Lue keskustelun säännöt.
Kiusaaminen on hyväksi
20.11.2016 |
Olen nyt seurannut näitä kiusaamisuutisia aktiivisesti ja ruvennut miettimään, että miksi kiusatut eivät tee mitään? Oli alakoulussa pahasti kiusattu, mutta en masentunut. Se miksi olin kiusattu on vielä pimennossa. Käytin meikkiä, kävin diskoissa ja shoppailin paljon. Samaa mitä muutkin viideskuudesluokkalaiset. Minua kiusattiin haukkumalla, syrjimällä ja välillä tönimällä, mutta en vain hyväksynyt sitä. Olin aina se joka esiintyi mielellään joten en pelännyt sanoa vastaan joten aina jos minulle sanottiin, että "hyi sun paita on kamala" vastasin hymyillen "aijaa kiitti! Mun mielestä tää on tosi kiva ja sulki on tosi kiva paita, mut toi kaula-aukko on ehkä vähän liian iso mut muuten iha ok" sitten kaikki vaan hiljeni. Yläasteella nämä kaikki luokkani tytöt jatkoivat vihaamistani, mutta minusta se oli kivaa. Sain itsevarmuutta ja yritin olla vielä äänekkäämpi, pukeutua ja meikata vielä näyttämämmin. Kiusaaminen olisi kaikille hyväksi ja en arvosta kiusattuja, jotka eivät puolusta itseään tai ovat vaan hiljaa.
Kommentit (13)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turkulaispsykologi taas asialla :)
Sua ei ole kiusattu vaikka väität niin. Ole onnellinen jos olet tyytyväinen ja tasapainoinen ihminen vaikka sellainen tuskin kirjoittelee tänne tällaisia aloituksia.
Joo, olen samaa mieltä, että kiusatuille voisi opettaa kiusaamkseen reagoinnista. Otse olen aina reagoinut voimakkaasti, mikä vaan lietsoo kiusaamista. Paljon helpommalla pääsee, kun vastaa hörökorvista kuusaamiseen, että "kiitti, munki mielestä ne on tosi hassut. Hyvä kun piristin sun päivääsi!"
En silti allekirjoita järjetöntä näkemystäsi kiusaamisen hyvyydestä.
Nimim. 3 vuotta terapiaa ja 10 vuotta henkistä parantelua ja edelleen paska itsetunto
Ihastuttavan naiivi ja yksioikoinen teksti. Toivottavasti trollaat, tuossa nimittäin on ainesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mjuu, kohtalaisen vähällä olet päässyt Porvoossa. Kyllä mäkin sanoin vastaan ja ihan konkreettisesti tappelin vastaan kun poikajengi pieksi kotimatkalla, olin itkemättä, sanoivat vielä että lopettavat sitten kun itken, väsähtivät sitten mukiloimiseen jonkun ajan päästä kun ei tuottanut toivottua lopputulosta. En halunnut antaa niille sitä iloa. Itkin sitten kotona. Yläasteella oli sitten tappo- ja raiskausuhkailua, ihan normi yksinjättämistä jne..
Ilmeisesti pieni tyttö ei saa traumatisoitua väkivallasta ja sen jatkuvasta uhasta (tapahtui konkreettisesti useammin kuin kerran), sehän on VAIN koulukiusaaamista. Aikuinen nainen sitten saa traumatisoitua siitä, jos joku läpsäisee työpaikalla pyllylle.
Olen siis itse vasta 16-vuotias, mutta halusin kertoa omaa näkökulmaani. Olen pahoillani, koska huomasin unohtaneeni kirjoituksesta sen ettei kiusaaminen ole missään nimessä silti sallittavaa, mutta joillakin se voi nostaa itsetuntoa enemmän. Olen itse se ketä kiusaaminen auttoi löytämään itsensä ja yrittämään enemmän ja olemaan oma itsensä, mutta alakouluikäinen pikkusiskoni, joka on tärkein minulla kärsii masennuksesta ja äärimmäisestä pelosta joka päivä, koska häntä kiusataan. Olen opettanut hänelle enemmän rohkeutta puhumiseen ja itsensä ilmaisuun ja jäljellä on enää yksi tyttö joka ei halua kaveerata hänen kanssaan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luepa Mooses Mentulan Jääkausi. Saat ajattelemisen aihetta.
oon kiusattu koko alaasteen meen nyt 6lk ja siis ei kiusaaminen kannata varsinkaan jos ujoa kiusataan ei ne mua oo auttanut pahentaa vaan kokoajan minä haen apua vanhemmilta psygologilta kuraatorilta terkkarilta ja opelta mutta ei ne mitään tee jatkuu vain
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mites toi píIIu? Onko millainen, karvallinen vai karvaton malli?
Niin... Eipä se itsensä puolustaminen pahemmin hyödytä, kun ei ole ninjataitoja ja väkivaltainen idiootti käy päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro miten puolustautua kun poikajoukko sanoo että haiset ja levittelee sinusta juoruja ja naureskelee tunneilla. Joo, muhun jätti elinikuiset traumat, kärsin nyt 40v vieläkin.
Lehmä