Sinkkunaiset, myönnättekö olevanne mieluummin yksin kuin suhteessa tyyliin ihan kiva

Eikö sellaisen ihan kiva suhteen saisi melkein kuka vaan? Eli kyllä.

Tietenkin myönnän. Tyyliin ihan kiva ollaan kavereiden kanssa. 

Tottakai myönnän! Ei sillä että minkäänlaisia suhteita olisi ollut tarjolla :)

Sinkkuna saa halutessaan monta "ihan kivaa" juttua. Joten kyllä sen ekslusiivisen suhteen pitää olla jotain erityistä.

Tietenkin.

Kokemusta myös suhteista, jotka olivat aivan perseestä. Saa tehdä ja mennä mitä / miten haluaa, lupia kyselemättä.

Viihdyn hyvin sinkkuna, ja mitä tiedän kaverieni parisuhteista, niin... ei oo mun juttu se.

Niin. Miksi olisin jossain ihan kivassa suhteessa? Toki olisi se kiva välillä, että olisi seuraa, mutta pidemmän päälle ei jaksais

Kyllä. Mulla on jo kolme pitkää suhdetta takana. Ei enää yhtään "ihan kivaa", kiitos.

Totta kai. Enemmän ihmettelen niitä, jotka menee "ihan kivan" kanssa jopa avioliittoon, että vaan olis joku.

Ihan helvetin ehdottomasti kyllä. Toivottavasti musta ei enää koskaan tuu niin epätoivoista että alkasin seurustelemaan vaikken olis varma onko tää nyt oikeesti hyvä, ja sitten roikkua siinä suhteessa kun ei uskalla / pysty lopettamaan. Vaikka siinä suhteessa oliskin "yleensä ihan kivaa"

Tottakai!!! Sinkkuna on niin kivaa, että sukkien pitää oikeasti pyöriä jaloissa ja pikkareiden kanssa ennen kun suhdetta lähtisin ees miettimään. Kaikki tai ei mitään!

Vaikka edellisestä vastaavasta aloituksesta onkin jo pari tuntia niin ei, ap: sinussa on edelleenkin perustavaa laatua oleva vika, jos et kelpaa kenellekään, vaikka omasta mielestäsi olet kiltti, kiva, komea, isomunainen, suurituloinen, koulutettu, huomaavainen ja todellinen lahja kenelle hyvänsä v-un suomilehmälle, jolle ei kelpaa mikään, vaikka on persjalkainen ja näyttää lihavalta mieheltä. 

Joo. Pitäisikö alkaa "ihan kiva" suhteeseen ja saada haukkuja siitä että on lahna. Ei kiitos. Mieluimmin yksin kuin kilttimiesten lahnateltavana.

Oma seura paras seura. ❤

Ja jos muuta kaipaa, on saatavilla, ilman mitään sitoutumista. Tosin harvoin sitä mitään kaipaakaan. Ihana oma rauha. Ei enää kalsareita ja likaisia sukkia lattialla, ei miestä sohvalla pieremässä ja katsomassa Tapparan pelejä ja HUUTAMASSA pelaajille siellä telkkarissa. Vittu joo.

Täytys kyllä aika prinssi olla, että ottaisin tähän jonkun miehen riesakseni.

Miksi olla suhteessa, joka on vain "kiva"? Ystävät ovat kivoja, suhteelta odotan muutakin kuin pelkkää kuvausta "kiva". En ole niin huonolla itsetunnolla varustettu, että tyytyisin pelkkään kivaan. Mieluummin yksin, kuin tyytyä toiseksi parhaaseen.

Ehdottomasti

No tietenkin. Olipa suorastaan typerä kysymys. Elämäni on parempaa ilman suhdetta kuin "ihan kivassa" suhteessa. Tai en oikein edes tiedä, että mikä se sellainen ihan kiva olisi. Musta kun esim. ei ole ihan kiva harrastaa seksiä kenen tahansa kanssa tai muutenkaan olla lähekkäin kenen tahansa kanssa. Kyllä siihen tarvitaan ihan erityinen ihminen, ja sittenhän se ei ole enää vain "ihan kivaa".

Tämä suhdejankkaaminen täällä on rasittavaa mutta se vaikutus sillä on että olen relannut jotenkin. Nuorena ajattelin että on hirveä häpeä jos ei ns löydä miestä mutta en ajattele enää niin. Mikä pakko? Miehet eivät ole mitään prinssejä ja osa niistä on niin hirveitä etten ole osannut edes kuvitella ennen nettikeskusteluja. Kuka hullu näiden kanssa haluaisi seukata??! Eikä ole mikään pakko jos ei halua. IHANAA!!!

Mieluummin sitä yksin oli kuin jumissa suhteessa, joka ei tunnu juuri miltään. Ystäväni oli juuri tuollainen, että pakko oli vain olla jonkun kanssa heti, kun toisesta erosi. Mitä siitä jäi hänelle käteen? Ei muuta kuin pussillinen exiä, joiden nimiä tuskin muistaa. Kyllä siinä pitää olla sitä jotain, kun suhteeseen ryhtyy.

Parisuhde on minulle sen verran iso sitoumus, että haluan kyllä enemmän kuin ihan kivaa. Sinkkunakin on ihan kivaa. Miksi siis alkaisin parisuhteeseen ilman rakkautta?

Olen tapaillut niitä ihan kivoja miehiä, jotka jäävät kyselemään perään joksikin aikaa.  Heille ehkä olisin se ihana ja oikea, mutta sitä samaa en saa heistä. Kun on ollut pitkä avioliitto ja lapset jo itsestäni isompia, ei taloudellista tarvetta elää miehen kanssa tai edes seurustella kivan kanssa.

Yksin on oikeastaan hiton hyvä olla. Tämäkin on kristallisoitunut viimeisen vuoden aikana entisestään.