10kk vauva ja päiväkodin aloitus
Kokemuksia kyselisin, miten on mennyt teille joilla alle vuoden ikäinen on aloittanut päiväkodissa? (toki pph kokemuksiakin kuulen mielelläni, mutta oma on siis nimenomaan päiväkotiin menossa vuodenvaihteessa) Aloittiko heti täydet hoitopäivät? Tuntuiko että vauva "tajusi" asioiden muuttuneen? Jne. havaintojanne. Kiitän
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
3 kk huutoa. Totta kai lapsi tajusi muutoksen, roikkui minussa jokaisen hetken, jonka oli kotona. Ei suostunut enää kävelemään ulkona, koko ajan piti olla sylissä. Öisin nukkui levottomasti ja lauantaisin heräsi klo 5 eikä suostunut enää nukahtamaan.
Elämäni kauheinta aikaa. Lapsi oli hoidossa 7 h/pv, mies vei aamulla klo 9 ja minä hain klo 16. Illat oli yhtä kaaosta, kun lapsi ei suostunut tekemään mitään ilman, että olin näkyvissä. Jos lähdin lenkille, itki lohduttomasti isän sylissä sen tunnin ajan.
Teit suurta vahinkoa vauvalle.
Vierailija kirjoitti:
3 kk huutoa. Totta kai lapsi tajusi muutoksen, roikkui minussa jokaisen hetken, jonka oli kotona. Ei suostunut enää kävelemään ulkona, koko ajan piti olla sylissä. Öisin nukkui levottomasti ja lauantaisin heräsi klo 5 eikä suostunut enää nukahtamaan.
Elämäni kauheinta aikaa. Lapsi oli hoidossa 7 h/pv, mies vei aamulla klo 9 ja minä hain klo 16. Illat oli yhtä kaaosta, kun lapsi ei suostunut tekemään mitään ilman, että olin näkyvissä. Jos lähdin lenkille, itki lohduttomasti isän sylissä sen tunnin ajan.
Mut lenkille piti päästä tunniksi kerrallaan? Jes :)
Vierailija kirjoitti:
3 kk huutoa. Totta kai lapsi tajusi muutoksen, roikkui minussa jokaisen hetken, jonka oli kotona. Ei suostunut enää kävelemään ulkona, koko ajan piti olla sylissä. Öisin nukkui levottomasti ja lauantaisin heräsi klo 5 eikä suostunut enää nukahtamaan.
Elämäni kauheinta aikaa. Lapsi oli hoidossa 7 h/pv, mies vei aamulla klo 9 ja minä hain klo 16. Illat oli yhtä kaaosta, kun lapsi ei suostunut tekemään mitään ilman, että olin näkyvissä. Jos lähdin lenkille, itki lohduttomasti isän sylissä sen tunnin ajan.
Tästä kuvauksesta tulee mieleen, että tämä lapsi olisi varmaan muutenkin kokenut eroahdistusvaiheen (joka osuu juuri tuohon ikään) todella rankkana? Minkä ikäinen nyt? Tokeniko rankasta pk-alusta?
Harmillista että joudut laittamaan 10 kk lapsen päiväkotiin. Aina ei voi tehdä niin kuin on parasta lapselle. Tuntuu varmasti hirveältä. Otan osaa.
Vierailija kirjoitti:
3 kk huutoa. Totta kai lapsi tajusi muutoksen, roikkui minussa jokaisen hetken, jonka oli kotona. Ei suostunut enää kävelemään ulkona, koko ajan piti olla sylissä. Öisin nukkui levottomasti ja lauantaisin heräsi klo 5 eikä suostunut enää nukahtamaan.
Elämäni kauheinta aikaa. Lapsi oli hoidossa 7 h/pv, mies vei aamulla klo 9 ja minä hain klo 16. Illat oli yhtä kaaosta, kun lapsi ei suostunut tekemään mitään ilman, että olin näkyvissä. Jos lähdin lenkille, itki lohduttomasti isän sylissä sen tunnin ajan.
Tämä nyt on vaan spekulaatiota, mutta kuulostaa siltä että saatoit suhtautumisellasi pahentaa tilannetta... Ehkä patistit olemaan "roikkumatta" etkä antanut olla sylissä tarpeeksi... Jos olisit vaan antanut lapselle syliaikaa mielinmäärin, ei välttämättä olisi oireillut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3 kk huutoa. Totta kai lapsi tajusi muutoksen, roikkui minussa jokaisen hetken, jonka oli kotona. Ei suostunut enää kävelemään ulkona, koko ajan piti olla sylissä. Öisin nukkui levottomasti ja lauantaisin heräsi klo 5 eikä suostunut enää nukahtamaan.
Elämäni kauheinta aikaa. Lapsi oli hoidossa 7 h/pv, mies vei aamulla klo 9 ja minä hain klo 16. Illat oli yhtä kaaosta, kun lapsi ei suostunut tekemään mitään ilman, että olin näkyvissä. Jos lähdin lenkille, itki lohduttomasti isän sylissä sen tunnin ajan.
