Lue keskustelun säännöt.
VL-ÄIDIT, jotka toivotte tyttärienne jäävän uskoon, miten neuvoisitte jos
24.11.2016 |
tytär kertoo seuraavaa:
- Hän ei halua lapsia. Hän ei ole vähääkään kiinnostunut kodinhoidosta, lapsista jne. vaan lukemisesta ja hiljaisuudesta.
- Hän kokee yhteisön miesjohtoisuuden vääräksi ja naisia syrjiväksi.
- Hän kokee yhteisön säännöt erityisesti naisia alistaviksi (ehkäisy ensisijassa) ja kehon itsemääräämisoikeuteen kajoaviksi. Sanalla sanoen ihmisoikeuksien vastaisiksi.
- Hän ei usko vl-jumalaan jo pelkästään outojen sääntöjen vuoksi ja epäilee, uskooko mihinkään jumalaan.
- Hän ei pidä alkoholin juomista pahana, vaan ajattelee, että säännöt sitä(kin) koskien ovat älyttömiä. Jokainen alkoholia juova ei ole juoppo.
- Sama koskee tanssia jne. Hän ei tosin harrasta kumpaakaan, mutta on aikeissa täysi-ikäistyttyään.
Ikää tytöllä on 16 vuotta.
Olen siis aikuinen nainen, joka oli joskus tuo tytär. Mieli ei muuttunut, olen korkeasti koulutettu ateisti ja vela, asiantuntijatehtävissä. Ja todella onnellinen, kun pidin pääni. Silloin joskus se maksoi välit vanhempiin ja nuoruus oli todella kova, mutta mitään ei tarvitse katua. Elän sellaista elämää kuin halusinkin, vanhemmatkin hyväksyvät sen nyt. Miten nykyiset vl-äidit toimivat? Jos lapsi on selkeästi tuskainen edes ajatellessaan sinun mielestäsi hyvää elämää, miten perustelet hänelle sen, että hänen pitäisi jäädä liikkeeseen? Vai annatko tämän elää kuten tahtoo ja olet onnellinen lapsesi puolesta?
Kommentit (13)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yllättäen syvä hiljaisuus, vaikka tämä on varmasti realismia monessa perheessä. Oikeasti vaikeista asioista ei haluta puhua?
Toivoisin, että jäisi, mutta jokainen valitsee oman tiensä ja tavan elää.
Rakastan lapsiani ja haluan, että he ovat onnellisia ja haluan etteivät elä valheessa, vaan ovat rehellisiä, minulle ja itselleen.
Minä en voi uskoa lasteni puolesta, vaan jokainen valitsee ja uskoo itse. Kyllä 16-vuotias jo varmasti tietää haluaako uskoa niinkuin minä uskon. En voi, enkä halua pakottaa lastani.
Kiitos 4! :) Miten perustelisit noilla antamillani ennakkotiedoilla varustetulle nuorelle naiselle, että hänen kannattaisi jäädä? Vai antaisitko vain olla? Itsestä se tuntuisi järkevimmältä vaihtoehdolta, kun kerran nuori ahdistuu keskeisistä vl-elämään liittyvistä asioista.
ap
Lapsen elämähän se on, eikä minun. Antaisin itse päättää, kunhan on onnellinen. Jos menisi uskonsa kieltämään, muistaisin kuitenkin kertoa että kotiin voi aina tulla, oli mikä tilanne hyvänsä. Se että minä uskon näin, ei tarkoita että muidenkin täytyy uskoa. Onneksi sinulla on mennyt kaikki hyvin! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsen elämähän se on, eikä minun. Antaisin itse päättää, kunhan on onnellinen. Jos menisi uskonsa kieltämään, muistaisin kuitenkin kertoa että kotiin voi aina tulla, oli mikä tilanne hyvänsä. Se että minä uskon näin, ei tarkoita että muidenkin täytyy uskoa. Onneksi sinulla on mennyt kaikki hyvin! :)
Siis loppujen lopuksi!*
t. 6
^ Toivottavasti tuollaisia äitejä on enemmistö. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin varmaan, että jutellaan, kun haluat ja jos haluat. Mielestäni minun äitinä tulee kunnioittaa lapseni ajatuksia ja olla lähellä hänen elämässään tukien ja rakastan. Ahdistuisin itsekin, jos joku yrittäisi pakottaa minua joksikin muuksi mitä olen. Olen itsekin valinnut saanut valita. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tytär ei usko, silloin hän ei usko. Toista ei saa puhumalla uskomaan. Rakastaisin ja toivoisin että hän vielä joskus palaisi takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Jos tytär ei usko, silloin hän ei usko. Toista ei saa puhumalla uskomaan. Rakastaisin ja toivoisin että hän vielä joskus palaisi takaisin.
Siinäkin tapauksessa, että usko = sellaisen elämän eläminen, joka ahdistaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tytär ei usko, silloin hän ei usko. Toista ei saa puhumalla uskomaan. Rakastaisin ja toivoisin että hän vielä joskus palaisi takaisin.
Siinäkin tapauksessa, että usko = sellaisen elämän eläminen, joka ahdistaa?
Jos lestadiolaisittain sanottuna "tekee parannuksen" aidosti uskomalla, sydän avautuu näkemään uskovaisen elämän eri tavalla. Elämä ei näyttäydy silloin ahdistavalta. Sen sijaan jos "palaa takaisin" vain kulkeakseen yhteisön mukana, ilman sydämen uskoa, elämä näyttäytyy varmasti yhtä ahdistavana kuin miksi alunperin on yhteisön jättänytkin. Yhteisön mukana kulkeminen ei ole se perimmäinen juttu.
Nostelen, koska kiinnostaa. :)
ap