä.

Vierailija kirjoitti:

Jos muu seurue puhuu aiheesta josta mulla ei oo mitään sanomista, niin miten se tekee musta epäkohteliaan?

Mun työkamut on tuttuja jo entisestä työpaikastaan ja välillä puhuvat siellä olleista ihmisistä tai työpojekteista. Samoin heidän harrastukset on sellasia joista en osaa mitään sanoo.

Jos on aihe johon on sanottavaa, niin toki osallistun keskusteluun.

Nyt varmaan olikin kyse sellaisesta, joka ei koskaan puhu mitään.

Täytyy keskittyä töihin, siitä meille maksetaan.  Turha lörpötys joskus ottaa  pannuun.  Sitä kun ei ihminen aina ole niin lörpötystuulella.  Sitten jotkut vaan ovat sellaisia, introvertteja, eivätkä halua olla äänessä.

Ei herätä mitään ajatuksia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos muu seurue puhuu aiheesta josta mulla ei oo mitään sanomista, niin miten se tekee musta epäkohteliaan?

Mun työkamut on tuttuja jo entisestä työpaikastaan ja välillä puhuvat siellä olleista ihmisistä tai työpojekteista. Samoin heidän harrastukset on sellasia joista en osaa mitään sanoo.

Jos on aihe johon on sanottavaa, niin toki osallistun keskusteluun.

Nyt varmaan olikin kyse sellaisesta, joka ei koskaan puhu mitään.

Niin, mitäs sitten? Ei mulla sellaisistakaan erityisiä mielipiteitä ole. Ajattelen että on ehkä ujo ja jollain tavalla estynyt, epävarma, mutta siinähän on, ei se minua liikuta. Jos osaan ja jaksan, voin yrittää jutella tai kysellä kyseiseltä ihmiseltä jotain ettei tämä jäisi ihan ulkopuoliseksi ja yksin.

Hiljainen voi olla monesta syystä; ujostuttaa, keskustelun aiheet ei kiinnosta, ei vain ole mitään sanottavaa vaikka kiinnostaisikin, väsyttää, ei pidä muista työpaikalla. Osa on hiljaa vain töissä ja vapaalla sitten hyvinkin puheliaita, kotona sen keskustelukumppanin on kuitenkin saanut itse valita. Naapurityöpisteen Erkki on ollut samassa työpaikassa 30vuotta ja muuta yhdistävää hänen kanssaan ei ole kuin työpaikka, jota itse haluaisi vaihtaa. Siinä saattaa jutut olla vähissä. 

Olen tuntenut useampia hiljaisia, myös sellaisen, jonka seurassa oli todella ahdistavaa istua tauolla, kun ei yhtään tiennyt mitä toinen ajattelee. Silmiin ei katsonut koskaan saati moikannut. Ehkä etenkin tuo, että ei koskaan katsonut päinkään teki tästä hiljaisesta epämiellyttävän. Kuulemma firman juhlissa humala teki miehestä todella puheliaan :o.

Minun puolestani siis saa kyllä olla ihan hiljaa jos vain normi käytöstavat on hallussa (se silmiin katsominen, kysymykseen vastaaminen ja mielellään myös tervehtiminen). 

Jos ei koskaan ole mitään sanottavaa, on vähän outo. Kaikki aiheet eivät kiinnosta kaikkia ja toisilla ei ole tarvetta pitää yllä keskustelua ihan vain välttääkseen kiusallisen hiljaisuuden.

Ajattelen, että hurraa, vihdoinkin joku joka on tullut tänne tekemään töitä, eikä viettämään seuraelämää! Ne kun tuntuvat olevan harvassa, sellaiset työtä tekevät työntekijät. Ekstrovertit ovat toki "suositumpia" mutta minua kiinnostaa vain se, että hommat saadaan tehtyä ajoissa.

Kyllähän sellainen kieltämättä antaa aika ylimielisen ja tympeän kuvan ihmisestä. Olen itsekin syrjäänvetäytyvä introvertti, mutta koen, että on kuitenkin myös minun velvollisuuteni kommunikoida ihmisten kanssa eikä vain jättää heitä puhumaan keskenään. Se on kuitenkin ihan normaalia pitää yllä jonkinlaista kanssakäymistä eikä vain möllöttää omillaan.

Mä olen ihan puhelias, kun on pari tyyppiä kerrallaan. Mutta sitten isossa porukassa olen yleensä hiljaa. On vaikea saada suunvuoroa niiltä äänekkäämmiltä. Yleensä se onnistuu vain puhumalla jonkun päälle ja se ei tunnu kivalta. Jotenkin siis lannistun. Välillä ihmettelen niiden koko ajan äänessä olevien "pelisilmän" puutetta.

Kukin tavallaan. Itse keskityn tekemään töitä enkä työkavereiden ihmettelemiseen.