Poliisi puuttuu vihapuheeseen vaikka laki ei tunne koko käsitettä

Tällä viikolla mediassa on jälleen uutisoitu, että poliisin valmiuksia puuttua vihapuheeseen sosiaalisessa mediassa lisätään. Talentumin Tivi-verkkojulkaisussa aiheesta kirjoitetaan muun muassa seuraavaa:

"Tänä syksynä Suomessa on tartuttu verkossa levitettävään vihapuheeseen. Poliisi on nyt esittänyt suunnitelman, miten ilmiötä saataisiin suitsittua. Kyse on poliisin mukaan yleisestä turvallisuudestakin.
Poliisi aikoo puuttua vihapuheisiin johdonmukaisesti ja tehokkaasti liittyi se sitten väkivaltaiseen radikalisoitumiseen, ulkomaalaisvastaiseen vihanlietsontaan tai koululaisten väliseen kiusaamiseen. Vihapuheelta halutaan suojella erityisesti lapsia ja nuoria.
Poliisihallitus on laatinut toimintasuunnitelman, jonka mukaan vihapuheeseen pyritään puuttumaan ensisijaisesti ennalta estävin keinoin. Rikostutkinnassa painopiste on aktiivisessa internetissä tapahtuvan rangaistavan vihapuheen paljastamisessa ja toimintaan puuttumisessa."

http://www.tivi.fi/Kaikki_uutiset/ei-ole-tarkoitus-rajoittaa-kansalaist…

Artikkelissa vakuutellaan, että nettikirjoitteluun puuttumisessa ei ole kysymys sananvapauden rajoittamisesta, mutta objektiivisesti tarkasteltuna juuri siitä vaikuttaisi olevan kysymys. Mielenkiintoisen asiasta tekee se, että vihapuhetta tai viharikosta ei ole määritelty tai mainittu Suomen lainsäädännössä, mutta aihetta koskevassa uutisoinnissa annetaan toistuvasti sellainen käsitys, että nämä olisivat rikosnimikkeitä. Poliisin sivuilla todetaan seuraavaa:

"Viharikosta tai vihapuhetta ei ole erikseen mainittu rikoslainsäädännössä, eikä niille ole olemassa kansainvälisesti hyväksyttyä määritelmää. Poliisiammattikorkeakoulun vuodelta 2009 tekemän viharikoksia koskevan selvityksen mukaan määritelmä on seuraava:
'Viharikos on henkilöä, ryhmää, jonkun omaisuutta, instituutiota tai näiden edustajaa kohtaan tehty rikos, jonka motiivina ovat ennakkoluulot tai vihamielisyys uhrin oletettua tai todellista etnistä tai kansallista taustaa, uskonnollista vakaumusta tai elämänkatsomusta, seksuaalista suuntautumista, sukupuoli-identiteettiä, sukupuolen ilmaisua tai vammaisuutta kohtaan.'
Viharikoksiin liittyen yleisiä rikosnimikkeitä ovat kiihottaminen kansanryhmää vastaan, kunnianloukkaus ja laiton uhkaus. Yleisestä käsityksestä poiketen, internetissä tapahtuneiden viharikosten osuus on erittäin pieni: vain 3-4 prosenttia viharikoksista on ollut netissä tapahtuneita."

Vihapuhe ja viharikos ovat siis samanlaisia ilmaan piirrettyjä trendisanoja kuin vaikka hipsteri, marittaminen tai jännämies, ja ne ovat vailla minkäänlaista todellista kytköstä lainsäädäntöön. Niiden alle voidaan käytännössä lukea mikä tahansa toiminta, jonka taustalla on kriittinen suhtautuminen erityisesti etniseen tai uskonnolliseen ryhmään, riippumatta siitä kuinka perusteltua kriittinen suhtautuminen on tai johtaako se laissa rangaistavaan toimintaan. Esimerkiksi kansanryhmälle epäedullisen tilastotiedon levittämistä voitaisiin pitää vihapuheena ja sen perusteella estää kyseisen tiedon levittäminen. Mielenkiintoista on toki myös se, että poliisin sivuilla kerrotaan netissä tapahtuvien viharikosten olevan harvinaisia, mutta silti on nähty tarve puuttua ilmiöön sananvapautta rajoittamalla.

Minkälaisia ajatuksia tämä herättää teissä muissa? Olenko ainoa, josta tuntuu että Suomessa ollaan luisumassa yhä vahvemmin sensuurin ja suoranaisen inkvisition tielle?