Lue keskustelun säännöt.
Olen aivan loppu, tästä ei ole paluuta (suhde)
Toivoton:(
13.11.2016 |
Minä osaan hankkiutua kerta toisensa jälkeen surkeisiin suhteisiin, vaikka olen hyvin tarkka miehistäni. Varmasti joku jo isäksi tullut sopisi kriteereihini ja saisin tasapainoisen suhteen tällaisen miehen kanssa, mutta en minä voisi enää kuvitella sotkeutuvani sellaiseen soppaan. Kyllä miehen on oltava lapseton. Niin on nykyinenkin, mutta se on pieni plussa tässä kaikessa.
Nyt tiedän, että on erottava. Kamala tunne, tyhjä olo jo valmiiksi. Miehestä on tullut lyhyessä ajassa mustasukkainen, sairaalloisen mustasukkainen. En voi häntä täysin tuomita, koska osaan itsekin joskus vainoharhailla ja kehitellä pääni sisällä kaikenlaista sekavaa draamaa ja uskoa siihen. Mutta nyt tosiaan miehen sekoilu on aivan liikaa. Minä itse en ole koskaan mennyt läheskään noin pitkälle kuin mies... nimittäin noin viikko sitten mies ilmestyi yhtäkkiä oveni taakse täysin yllättäen, mikä ei ole hänen tapaistaan. Tajusin heti mistä siinä on kyse: mies yritti käräyttää minut pettämisestä (mitä en siis tee.) Olen sanonut hänelle, että antaa kuulua vaan jos on omatunnolla jotain raskasta, jonka vuoksi syyttää minua kuin hullu. Mitään ei ole myöntänyt tehneensä kenenkään kanssa.
Lisäksi mies osaa sanoa yhtä ja selitellä toista, ja jollain ihmeen konstilla saa minut lopulta "uskomaan" asioihin, joiden todellisen laidan kyllä tiedän. Siis vaikka että kuka sanoi ja mitä sanoi.
En voi enää jatkaa tällaista elämää, mutta lähteminen tuntuu kamalalta. Siitä puheen ollen, mies ei nykyään edes usko minun välittävän. Jatkuvia syytöksiä saan niskaani... pettämistä, muiden katselua, en rakasta, en välitä, en halua häntä, olen ihan eri ihminen, täysin muuttunut... Hän näkee kaikki tekoni ja sanani epäilyttävinä. Minua ei ole koskaan epäilty näin vakavasti pettämisestä. Koko tilanne on täysin hullu...
Tosiaan kyllä oma epäilykseni miestä kohtaan on herännyt tämän show'n myötä, mutta mitään ei myönnä. Eipä kai tarvitsekaan, koska en voi enää elää hänen kanssaan :(
Mies on kovin erovastainen, ja niin olen minäkin, mutta samalla mietin järjellä. Tiedän että romahdan.. ahdistaa etukäteen.. mitä jos en saakaan voimaa lähteä? En nimittäin usko, että saan...
Kommentit (32)
Sitä vain toivoisi asioiden paranevan ja loksahtelevan paikoilleen, mutta ei niin käy, tiedän sen. On tässä muitakin ongelmia, isoja nekin. Tarpeeksi isoja minulle. Jos voisin päättää, en ikinä olisi ajautunut tähän tilanteeseen tämän miehen kanssa, mutta uskottava se on että ei tämä tästä muuksi muutu. Liian isoja asioita, ne loputkin:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttu raastava tunne. Tietää olevansa huonossa suhteessa,mutta eroaminen tuntuu maailmanlopulta. Pystyttäkö keskustelemaan asiasta. Auttaisiko pariterapia.
Haluatko avautua muista ongelmista? Itselläni samankaltainen tilanne. Itse myös mustasukkainen,kuten miehenikin. Lisäksi olen taloudellisesti riippuvainen tällä hetkellä hänestä. Ollut puolivuotta. Tästä olen saanut kuulla, vaikka kolme vuotta elätun häntä sitä ennen.
