kmillaista on asua muistisairaiden hoivakodissa?

Siis tietysti Millaista 😒

Hyvin ovat viihtyneet. Tietysti riippuu millaisia asukkaita, meilläkin tilanteen pakosta myös näitä asukkaita keillä on muisti tallella ja ymmärtävät hyvin, heillä rankempaa koska eivät aina kestä jonkun toisen asukkaan sähläystä ja jatkuvaa samojen asioiden toitottamista. Mutta kaikilla on omat itse sisustetut huoneet joissa saa olla täysin rauhassa ellei kestä päivän menoa

äidin parhaaksi kirjoitti:

Onko kukaan ollut töissä dementikoiden hoivakodissa? Miten asukkaat siellä viihtyvät?

Dementikot ei aina viihdy missään. He kaipaavat kotiin, mutta se koti voi olla aivan hyvin lapsuudenkoti sellaisena kun he muistavat sen vuosikymmenten takaa.

Sitten on demtikkoja joista ei voi sanoa viihtyvätkö vai eivät. On myös dementikkoja jotka viihtyvät ja kokevat olevansa enemmän turvassa hoitokodissa kuin kotona. He esim. nauttivat siitä että ei tarvitse huolehtia ruuanlaitosta, siivouksesta jne kun niiden tekemiseen ei ole voimiakaan enää jäljellä.

No harjoittelussa olen ollut. Ainakin omat ennakkoluuloni karisivat ja varsin positiivisessa mielessä. Kyse oli yksityisestä muistisairaiden hoitokodista, jossa kaikilla oli omat, omilla tavaroilla sisustetut huoneet. Asukkaat tuntuivat suurimmaksi osaksi viihtyvän ihan ok. Toki joukossa oli pari mummua, joilla oli koko ajan meno päällä, ts. olisivat halunneet vain lähteä pois. Se tosin jäi epäselväksi, että mistä kuvittelivat lähtevänsä ja mihin. He elivät elämäänsä menneisyydessä, joten meno olisi varmaan ollut sama, vaikka olisivat olleet kotonansakin.  Lähes kaikki asukkaat kutsuivat omaa huonettaan kodiksi. Heillä oli myös mahdollisuus vaikuttaa pieniin juttuihin päivän kulussa ja esim. vaatetukseensa jne. Ruoka oli omastakin mielestäni varsin maukasta.

Pääsääntöisesti hoitajat olivat tosi mukavia ja inhimillisiä tyyppejä. Oikeastaan vain yksi hoitaja oli sellainen, jonka käytös jäi mietityttämään. Hoidolliset asiat hänkin hoiti hyvin, mutta saattoi kommentoida asioita potilaiden kuullen sanamuodoilla, jotka eivät olleet kunnioittavia (tyyliin "en tajua, mitä se nyt sössöttää"). 

Kaiken kaikkiaan asukkaat vaikuttivat melko tyytyväisiltä. Ainakaan kukaan heistä ei ollut yksin, vaan halutessaan sai aina seuraa. Asukkaiden terveydentila oli koko ajan tarkkailussa ja heidän ravitsemuksestaan ja lääkityksestään huolehdittiin.

Tämähän kuullostaa helpottavalta. Lehtijutuista saa toisenlaisen käsityksen.

Lehtijutut antaa tosiaan aika erilaisen kuvan tästä asiasta, kuten monesta muustakin. Etenkin iltapäivälehdet. Jos epäilyttää, niin kysy hoivakodista, voiko siellä käydä etukäteen vierailulla katsomassa paikkoja. Kyllä siinä ainakin vähän pääsee samalla aistimaan tunnelmaa.

Tarkoitatko tällaisia juttuja?

http://www.iltasanomat.fi/hyvaolo/art-2000001919817.html

Äiti on jo hoivakodissa, ei siis palvelutalossa.Ajattelin vain saada työntekijöiden kokemusta ja näkökulmaa. Käyn usein. Aika apaattista kun monet asukkaat vain ovat. Jokunen juttelee. Äiti vaikuttaa vähän masentuneelta.

Niin, minulla on tosiaan vain lyhyt kokemus yhdestä paikasta. Mutta sen havaitsin, että vaikka kuinka yritti kehittää erilaista viriketoimintaa, vanhuksia oli vaikea saada niistä innostumaan. Ulkoilu oli mahdollista, mutta näin talviaikaan se ei vain kiinnostanut kuin yhtä tai kahta asukasta. Musiikki tuntui miellyttävän useimpia ja aika usein yhteistiloissa soikin vanha iskelmämusiikki. Kun suurimmalta osalta oli kuulo pahasti huonontunut ja osalta jo näkökin heikennyt huomattavasti, ei esimerkiksi erilaisista peleistä kovin moni innostunut. Samasta syystä esim. lehtien lukeminen oli vaikeaa, käsitöistä ja askarteluista puhumattakaan. Suurta iloa tuotti läheisen päiväkodin lapsiryhmän vierailu. Tällaista toimintaa voisi olla enemmänkin, koska se on varmasti antoisaa niin lapsille kuin vanhuksillekin.

Vastaaja nro 4

En muista.