Mut lenkille piti päästä tunniksi kerrallaan? Jes :)
Ei onneksi tarvinnut päästä, mutta jotenkin sitä oletti, että myös isä olisi lapselle tärkeä ja isän kanssa kahdestaan oleminen tärkeää laatuaikaa molemmille. Tosin lapsi teki ihan saman, vaikka olisin mennyt kauppaan, kampaajalle, lääkäriin tms., ei hän tiennyt, olinko huvittelemassa eli lenkillä vai pakollisilla asioilla eli lääkärissä. Tai olinko lenkillä 30 min, sen jälkeen pihatöissä 15 min ja sitten saunassa/suihkussa 15 min.
Voi kamalaa. En voi kuvitellakaan... Omani aloitti päiväkodin 1,5-vuotiaana ja kadun edelleen, etten laittanut perhepäivähoitajalle.
Kun mamma laittaa vauvan hoitoon (kuten nykyään päättäjät haluavat ja kuten joissain maissa kaikki äidit tekevät ja lapsista tulee yhtä normaaleja kuin kotihoidetuistakin) hän on paska ja kylmä äiti.
Kun mamma jää kotiin vauvan kanssa vuodeksi tai pariksi, on hän kurja miehensä ja yhteiskunnan loinen ja työnantajan vihan kohde ja voi heittää hyvästit uralleen.
Ennen vanhaan tämä oli ihan tavallista.Ei ollut pitkiä hoitovapaamahdollisuuksia edes olemassa.Ihan normaaleja ihmisiä niistä tuli, minunkin lapsestani vaikka joutui menemään hoitoon .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3 kk huutoa. Totta kai lapsi tajusi muutoksen, roikkui minussa jokaisen hetken, jonka oli kotona. Ei suostunut enää kävelemään ulkona, koko ajan piti olla sylissä. Öisin nukkui levottomasti ja lauantaisin heräsi klo 5 eikä suostunut enää nukahtamaan.
Elämäni kauheinta aikaa. Lapsi oli hoidossa 7 h/pv, mies vei aamulla klo 9 ja minä hain klo 16. Illat oli yhtä kaaosta, kun lapsi ei suostunut tekemään mitään ilman, että olin näkyvissä. Jos lähdin lenkille, itki lohduttomasti isän sylissä sen tunnin ajan.
Tämä nyt on vaan spekulaatiota, mutta kuulostaa siltä että saatoit suhtautumisellasi pahentaa tilannetta... Ehkä patistit olemaan "roikkumatta" etkä antanut olla sylissä tarpeeksi... Jos olisit vaan antanut lapselle syliaikaa mielinmäärin, ei välttämättä olisi oireillut.
Lapsi sai pelkkää syliaikaa juuri niin paljon kuin halusi. Meillä ei sen 3 kk aikana tehty ruokaa (tai mies teki, minä sylittelin lasta), ei isommin siivottu (tai mies siivosi, minulla oli sylissä lapsi ja kädessä imurin varsiosa, mutta ei sitä pitkään jaksanut), ripustettu pyykkiä lapsen valvoessa jne. Hän sai olla sylissä koko ajan, nukkua vieressä (siihen asti oli nukkunut pääosin omassa sängyssä) ja jopa syödä sylissä istuen. Kävin tuon 3 kk aikana kerran lenkillä (sen paheksutun tunnin!), kerran lääkärissä ja kerran kampaajalla. Muuten olin lastani varten. Parisuhde siinä hieman kärsi, mutta lapselta ei syliä puuttunut.
Miksi ette hanki tuon ikäiselle hoitajaa kotiin?
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan tämä oli ihan tavallista.Ei ollut pitkiä hoitovapaamahdollisuuksia edes olemassa.Ihan normaaleja ihmisiä niistä tuli, minunkin lapsestani vaikka joutui menemään hoitoon .
Ennen vanhaan päiväkotiryhmätkin olivat paljon pienempiä ja henkilökuntaa oli enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Kun mamma laittaa vauvan hoitoon (kuten nykyään päättäjät haluavat ja kuten joissain maissa kaikki äidit tekevät ja lapsista tulee yhtä normaaleja kuin kotihoidetuistakin) hän on paska ja kylmä äiti.
Kun mamma jää kotiin vauvan kanssa vuodeksi tai pariksi, on hän kurja miehensä ja yhteiskunnan loinen ja työnantajan vihan kohde ja voi heittää hyvästit uralleen.
kerro 3 maata, joissa kaikki äidit laittavat vauvansa (alle 1v lapsen) hoitoon:
Mikä on niin pakottava tarve että 10kk pitää laittaa päiväkotiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun mamma laittaa vauvan hoitoon (kuten nykyään päättäjät haluavat ja kuten joissain maissa kaikki äidit tekevät ja lapsista tulee yhtä normaaleja kuin kotihoidetuistakin) hän on paska ja kylmä äiti.