Miehelle tuntuu olevan ongelma, etten minä ole juurikaan mustistellut mitenkään överisti. Yhden kerran kävin katsomassa, onko miehen auto pihassa, mutta en nostanut siitä mitään kohtausta. Olihan sekin aika typerä tempaus.
Mutta tosiaan omanlainen itsevarmuuteni tuntuisi miestä häiritsevän ja antavan hänelle signaalia etten välitä. Lähinnä yritän vain pitää järjen päässä.
Muista ongelmista en halua kertoa liian tarkasti, mutta pahoin pelkään meillä olevan liian erilaiset elämäntavat sekä myös elämänsuunnat. Erityisen kivaa on yhtäkkiä kuulla toisen mietteistä isoissa asioissa, kun on itse elänyt aivan erilaisissa luuloissa asioiden suhteen.
Minulla on jopa harhautettu olo.
Ap
Erilaiset elämäntavat ei kuulosta hyvältä. Esim. jos toinen käyttää paljon alkoholia, tykkää olla paljon kavereittensa kanssa eikä muita harrastuksia :(. Toinen ei. Kärjistetty esim. mutta tämä tilanne paljastui mulle ajan kanssa. Nyt olen onneton ja yksinäineb. Silti rakastan häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehelle tuntuu olevan ongelma, etten minä ole juurikaan mustistellut mitenkään överisti. Yhden kerran kävin katsomassa, onko miehen auto pihassa, mutta en nostanut siitä mitään kohtausta. Olihan sekin aika typerä tempaus.
Mutta tosiaan omanlainen itsevarmuuteni tuntuisi miestä häiritsevän ja antavan hänelle signaalia etten välitä. Lähinnä yritän vain pitää järjen päässä.
Muista ongelmista en halua kertoa liian tarkasti, mutta pahoin pelkään meillä olevan liian erilaiset elämäntavat sekä myös elämänsuunnat. Erityisen kivaa on yhtäkkiä kuulla toisen mietteistä isoissa asioissa, kun on itse elänyt aivan erilaisissa luuloissa asioiden suhteen.
Minulla on jopa harhautettu olo.
Ap
Uskoisin, että juuri käytöksesi aiheuttaa hänessä mustasukkaisuutta ja turvattomuutta. Tuntuu, että olette molemmat jollain tapaa epävakaita. Turvallisuuden tunteenne on lapsuudessa jostain syystä vaurioitunut ja se heijastuu käytökseenne. Sinulla ehkä sitoutumiskammona ja miehellä läheisriippuvuutena. Suosittelen molemmille yksilöterapiaa. Muuten vaikeudet siirtyvät vain seuraaviin suhteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelle tuntuu olevan ongelma, etten minä ole juurikaan mustistellut mitenkään överisti. Yhden kerran kävin katsomassa, onko miehen auto pihassa, mutta en nostanut siitä mitään kohtausta. Olihan sekin aika typerä tempaus.
Mutta tosiaan omanlainen itsevarmuuteni tuntuisi miestä häiritsevän ja antavan hänelle signaalia etten välitä. Lähinnä yritän vain pitää järjen päässä.
Muista ongelmista en halua kertoa liian tarkasti, mutta pahoin pelkään meillä olevan liian erilaiset elämäntavat sekä myös elämänsuunnat. Erityisen kivaa on yhtäkkiä kuulla toisen mietteistä isoissa asioissa, kun on itse elänyt aivan erilaisissa luuloissa asioiden suhteen.
Minulla on jopa harhautettu olo.
Ap
Uskoisin, että juuri käytöksesi aiheuttaa hänessä mustasukkaisuutta ja turvattomuutta. Tuntuu, että olette molemmat jollain tapaa epävakaita. Turvallisuuden tunteenne on lapsuudessa jostain syystä vaurioitunut ja se heijastuu käytökseenne. Sinulla ehkä sitoutumiskammona ja miehellä läheisriippuvuutena. Suosittelen molemmille yksilöterapiaa. Muuten vaikeudet siirtyvät vain seuraaviin suhteisiin.
