Puheviasta johtuva sosiaalisten tilanteiden pelko, apua! :(
Ahdistaa! En uskalla puhua juuri mitään oikein kellekään, sitten ahdistaa, kun ajattelen että muut vilkuilevat, miksi olen hiljaa tai yksin kökötän. Sitten kynnys puhumiseen nousee vielä suuremmaksi, mikä taas masentaa enemmän ja enemmän päivä päivältä.
Pelkoni eivät ole realistisia sillä kaikki ovat ystävällisiä minua kohtaan, eikä kukaan koskaan takerru puheeseeni tai naureskele. Puhevika korostuu erityisen paljon kun ahdistaa, mikä on loputon noidankehä.
Tuntuu ettei mikään auta, en tosin ole käynyt terapiassa, mutta lääkkeitä olen syönyt. Puheterapia ei ole juuri auttanut ja sinne on vaikeaa saada aikoja :( mitä tässä nyt keksisi, kun tuntuu että alkoholi on ainoa mikä auttaa.
Varmaan psykoterapia auttaisi.