Lue keskustelun säännöt.
Muita, joiden vanhemmat eivät tehneet kanssanne juuri mitään kun olitte lapsia?
27.11.2016 |
Meillä täysin raitis perhe, mutta isällä ja äidillä paljon töitä, jotka painottuivat iltaan. Isä oli palkkatyön lisäksi koneyrittäjä ja kulki tekemässä iltaisin töitä, äidillä iltatyö, jossa kiireisin aika viikonloppuna ja se lisäksi olivat seurakunnalla vapaaehtoistöissä.
Muistoissani on se, että muutaman kerran, ei edes joka vuosi, käytiin 350 km päässä mummolla. Mummo asui kapungissa. Sitten joka hiihtoloma isä piti maanantain vapaata ja sitten kävimme lähikaupungissa ostoksilla koko perhe. Kesälomia ei vanhemmilla ollut, mutta lauantaisin, kun äiti pääsi töistä menimme mökille ja sitten sunnuntaisin takaisin ennen äidin työn alkua. Jouluaattonakin äiti oli aina töissä ja tuli sitten neljän jälkeen laittamaan ruokaa. Minä tein minkä osasin jo pienenä. Isä ei keittiöön astunut. Mutta tuolla mökilläkin olimme keskenämme koko ajan. Joskus naapurin lapset sai tulla mukaan.
Kommentit (5)
Olen kotoisin maaseudulta. Ei muutama kymmenen vuotta sitten ollut tapana lapsia viedä mihinkään. Lomalla käytiin junalla isän sukulaisen luona, jossa aikuiset miehet sitten joivat viinaa ja puhuivat muista sukulaisista, mitään tekemistä ei sielläkään ollut. Kerran kesässä pääsi jollekin retkelle, missä sai sentään uida. Linnanmäellä olin kerran, luokkaretkellä, vaikka Helsingissä asuva sukulainen joka vuosi meillä käydessään sanoi, että "tulkaa sitten meille kesällä, niin mennään linnanmäelle". Ruotsinlaivalle pääsin lapsena kaksi kertaa. Pyörällä oli pakko oppia liikkumaan pidempiä reissuja heti kun pystyi, tämä tarkoitti joskus alle 8-9 -vuotiaana omin nokin uimapaikalle menoa. Silloin ei paljoa myöskään turvallisuudesta välitetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa kamalan ankealta. Meillä kyllä vanhemmat katsoivat että oli harrastuksia, kavereita ja tekemistä. Reissattiin isovanhemmilla viikonloppuisin n 100km /suunta , käytiin laskettelemassa ja tehtiin ulkomaanmatkoja. Sain ottaa kavereita mukaan mökille ja matkoille. Toki itse keksittiin tekemistä kavereiden kanssa ja kuljin itse myös harrastuksiini. Ei oltu kovin usein pelkästään oman perheen kesken, vaan usein oli tuttavaperheitä tai sukulaisia mukana myös. Ihana lapsuus!
Tämä oli tavallista ainakin 70-luvulla. Olen maalta kotoisin, ei meillä, eikä naapureissakaan, lasten kanssa touhuttu, ei ollut aikaa. Ei sitä tajunnut edes kaivata, kaikilla oli sama juttu. Kakarat hääräs keskenään, ei siinä ollut mitään ihmeellistä.
ainoa lapsi (nyt jo yli 50) isä matkatöissä n 200 matkapäivää vuodessa, äiti teatterissa töissä, 10 vuotiaaksi asuttiin mummon kanssa samassa taloudessa siihen asti mummo piti huolta. mummolasta pois muuton jälkeen en saanut edes ruokaa kun äiti ja isä luuli että kouluruoka riittää, asia muuttui kun kouluterkkari soitti ja sanoi että olen alipainoinen ja aneeminen. en saanut pelejä lahjaksi ettei niitä vaan olisi tarvinnut kanssani pelata. lomamatkoja tehtiin kyllä, isän ja äidin riitelyn jälkeen kun matkusteleva isä ei luonnollisesti olisi minnekkään halunnut. ei kuitenkaan kamalia traumoja lapsuudesta. mulla oli onneksi rakastava mummo!
Minä. Olen syntynyt -79 keskikokoisessa kaupungissa. Vanhemmat työelämässä ja kulttuuri sellainen, että (avainkaula)lapset touhusivat keskenään, joku naapuri piti silmällä. Ei kukaan odottanutkaan, että vanhempien pitäisi viihdyttää, he järjestivät kodin ja ruokaa. Lapsia ei myöskään kuljetettu mihinkään edes niissä perheissä, joissa oli auto.