En edes haluaisi ajatella meitä muiden kanssa, se on yksi iso ongelma myöskin. Ihan ällöttää ajatus miehestä toisen kanssa...
Mutta en ymmärrä mistä käytöksestä nyt puhumme? Ei kai yksi typerä "kyttäyskeikkani" liity siihen? En ymmärrä mitä teen väärin, vai teenkö mitään. En tajua miten päin pitäisi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipa muuten jännä tuo sitoutumiskammoveikkaus, koska se osui ihan oikeaan. Paistaako se jotenkin läpi tekstistäni? En kuitenkaan halua miehestä eroon siksi, enkä oikeastaan *halua* eroon hänestä ollenkaan. Kaikki tämä sotku vain laittaa miettimään, ettei tässä taida olla järjen hiventäkään enää:/
Vierailija kirjoitti:
Miehelle tuntuu olevan ongelma, etten minä ole juurikaan mustistellut mitenkään överisti. Yhden kerran kävin katsomassa, onko miehen auto pihassa, mutta en nostanut siitä mitään kohtausta. Olihan sekin aika typerä tempaus.
Mutta tosiaan omanlainen itsevarmuuteni tuntuisi miestä häiritsevän ja antavan hänelle signaalia etten välitä. Lähinnä yritän vain pitää järjen päässä.
Muista ongelmista en halua kertoa liian tarkasti, mutta pahoin pelkään meillä olevan liian erilaiset elämäntavat sekä myös elämänsuunnat. Erityisen kivaa on yhtäkkiä kuulla toisen mietteistä isoissa asioissa, kun on itse elänyt aivan erilaisissa luuloissa asioiden suhteen.
Minulla on jopa harhautettu olo.
Ap
??? Jos tuo on totta, niin miehesi tuntuu todella sairaalta. Vaikka tosin kyllähän sitä välillä aina lukee lätinää "tietynlainen mustasukkaisuus on hyvästä/normaalia parisuhteessa" jne. mutta ei varmaan sillä tuota tarkoiteta. Siis sitä, että toinen sanonut olevansa jossain ja tämä pitää erikseen käydä tarkistamassa. Enemmän toisen viettämästä ajasta muualla/muiden kanssa tai yleensä huomiosta parisuhteen ulkopuolelle.
Itse luotan puolisoni sanaan täysin ja hän minun sanaani. Jos hän sanoo olevansa jossain, jonkun kanssa, ei minun koskaan tarvitse soittaa tälle henkilölle tai muuta vastaavaa todistaakseni, että hän tosiaan puhui totta. Itseasiassa, jos saisin tietää, että puolisoni tarkistaisi jotain tuollaista minusta, olisi se kyllä vakavan keskustelun paikka. Jos se jatkuisi, eikä selkeää motiivia tälle käytökselle löytyisi, en tiedä voisinko jatkaa suhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelle tuntuu olevan ongelma, etten minä ole juurikaan mustistellut mitenkään överisti. Yhden kerran kävin katsomassa, onko miehen auto pihassa, mutta en nostanut siitä mitään kohtausta. Olihan sekin aika typerä tempaus.
Mutta tosiaan omanlainen itsevarmuuteni tuntuisi miestä häiritsevän ja antavan hänelle signaalia etten välitä. Lähinnä yritän vain pitää järjen päässä.
Muista ongelmista en halua kertoa liian tarkasti, mutta pahoin pelkään meillä olevan liian erilaiset elämäntavat sekä myös elämänsuunnat. Erityisen kivaa on yhtäkkiä kuulla toisen mietteistä isoissa asioissa, kun on itse elänyt aivan erilaisissa luuloissa asioiden suhteen.
Minulla on jopa harhautettu olo.
Ap
Uskoisin, että juuri käytöksesi aiheuttaa hänessä mustasukkaisuutta ja turvattomuutta. Tuntuu, että olette molemmat jollain tapaa epävakaita. Turvallisuuden tunteenne on lapsuudessa jostain syystä vaurioitunut ja se heijastuu käytökseenne. Sinulla ehkä sitoutumiskammona ja miehellä läheisriippuvuutena. Suosittelen molemmille yksilöterapiaa. Muuten vaikeudet siirtyvät vain seuraaviin suhteisiin.
