Lapsellani 14v. ei ole ystäviä

Onko lihava? Lihavuus on valitettavasti erittäin suuresti hyljeksityksi tulemista aiheuttava tekijä jos lapsi on lisäksi todella kiltti ja ujonpuoleinen.

On.

Äiti, sinäkö siellä?

T: 14v

Uudet harrastukset?

Ovatko sosiaaliset taidot kunnossa? Pystyykö juttelemaan normaalisti ja hauskasti kavereiden kanssa? Sosiaalisia taitoja voidaan opettaa lapselle tai nuorelle, jos hän ei niitä oikein hallitse.

Meillä sama. Kavereita on mutta ei kuitenkaan sellaisia, jotka viihtyisivät lapseni kanssa vapaa-ajallakin. Tyttö on yläasteella ja tukeva hänkin.

Katos, mun äitihän se siinä ap:na :D

Miksi heräät vasta nyt ongelmaan?

Ollaan seurattu esim. tuttuja jossa lapsi pompotti kavereitaan, hän päätti leikit ja skitsosi jos ei tehneet hänen tahtonsa mukaan. Toi toimi ala-asteen ajan ja sitten kaverit lopetti käymästä.

Sitä kutsutaan vapaaksi kasvatukseksi. Lapsi saa myös määritellä asioita, valvoo esim. myöhään ja väsyneenä kiljuu, vanhemmat antavat periksi.

Olen sanonut että tuo on kiusaa ja itsekkyyttä. Eikä sellaista pidä sietää. Lapseni hakee mukavaa seuraa muualta. Ehkä pitäisi jo miettiä mikä teillä kotona on vikana eikä syyttää toisia lapsia. Koska jos lapsesi olisi mukava, ei tätä ongelmaa olisi.

Harrastus voisi auttaa. Mutta seuraa jo miten lapsi toimii muiden seurassa. Et ole varmaan ohjannut.

Ei pompota, pikemminkin erittäin ujo. Ap.

Mun lapsella on vähän sama. Ikää tosin vasta 11v. Kavereita on koulussa, ei kiusata, ja joskus joku tulee oven takaa pyytämäänkin seuraksi, ehkä kerran kuussa. Lapsi toki lähtee ja kivaa on, mutta lapsi itse ei koskaan vaivaudu oma-aloitteisesti pyytämään ketään leikkimään, tai mitä nyt tekisivätkään. Olen toki patistanut.

Mieluiten lapsi nyhjää kotona, lukee, soittaa tai pelaa tietokoneella.

Muistelen vaan omaa lapsuuttani saman ikäisenä, olin aina kavereiden kanssa jossain tai joku meillä. Mun lapsi vaan näyttää viihtyvän ihan hyvin ilman kaveriakin. Ap, kärsiikö lapsesi siitä, että hänellä ei ole vapaa-ajan ystäviä?

Minun mielestä ei kärsi. Minä vaan oon huolissani.. Ap

Varmaan voi johtua osaksi siitäkin että lapset on nykyään aika paljon harrastuksissa koulun jälkeen. Ei siinä sitten kavereita ehdi näkemään. Sitten on nämä eroperheet. Sekin vaikeuttaa kaverisuhteita. Joka toinen vkonloppu ja lomat muualla.

Oli se ennen helppoa. Pihat täynnä leikkiviä lapsia, aina löyty joku kaveri.

Mun tytöllä aina ollut paljon kavereita. Ala-asteelta asti monta hyvää kaveria. On nyt ysillä.

Me otettiin usein kaverit mukaan kun lähettiin esim. uimaan. Lisäksi meille saa aina kaverit tulla. Ei tarvitse kysellä lupaa. Erikseen sanon jos ei käy. Mutta ymmärrän, että kaikilla ei kavereiden saaminen ole helppoa. Pitäisi itse olla muös aktiivinen.

Harrastukset! Sieltä niitä kavereita saa. Maksetaan nyt kallista harrastusta ihan kavereiden takia.

Se pillusta ja naisista. 

Minä viihdyin aina hyvin kotona yksinkin. Kavereita oli koulussa, eikä kiusattu, mutta oli ajanjaksoja, jolloin kaveria vapaa-ajalle ei ollut. Ahdistavinta oli, kun äiti teki asiasta ison numeron. Pakko oli välillä lähteä vaan käymään jossain ja välillä juoda kaljaa kavereiden kanssa, ettei olisi nyhjöttänyt kotona, vaikka itse halusinkin.

Nyt olen ihan normaali. Perheellinen ja hyvässä asemassa työelämässä. Edelleen viihdyn mieheni ja lasteni kanssa. Kavereita, joihin pidän edes vähän yhteyttä, on kolme ja viimeksi kaverini olen tavannut helmikuussa.