Lue keskustelun säännöt.
Että näin :( Hyvää joulua vaan...
28.11.2016 |
Vesiputki pamahti hajalle ja koko eteinen märkä katosta lattiaan. Juuri kun elämä rupes tasaantumaan kaikista vastoinkäymisistä, niin tapahtuu tämä. Asuntokin oli juuri laitettu myyntiin.
Eilen istuin eteisessä ja vaan itkin. Olen ihan loppu.
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin meni putki rikki. Mies on ollut sairas nyt olen minä jotenkin pahemmin sairas. Lapsi riehuu koulussa ja pelkää hammaslääkäriä kun pitäisi hammas paikata. Tsemppiä. Vastoinkäymisiä on.
Meillä ollut elämä pelkkää peetä viimeiset 5 vuotta ja näistä viimeiset 1,5 vuotta lähinnä helvettiä. Meinas jo mielenterveys mennä.
Juuri kun rupes näkymään valoa tunnelin päässä, niin tapahtuu tämä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yrittäkää myydä talo silti ja sit vaan vuokralle. Vähenee huolet murto-osaan.
Vakuutus? Vai onko putkiremppa jäänyt tekemättä moniin vuosiin..?
Vierailija kirjoitti:
Vakuutus? Vai onko putkiremppa jäänyt tekemättä moniin vuosiin..?
Kyseessä osakehuoneisto, joten taloyhtiön vakuutuksesta menee. Ketuttaa vaan tää kaikki vaiva (remontti, kuivatus jne). Nyt ei jaksais yhtään mitään enää.
Ap
Meillä meni myös. Vesi ei tod näk kuitenkaan ole välttämttä saanut mitään tuhoa aikaiseksi kun heti huomattiin. Meillä jylläs kuivuri viikon ja alapohjassa pari viikkoa. Välillä tää on niiin tätä. Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä lannistu..
Ihminen kestää juuri sen mitä sille annetaan.
Mä sain just puhelun et mun siskolla on 3-4kk aikaa elää.. Meillä kaikilla on vaikeuksia ja murheita.. tsemppiä !!
Onneksi taloyhtiö hoitaa. Kotivakuutus voi maksaa teille evakkokämpän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon voimia,meillä oli vuosia sitten myös 5v pelkkää vastoinkäymistä,minulle psykoosi,miehelle aivoleikkaus,isän kuolema,usko valoisampaan tulevaan kyllä meni menojaan,sitten aloin olla onnellinen että muilla läheisillä oli kaikki hyvin joka antoi uskon minullekkin,sairauksien jälkeen karsittiin elämästä kaikki kiire stressi ja turhat ihmissuhteet,sen jälkeen löytyi pelkkää positiivista elämästä.vastoinkäymiset otin opetuksena
Vierailija kirjoitti:
Yrittäkää myydä talo silti ja sit vaan vuokralle. Vähenee huolet murto-osaan.
Hyvää joulua vaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia <3
En tiedä miks kaikella paskalla on taipumus kerääntyä. Mutta sä selviät - tästäkin.
Eli ei ole oikeasti mitään hätää, mutta pitää ulista silkasta ulisemisen iloista?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli ei ole oikeasti mitään hätää, mutta pitää ulista silkasta ulisemisen iloista?!
Mitäpä muuta sinunkaan viesti on kuin ulisemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä joku viimeisiä hetkiään elävä syöpäpotilas osaisi sinua lohduttaa.................
Tsemppiä! Toivotaan että tilanne ei ole niin paha miltä alku näyttää.
Mulla oli 8 vuoden rankka elämänjakso joka huipentui romahdukseen. Siitä on nyt 1,5 vuotta ja toivoa on toipua. Toki en koskaan enää voi olla se sama ihminen mutta ilo on löytynyt elämään ja levon myötä jaksan taas kohdata vastoinkäymiset sekä osaan laittaa ne oikeisiin mittasuhteisiin.
Hyvä joulu teille vielä tulee, voimahali <3
Haetaan hopeareunusta. :) Ensivaikutelma vaikuttaa paljon, myös asunnon valinnassa. Nyt voitte laittaa eteisen hienoon kuntoon (osin) taloyhtiön piikkiin. Jos valaistus ei ollut ihan kohdallaan, kannattaa hoitaa myös se kuntoon.
Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vakuutus? Vai onko putkiremppa jäänyt tekemättä moniin vuosiin..?
Ei se vakuutus ole mikään autuaaksi tekevä voima. Vaikka vakuutus korvaisi, niin asiasta voi alkuun joutua vääntämään aika lailla vakuutusyhtiön kanssa ja vesivahingossa itsessään voi olla helvetisti hommaa ja siihen vielä pitkä kuivatusaika.
Ja kuinka usein sä teettelet putkiremppoja? Joka viides vuosi? Kyllä esimerkiksi 80-luvulla rakennetun talon kupariputket pitäisi kestää vähintään 30 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä joku viimeisiä hetkiään elävä syöpäpotilas osaisi sinua lohduttaa.................
Ehkä sun kannattaisi lopettaa toi paskan kylväminen eli olla hiljaa ja pitää kädet pois näppikseltä.
Pakko oli yläpeukuttaa ulinaulisijaa, tavallaanhan se oli oikeassa. Asiat on nyt hyvin, olette uimassa selville vesille, ja viimeiset ulpukanvarret vielä tarttuivat nilkkaan. Kun odottaa huojennusta ja se viivästyy, siinä tahtoo hermo mennä ja tuntuu ettei jaksa. Mutta elämä on estejuoksua, jossa viimeisen kierroksen kello ei vieläkään soi.
En nyt viisastele, vaan huomaan että omassa monen vuoden helvetissä voimat meni niin vähiin, että jokainen vastoinkäyminen kaatoi maidon. On mennyt vuosi keräillessä voimia, ja kaikki uudet ongelmat on ollut raskasta sietää, koska sitä uskottelee, että nyt on kärsinyt tarpeeksi joten enää ei saa kärsiä yhtään. Sehän on lopulta vain uupuneen itsesääliä. Kun siitä alkaa parantua, jaksaa taas loikkiakin. Ei olisi uskonut, tuntui ettei enää ikinä pysty muuhun kuin raahustamaan.
Opettelin priorisoimaan, joidenkin asioiden annoin jäädä rempalleen toistaiseksi. Ei se maailma siihen kaatunut. Enkä minä enää suostunut tuntemaan itseäni huonoksi vain sen takia, että kriisissä ei kaikkeen repeä. Itke, syö suklaata, tee jotain turhaa, jossa unohtaa koko maailman hetkeksi. Ja sitten takaisin taistoon.
Meilläkin meni putki rikki. Mies on ollut sairas nyt olen minä jotenkin pahemmin sairas. Lapsi riehuu koulussa ja pelkää hammaslääkäriä kun pitäisi hammas paikata. Tsemppiä. Vastoinkäymisiä on.