En edes haluaisi ajatella meitä muiden kanssa, se on yksi iso ongelma myöskin. Ihan ällöttää ajatus miehestä toisen kanssa...
Mutta en ymmärrä mistä käytöksestä nyt puhumme? Ei kai yksi typerä "kyttäyskeikkani" liity siihen? En ymmärrä mitä teen väärin, vai teenkö mitään. En tajua miten päin pitäisi olla.
10 jatkaa... No, sinulla oli yksi typerä "kyttäyskeikka", mikä on sinänsä minusta jo liikaa. Isompi ongelma teillä on, että sinulla oli oikeastaan ihan syyt siihen. Miehesi "kyttää" myös, joten aloit itsekin epäilemään hänellä olevan jotain kaapissaan. Oli se sitten edellisestä suhteesta, nykyisestä suhteesta tai jos miehesi pitää tuonkaltaista mustasukkaisuutta normaalina, tulevaisuus näyttää hieman synkältä. Olisiko parempi, että otatte tuumaustauon. Aloitat puhumalla, että kaikki ei ole niinkuin pitää ja selität ihan avoimesti mikä mättää. Jos mies ei lähde mitenkään rakentavalle linjalle, siis vain tyyliin "mitä sä nyt puhut...?" "tuo kuulostaa ihan sairaalta..." jne. niin tiedät mitä tehdä. Vaikka päätyisitkin eroon, niin ulkopuolisen avun hakeminen voisi olla hyvä vaihtoehto (myös siinä tapauksessa)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelle tuntuu olevan ongelma, etten minä ole juurikaan mustistellut mitenkään överisti. Yhden kerran kävin katsomassa, onko miehen auto pihassa, mutta en nostanut siitä mitään kohtausta. Olihan sekin aika typerä tempaus.
Mutta tosiaan omanlainen itsevarmuuteni tuntuisi miestä häiritsevän ja antavan hänelle signaalia etten välitä. Lähinnä yritän vain pitää järjen päässä.
Muista ongelmista en halua kertoa liian tarkasti, mutta pahoin pelkään meillä olevan liian erilaiset elämäntavat sekä myös elämänsuunnat. Erityisen kivaa on yhtäkkiä kuulla toisen mietteistä isoissa asioissa, kun on itse elänyt aivan erilaisissa luuloissa asioiden suhteen.
Minulla on jopa harhautettu olo.
Ap
??? Jos tuo on totta, niin miehesi tuntuu todella sairaalta. Vaikka tosin kyllähän sitä välillä aina lukee lätinää "tietynlainen mustasukkaisuus on hyvästä/normaalia parisuhteessa" jne. mutta ei varmaan sillä tuota tarkoiteta. Siis sitä, että toinen sanonut olevansa jossain ja tämä pitää erikseen käydä tarkistamassa. Enemmän toisen viettämästä ajasta muualla/muiden kanssa tai yleensä huomiosta parisuhteen ulkopuolelle.
Itse luotan puolisoni sanaan täysin ja hän minun sanaani. Jos hän sanoo olevansa jossain, jonkun kanssa, ei minun koskaan tarvitse soittaa tälle henkilölle tai muuta vastaavaa todistaakseni, että hän tosiaan puhui totta. Itseasiassa, jos saisin tietää, että puolisoni tarkistaisi jotain tuollaista minusta, olisi se kyllä vakavan keskustelun paikka. Jos se jatkuisi, eikä selkeää motiivia tälle käytökselle löytyisi, en tiedä voisinko jatkaa suhdetta.
Täh? Halusin katsoa onko mies tullut jo kotiin vai ei. Ei siinä ollut kyse mistään pettämisepäilyistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän siinä ole järjen hiventä, koska te ruokitte toistenne haavoittuvuutta täsmäosumin.
