Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ihmisen elämän huippuvuodet on n. 12-16-vuotiaana
14.11.2016 |
Nuorena sitä luulee, että on jotenkin hienoa täyttää 18 vuotta ja olla aikuinen. Näin ei ole. Aikuisuudessa ei ole mitään hienoa eikä hohdokasta tai tavoittelemisen arvoista. Pelkkää ikuisuuden kulua, ikäkriisiä ja alamäkeä kaikki elinvuodet viimeistään parikymppisestä eteenpäin.
Nuorena sitä on täynnä optimismia ja uskoa parempaan huomiseen, 18.ikävuoden jälkeen kaikki tuntuu ihan paskalta. Olen nyt 24 vuotta ja haluaisin kovasti olla taas 16-vuotias tai vähän nuorempikin. Valitettavasti vain en voi koskaan enää saada teinivuosiani takaisin ja saada sitä samaa elämänhalua takaisin, mikä minulla oli silloin.
Muistan kuinka v.2009 yksi luokallani oleva 16-vuotias tyttö sanoi, että aikuisilla ei ole muuta elämää kuin työssäkäynti ja heidän elämänsä on tosi tylsää. No siinä hän oli kyllä oikeassa, vaikka minulla ei ole edes töitä.
Kommentit (25)
Olen 15-vuotias ja masentunut. Milloin ne huippuvuodet tulevat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa, mulla meni nuo ikävuodet ihan sumussa. Sairastin vaikeaa masennusta ja yritin kaksi kertaa tappaa itseni, toisella kerralla oli hyvin liki etten kuollut.
En palaisi tuohon aikaan vaikka saisin miljardi euroa.
Mielikuvituksen puutetta. Itse aloin vasta kolmenkympin jälkeen elämään. Sitä ennen olin ujo raakile jolla oli monikin asia hakusessa.
Elämä on parantunut joka vuosi viimeiset 40 vuotta ja sitä vanhemmista tuntemuksista ei ole muistikuvia.
Jos näin on niin nuo vuodet tuli kyllä elettyä täysillä :) Ei siinä nuoruutta on ihana muistella, mutta aika on kullannut sen muiston epävarmuudesta, itseinhosta, sydänsuruista ja ulkopuoliseksi jäämisestä.
Enemmän nautin näin 24 vuotiaana mm. tasaisemmasta mielenterveydestäni ja krapulattomista aamuista (teininä tuli bailattua) jotka saan jakaa puolisoni kanssa joka päivä. Ja nykyään osaa arvostaa pieniä juttuja eikä ulkonäköpaineet pilaa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielikuvituksen puutetta. Itse aloin vasta kolmenkympin jälkeen elämään. Sitä ennen olin ujo raakile jolla oli monikin asia hakusessa.
12-16-vuotiaana on ne ihmisen elämän ratkaisevat ja tärkeimmät vuodet, jolloin rakennetaan pohja aikuisuudelle. Jos olet epäsuosittu 16-kesäisenä, olet sitä varmasti aikuisenakin. Jollet pääse seurustelemaan viimeistään 16-vuotiaana, olet koko ikäsi ikisinkku. Jollet pääse poikuudestasi 16-vuotiaana, kuolet neitsyenä. Ei sitä vaan opi mitään sosiaalisia taitoja enää aikuisella iällä, jos on ollut kiusattu ja syrjitty nuorena ja täten ainoa vaihtoehto on syrjäytyminen ja peräkamari.
Mun elämässä nuo on ollut ne kamalimmat vuodet :D Mulla oli ihan sairaan huono itsetunto, ei ollut juurikaan kavereita, olin tuskallisen ujo, esiintymiskammoinen ja ahdistunut enkä tehnyt vapaa-ajalla muuta kuin olin tietokoneella ja luin kirjoja vaikka olisin halunnut nähdä niitä muutamaa kaveria jotka mulla oli tai ylipäätään käydä jossain.
Oon 21v ja toivon todellakin ettei mitään tuollaista enää ole vastassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla huippuvuodet oli siinä 4-12 v, eli kun sai olla oikeasti huoleton lapsi, mitä nyt koulu haittasi normaalia elämää. Rakastin leikkimistä, elin mielikuvituksessa, tylsäkin koulumatka muuttui mielikuvituksessani ihmeelliseksi seikkailuksi. Sitten alkoi inhottava teini-ikä, joilloin opin etsimään itsestäni lähinnä virheitä, kaikki muuttui vaikeaksi ja ahdistavaksi. Pahin ikäkausi oli 15-26. Sitten helpotti, kun sai lapsia ja sai elää lapsuuden vähän kuin toiseen kertaan. Rakastin pikkulapsiperhe-elämää yli kaiken. Sitten on ollut taas ikävämpiä vuosia, mutta nyt kun 50 lähestyy, alkaa elämä taas maistumaan paremmalta.