Kun mamma jää kotiin vauvan kanssa vuodeksi tai pariksi, on hän kurja miehensä ja yhteiskunnan loinen ja työnantajan vihan kohde ja voi heittää hyvästit uralleen.kerro 3 maata, joissa kaikki äidit laittavat vauvansa (alle 1v lapsen) hoitoon:
Tanska, Usa, Ranska, jos ei jää kotiäidiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun mamma laittaa vauvan hoitoon (kuten nykyään päättäjät haluavat ja kuten joissain maissa kaikki äidit tekevät ja lapsista tulee yhtä normaaleja kuin kotihoidetuistakin) hän on paska ja kylmä äiti.
Kun mamma jää kotiin vauvan kanssa vuodeksi tai pariksi, on hän kurja miehensä ja yhteiskunnan loinen ja työnantajan vihan kohde ja voi heittää hyvästit uralleen.kerro 3 maata, joissa kaikki äidit laittavat vauvansa (alle 1v lapsen) hoitoon:
Tanska, Usa, Ranska, jos ei jää kotiäidiksi.
Ei tässä kysytty, että "missä maassa lapset laitetaan hoitoon, kun mennään töihin" vaan kysyttiin, että missä maissa kaikki äidit laittavat vauvansa hoitoon, kuten edellisessä viestissä väitettiin.
Lisäksi esim. USA:ssa on aika lailla tavallista palkata au pair eli lasta ei varsinaisesti laiteta hoitoon. Ruotsissa ja Tanskassa taas perhevapaat mahdollistavat sen, että isät ovat lasten kanssa eli vaikka äiti menee töihin, ei vauvaa laiteta hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun mamma laittaa vauvan hoitoon (kuten nykyään päättäjät haluavat ja kuten joissain maissa kaikki äidit tekevät ja lapsista tulee yhtä normaaleja kuin kotihoidetuistakin) hän on paska ja kylmä äiti.
Kun mamma jää kotiin vauvan kanssa vuodeksi tai pariksi, on hän kurja miehensä ja yhteiskunnan loinen ja työnantajan vihan kohde ja voi heittää hyvästit uralleen.kerro 3 maata, joissa kaikki äidit laittavat vauvansa (alle 1v lapsen) hoitoon:
en kerro, mutta monet tuntuu kuvittelevan että on näitä mystisiä nimeltä mainitsemattomia "muita maita", joissa näin toimitaan. Ei ole! Esim. Jenkkilää usein käytetään esimerkkinä, että siellä ei ole äitiyslomia lainkaan. Ei olekaan, mutta siellä on todella paljon naisia, jotka jää noin 10 vuodeksi kokonaan kotiin... Sitten on joku rikas I. Trump joka "jalosti"ajaa nyt naisille oikeutta 2kk:n palkalliseen äitiyslomaan sloganilla we are women who work... hehe, vähän toista olla Ivanka ja käydä töissä, kun 3 kotinannyä hoitaa sillä aikaa lapsia ja tilillä makaa miljardit vs. joku burgerbaarin Jenny, jonka palkka on 7dollaria tunnissa ja hoitopaikan tuntiveloitus 15dollaria, mutta kaikki me ollaan tässä samassa veneessä, women who work.
Sama Etelä-Euroopassa, äitiyslomat on siellä huonommat, mutta kotiäitejä ja osa-aikatyössä käyviä naisia paljon enemmän kuin meillä.
Ja sitten aina tuo argumentti "minäkin vein lapseni 3kk iässä tarhaan ja normaaleja niistä tuli" Haluaisin kuulla, että normaaleja millä mittareilla? Kun aikuisväestöstämme isolla osalla on mielenterv. ongelmia, terapian tarvetta, syödään psyykenlääkkeitä, alkoholismia, avio-ongelmia yms. Niin tuliko niistä lapsista todella onnellisia ja tasapainoisia ihmisiä?
Totuus, jota ette halua kuulla: Työskentelen päiväkodissa pienten ryhmässä. Liikaa lapsia, liian vähän hoitajia. Odottavat pitkiäkin aikoja että joku vaihtaa vaipat, syliä saati käsiä ei riitä kaikille. Henkilökunnan tavoite on saada lapset pysymään hengissä hoitopäivä. Vaaratilanteita on usein, koska aikuisia ei vain riitä joka asiaan. Työnantaja on kieltänyt puhumusta näistä, toivoisin että vanhemmat tajuaisivat puuttua ja pyytää parempaa. Kiristyksiä taas tulossa ja huonompaan suuntaan mennään. Ei siis ihme, että kotona lapsi on levoton. Päiväkodin päivä on pienen näkökulmasta turvaton, hektinen, meluisa.
3 kk huutoa. Totta kai lapsi tajusi muutoksen, roikkui minussa jokaisen hetken, jonka oli kotona. Ei suostunut enää kävelemään ulkona, koko ajan piti olla sylissä. Öisin nukkui levottomasti ja lauantaisin heräsi klo 5 eikä suostunut enää nukahtamaan.
Elämäni kauheinta aikaa. Lapsi oli hoidossa 7 h/pv, mies vei aamulla klo 9 ja minä hain klo 16. Illat oli yhtä kaaosta, kun lapsi ei suostunut tekemään mitään ilman, että olin näkyvissä. Jos lähdin lenkille, itki lohduttomasti isän sylissä sen tunnin ajan.