Miksi sinun on vaikea nähdä, että toisen riehaantunut mustasukkaisuus johtuu kammostasi? Periaatteessahan te olette toisillenne ne oikeat. Mustasukkaisella olisi opittavanaan läksy, että riehumalla hän karkoittaa sinut, ja sinun taas pitäisi oppia, että ajat toisen pois tolaltaan etääntymiselläsi, kunnes hän ei todellakaan ole se luotettava aikuinen, johon sitoutuminen jo oli olevinaan niin vaikeaa. Eli sinun pitäisi oppia sietämään se, että toisessa on kaikki ne hätääntyneet kerrokset kuin itsessäsikin, ja sinun tehtäväsi on oppia sietämään niitä molemmissa.
Voi sitten kyllä olla, että ette kykene kannattelemaan toisianne edes ulkopuolelta tuettuna. Jos haavat ovat liian syvät, tai juututte vääntämään siitä, onko petetty vai eikö ole, sen sijaan että puhuisitte hylätyksi ja sidotuksi tulemisen peloista ja jakaisitte myötätuntoa, niin prosessi vain pahenee kunnes se karkaa käsistä.
Kaksi ongelmaista suhteessa keskenään, hienoa. En ymmärrä, mutta ei kai minun tarvitsekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyttäyskeikkani oli typerä joo, mutta ei siihen liittynyt mitään pettämisepäilyjä. Ajattelin, että mies huijaa olevansa töissä, jotta saisi omaa aikaa minun luullessani jotain aivan muuta. Nyt kun mietin asiaa, se tuntuu edelleen epäilyttävältä ja uskon olleeni oikeassa. Mutta en jaksa tällaista enää, joten väliäkös tuollakaan on tässä vaiheessa...
Vierailija kirjoitti:
Eihän siinä ole järjen hiventä, koska te ruokitte toistenne haavoittuvuutta täsmäosumin.
Miksi sinun on vaikea nähdä, että toisen riehaantunut mustasukkaisuus johtuu kammostasi? Periaatteessahan te olette toisillenne ne oikeat. Mustasukkaisella olisi opittavanaan läksy, että riehumalla hän karkoittaa sinut, ja sinun taas pitäisi oppia, että ajat toisen pois tolaltaan etääntymiselläsi, kunnes hän ei todellakaan ole se luotettava aikuinen, johon sitoutuminen jo oli olevinaan niin vaikeaa. Eli sinun pitäisi oppia sietämään se, että toisessa on kaikki ne hätääntyneet kerrokset kuin itsessäsikin, ja sinun tehtäväsi on oppia sietämään niitä molemmissa.
Voi sitten kyllä olla, että ette kykene kannattelemaan toisianne edes ulkopuolelta tuettuna. Jos haavat ovat liian syvät, tai juututte vääntämään siitä, onko petetty vai eikö ole, sen sijaan että puhuisitte hylätyksi ja sidotuksi tulemisen peloista ja jakaisitte myötätuntoa, niin prosessi vain pahenee kunnes se karkaa käsistä.
Saat asian kuulostamaan kamalan draamaattiselta, vaikka itse en koe sitä niin. Olen lähinnä turta ja väsynyt. Epäilyt kuittaan rauhallisesti kommentoimalla, en jaksa lähteä sotimaan ja hirveästi puolustelemaan. Olen sanonut monta kertaa, että väitteet ovat aivan älyttömiä ja että mies voisi jo lopettaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelle tuntuu olevan ongelma, etten minä ole juurikaan mustistellut mitenkään överisti. Yhden kerran kävin katsomassa, onko miehen auto pihassa, mutta en nostanut siitä mitään kohtausta. Olihan sekin aika typerä tempaus.
Mutta tosiaan omanlainen itsevarmuuteni tuntuisi miestä häiritsevän ja antavan hänelle signaalia etten välitä. Lähinnä yritän vain pitää järjen päässä.
Muista ongelmista en halua kertoa liian tarkasti, mutta pahoin pelkään meillä olevan liian erilaiset elämäntavat sekä myös elämänsuunnat. Erityisen kivaa on yhtäkkiä kuulla toisen mietteistä isoissa asioissa, kun on itse elänyt aivan erilaisissa luuloissa asioiden suhteen.