Noi oli mun paskimmat vuodet. Siinä täysi-ikäisyyden tienoilla alkoi parantumaan huimasti. Parhaat vuodet mun elämästä on ollu ne kun olin 19-20 ja nyt tää vuosi (22-23v).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
23-40 -vuotiaana parasta aikaa.
Sitten aletaan korostaa ihminen on just niin nuori kuin itse uskoo olevansa, he jotka murehtivat noin ovat surullisia tapauksia, kuin eivät muka osaisi elää muutoin kuin nuorina.
Allekirjoitan että 12-16 ikään liittyy jotain upeaa ja salaperäistä, vaikka sain pelätä jokaisena päivänä 20-vuotiaaksi.
Olen nyt 25+ vuotiaana niin paljon onnellisempi kuin teininä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jepjep. Oli tosi kivaa, kun koko luokka kiusasi koulussa (ihan sama mikä koulu), pidin itseäni rumana ja lihavana, sairastuin anoreksiaan, isä käytti henkistä väkivaltaa ja olisin yrittänyt itsemurhaa, ellei äiti olisi välittänyt.
Että kyllähän se täysi-ikäistyminen on ihan syvältä, kun pääsee pois ilkeiden ihmisten luota ja saa ensimmäistä kertaa ikinä päättää omista asioistaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, kyllähän se elämä teini-iässä oli paskaa monessakin mielessä. Mutta vielä paskempaa se on näin yli 20-vuotiaana, kun on tajunnut ettei se elämä koskaan edes muuttunut paremmaksi, vaikka teini-iässä sitä toivoikin muuta.
AP
Vierailija kirjoitti:
23-40 -vuotiaana parasta aikaa.
Heh, mun 60v vanhemmat just totesivat että elämä on nyt heistä parhaimmillaan. Matkustavat ja harrastavat, ovat ihan silminnähden rentoutuneita verrattuna siihen Mitä olivat nuoruudessani (stressaantuneita 40v uraihmisiä).
No niinhän tässä kävi, että täysillä elin huoletta nuo vuodet. Nyt 19-vuotiaana jo alkanut selkeä alamäki. Ei ole sosiaalisia taitoja, en seurustele, en ole hyvännäköinen, en osaa mitään erityistä, en ole mielenkiintoista seuraa, minulta puuttuu kokemukset kokonaan vain siksi, etten osaa olla muiden ihmisten kanssa. Neitsyeksi jään ja yksin tulen kuolemaan. Paskalta näyttää tulevaisuus. Elämä pyörii vain koulun ja netflixin ympärillä.
Mun elämän onnellisimman vuodet 40+, vihdoinkin osaan olla oma itseni ja olen sovussa itseni kanssa. Vihdoinkin mullakin on itsevarmuutta. Elän nyt elämää, joka on mun näköistä. Elämä alkoi nelikymppisenä.
Vierailija kirjoitti:
No niinhän tässä kävi, että täysillä elin huoletta nuo vuodet. Nyt 19-vuotiaana jo alkanut selkeä alamäki. Ei ole sosiaalisia taitoja, en seurustele, en ole hyvännäköinen, en osaa mitään erityistä, en ole mielenkiintoista seuraa, minulta puuttuu kokemukset kokonaan vain siksi, etten osaa olla muiden ihmisten kanssa. Neitsyeksi jään ja yksin tulen kuolemaan. Paskalta näyttää tulevaisuus. Elämä pyörii vain koulun ja netflixin ympärillä.
No onpas sulla negatiivinen käsitys tulevaisuudestasi. Muuta ajatuksesi, muutat elämäsi. Mun ystävä löysi kumppanin lähellä 40 vuotta ja on nyt onnellinen perheenisä. Kaikki on mahdollista. Kaikki!
Vierailija kirjoitti:
No niinhän tässä kävi, että täysillä elin huoletta nuo vuodet. Nyt 19-vuotiaana jo alkanut selkeä alamäki. Ei ole sosiaalisia taitoja, en seurustele, en ole hyvännäköinen, en osaa mitään erityistä, en ole mielenkiintoista seuraa, minulta puuttuu kokemukset kokonaan vain siksi, etten osaa olla muiden ihmisten kanssa. Neitsyeksi jään ja yksin tulen kuolemaan. Paskalta näyttää tulevaisuus. Elämä pyörii vain koulun ja netflixin ympärillä.
Kyllä, 19v ja peli pelattu :(
Alue: Aihe vapaa
Olen kyllä niin eri mieltä!!