Minulla on jopa harhautettu olo.
Ap
??? Jos tuo on totta, niin miehesi tuntuu todella sairaalta. Vaikka tosin kyllähän sitä välillä aina lukee lätinää "tietynlainen mustasukkaisuus on hyvästä/normaalia parisuhteessa" jne. mutta ei varmaan sillä tuota tarkoiteta. Siis sitä, että toinen sanonut olevansa jossain ja tämä pitää erikseen käydä tarkistamassa. Enemmän toisen viettämästä ajasta muualla/muiden kanssa tai yleensä huomiosta parisuhteen ulkopuolelle.
Itse luotan puolisoni sanaan täysin ja hän minun sanaani. Jos hän sanoo olevansa jossain, jonkun kanssa, ei minun koskaan tarvitse soittaa tälle henkilölle tai muuta vastaavaa todistaakseni, että hän tosiaan puhui totta. Itseasiassa, jos saisin tietää, että puolisoni tarkistaisi jotain tuollaista minusta, olisi se kyllä vakavan keskustelun paikka. Jos se jatkuisi, eikä selkeää motiivia tälle käytökselle löytyisi, en tiedä voisinko jatkaa suhdetta.
Täh? Halusin katsoa onko mies tullut jo kotiin vai ei. Ei siinä ollut kyse mistään pettämisepäilyistä.
Etkö voinut kysyä sitä mieheltäsi, esim. puhelimella? Miksi täytyi vaivatua paikanpäälle?
Jos yritit soittaa hänelle, hän ei vastannut ja sitten kävit katsomassa, onko auto pihassa, niin ok. Hieman outoa/ylivarovaista käytöstä, mutta ei missään tapauksessa sairasta.
Jos soitit miehellesi, hän sanoi olevansa kotona, sinä kävit tarkistamassa vielä auton, oli se jo aika vahvaa epäilyä... Ymmärätkö eron
Manipuloiva, selittää mustan valkoiseksi, mustasukkainen .... kyllä kellojen pitäisi jo alkaa soida. Olisko narsistinen? Onneksi, ette asu vielä yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelle tuntuu olevan ongelma, etten minä ole juurikaan mustistellut mitenkään överisti. Yhden kerran kävin katsomassa, onko miehen auto pihassa, mutta en nostanut siitä mitään kohtausta. Olihan sekin aika typerä tempaus.
Mutta tosiaan omanlainen itsevarmuuteni tuntuisi miestä häiritsevän ja antavan hänelle signaalia etten välitä. Lähinnä yritän vain pitää järjen päässä.
Muista ongelmista en halua kertoa liian tarkasti, mutta pahoin pelkään meillä olevan liian erilaiset elämäntavat sekä myös elämänsuunnat. Erityisen kivaa on yhtäkkiä kuulla toisen mietteistä isoissa asioissa, kun on itse elänyt aivan erilaisissa luuloissa asioiden suhteen.
Minulla on jopa harhautettu olo.
Ap
??? Jos tuo on totta, niin miehesi tuntuu todella sairaalta. Vaikka tosin kyllähän sitä välillä aina lukee lätinää "tietynlainen mustasukkaisuus on hyvästä/normaalia parisuhteessa" jne. mutta ei varmaan sillä tuota tarkoiteta. Siis sitä, että toinen sanonut olevansa jossain ja tämä pitää erikseen käydä tarkistamassa. Enemmän toisen viettämästä ajasta muualla/muiden kanssa tai yleensä huomiosta parisuhteen ulkopuolelle.
Itse luotan puolisoni sanaan täysin ja hän minun sanaani. Jos hän sanoo olevansa jossain, jonkun kanssa, ei minun koskaan tarvitse soittaa tälle henkilölle tai muuta vastaavaa todistaakseni, että hän tosiaan puhui totta. Itseasiassa, jos saisin tietää, että puolisoni tarkistaisi jotain tuollaista minusta, olisi se kyllä vakavan keskustelun paikka. Jos se jatkuisi, eikä selkeää motiivia tälle käytökselle löytyisi, en tiedä voisinko jatkaa suhdetta.
Täh? Halusin katsoa onko mies tullut jo kotiin vai ei. Ei siinä ollut kyse mistään pettämisepäilyistä.
Etkö voinut kysyä sitä mieheltäsi, esim. puhelimella? Miksi täytyi vaivatua paikanpäälle?
Jos yritit soittaa hänelle, hän ei vastannut ja sitten kävit katsomassa, onko auto pihassa, niin ok. Hieman outoa/ylivarovaista käytöstä, mutta ei missään tapauksessa sairasta.
Jos soitit miehellesi, hän sanoi olevansa kotona, sinä kävit tarkistamassa vielä auton, oli se jo aika vahvaa epäilyä... Ymmärätkö eron
Ei hän sanonut mihinkään mitään, kun en edes soittanut etukäteen. Miksi keskitymme minuun, vaikka mies se teki kotiini tarkistuskäynnin ja epäilee jatkuvasti kaikesta? SE on sairasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän siinä ole järjen hiventä, koska te ruokitte toistenne haavoittuvuutta täsmäosumin.
Miksi sinun on vaikea nähdä, että toisen riehaantunut mustasukkaisuus johtuu kammostasi? Periaatteessahan te olette toisillenne ne oikeat. Mustasukkaisella olisi opittavanaan läksy, että riehumalla hän karkoittaa sinut, ja sinun taas pitäisi oppia, että ajat toisen pois tolaltaan etääntymiselläsi, kunnes hän ei todellakaan ole se luotettava aikuinen, johon sitoutuminen jo oli olevinaan niin vaikeaa. Eli sinun pitäisi oppia sietämään se, että toisessa on kaikki ne hätääntyneet kerrokset kuin itsessäsikin, ja sinun tehtäväsi on oppia sietämään niitä molemmissa.
Voi sitten kyllä olla, että ette kykene kannattelemaan toisianne edes ulkopuolelta tuettuna. Jos haavat ovat liian syvät, tai juututte vääntämään siitä, onko petetty vai eikö ole, sen sijaan että puhuisitte hylätyksi ja sidotuksi tulemisen peloista ja jakaisitte myötätuntoa, niin prosessi vain pahenee kunnes se karkaa käsistä.
Saat asian kuulostamaan kamalan draamaattiselta, vaikka itse en koe sitä niin. Olen lähinnä turta ja väsynyt. Epäilyt kuittaan rauhallisesti kommentoimalla, en jaksa lähteä sotimaan ja hirveästi puolustelemaan. Olen sanonut monta kertaa, että väitteet ovat aivan älyttömiä ja että mies voisi jo lopettaa.
Voi kuule, tiedän kaiken tuosta turrasta väsymyksestä, koska poden sitä ajoittain itsekin. Se on todella dramaattista ja näkyy sadan kilometrin päähän.
Jos sinua on haavoitettu lapsena niin syvästi, että olet ripustautunut tarvitsemattomuuteen ja asiallisuuden naamioon, niin se näkyy. Todellisuudessa olet niin tarvitseva ja epävarma, että sinulla on syvä tarve saada toinen kiinni epäluotettavuudesta, mutta haluat myös säilyttää kasvosi ja pitää tuota hetkellisenä hairahduksena. Ja sitähän se onkin, todellinen tarvitsevuutesi pääsi hetkeksi näkyviin. Yleensä linjasi pitää.
Ei kukaan halua sinun lähtevän sotimaan ja puolustelemaan miestäsi lukuunottamatta, mutta voisitko ajatella, että oikeastaan tarvitset tilannetta, jossa sinua epäillään? Silloin pääset kokemaan, ettei sinua ja hyviä tarkoituksiasi ymmärretä ja se on niin väärin. Ja onhan se, mutta se on elämäsi tragedia, joka pitää käydä läpi. Jonain päivänä se onnistuu, ja saat sen kaiken arvostuksen ja luottamuksen jonka olisit ansainnut alun perin.
Joko se tippui? Upup