Mitä tekisit jos miehesi 20 aviovuoden jälkeen jättäisi sinut?

Olisin kovin tyytyväinen, että viimeinkin tajusi lähteä.

Olisin järkyttynyt ja äärettömän surullinen.

Minun jätti 21 vuoden jälkeen kun löysi nuoremman naisen. Eipä siinä voi muuta tehdä kuin jatkaa elämää. Vitutus,raivo, suru ja katkeruus kesti pitkään mutta pakko se oli kotona asuvat alaikäiset lapset hoitaa ja elättää, uusi asunto hankkia ja paljon muuta käytännön sälää.

Koko ikä saman kanssa on musta aikas paljon. En olisi kovin yllättynyt että haluaa vaihtelua, kukapa ei. Raha-asiat ja polla on oltava siinä kunnossa, että elämä voi jatkua eron jälkeenkin. 

Hakisin ittelleni nuoremman ja komeamman miehen ja TÄYSIN uuden elämän 😊

Mies jätti minut toisen naisen takia 19 aviovuoden jälkeen. Reaktio vaihteli vihasta suruun. Lopulta pääsin yli.

Mikä kysymys tämä oli? Näin se tapahtuu kaikilla muilla paitsi niillä, jotka ovat itse halunneet erota ja ovat prosessoineet eron etukäteen.

Ostaisin uuden talon tasan omien mieltymysteni mukaan, ei enää tarvitse tehdä kompromissejä isoissa ratkaisuissa. Matkustaisin enemmän ja etsisin uuden harrastuksen. 

16v naimisissa ollut eroa harkitseva  :)

Olisin iloinen, kun viimein pääsisin eroon mokomasta. Omaa aikaansaamattomuuttani se vain on, että ollaan oltu niin pitkään yhdessä.

Mut jätettiin myös parinkymmenen aviovuoden jälkeen. Olin järkyttynyt ja tolaltani. Pakko oli selvitä, mutta kävin kyllä syvällä, häpesin, vihasin, itkin, panikoin, masennuin ja vaikka mitä. Vähitellen aloin nähdä asiat toisin... Syy ei ollut minun,arvomme oli kovin erilaisia ja mieheni eli myöhäistä murrosikää johon olin sopeutunut. Vahvistuin ja nyt olen kiitollinen, että ero tuli . Kasvoin itse uusiin mittoihin ja elämä on helpompaa henkisesti,Pidän myös itsestäni enemmän kuin ennen . Tämä ei olisi ollut mahdollista liitossa.

Nyt ex on kihloissa uutensa kanssa ja samat ongelmat ovat parisuhteessa mukana. Alkoholi, yli varojen eläminen ja puhumattomuus . Katselen hymyillen vierestä :)

Ensireaktio on tietenkin tunnekuohu. Kyllä se siitä vaimenee. Eron jälkeen saa oman itsensä takaisin, ei tarvitse elää toisen kautta tai takia. Tulee uusia kiinnostuksen kohteita, elämä muuttuu enemmän sen kaltaiseksi kuin itse haluaa. Ei kannata kiinnittää huomiota exän tekemisiin (ellei niistä ole haittaa lapsille).

Järkyttyisin ja surisin aikani, meillä on ollut mukavaa yhdessä. Takana nyt 11 vuotta, lapsi aikuistumassa. Mies puhuu symbioosista :) Sen jälkeen jatkaisin yksin; olisin ollut jo kahdesti aviossa ja nähnyt sen, mitä miehillä ja liitolla on annettavana. Eikä kukaan pystyisi täyttämään nykyinen puolisoni saappaita kuitenkaan.

Muokkaisin elämästä omannäköiseni ja tekisin mitä haluan, tai jättäisin tekemättä jos en halua. Vanhuuden päiville voisin ehkä kuvitella jonkun herrasmiesystävän, jonka kanssa käydä museoissa. En kuitenkaan jakaisi enää kotiani kenenkään kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Minun jätti 21 vuoden jälkeen kun löysi nuoremman naisen. Eipä siinä voi muuta tehdä kuin jatkaa elämää. Vitutus,raivo, suru ja katkeruus kesti pitkään mutta pakko se oli kotona asuvat alaikäiset lapset hoitaa ja elättää, uusi asunto hankkia ja paljon muuta käytännön sälää.

Miten näissä(kin) tapauksissa lapset jäävät aina (taakaksi) äidille? En tarkoita, että lapsia saisi pitää "pelinappuloina", mutta voisin kuvitella, että mies miettisi useammakin kerran lähtemistä, jos vaihtoehtona se tarkoittaisi, että hänen tulisi huolehtia yksin myös lapsista. Saattaisi uusi nainenkin pikkuhiljaa haihtua.

Vierailija kirjoitti:

Järkyttyisin ja surisin aikani, meillä on ollut mukavaa yhdessä. Takana nyt 11 vuotta, lapsi aikuistumassa. Mies puhuu symbioosista :) Sen jälkeen jatkaisin yksin; olisin ollut jo kahdesti aviossa ja nähnyt sen, mitä miehillä ja liitolla on annettavana. Eikä kukaan pystyisi täyttämään nykyinen puolisoni saappaita kuitenkaan.

Muokkaisin elämästä omannäköiseni ja tekisin mitä haluan, tai jättäisin tekemättä jos en halua. Vanhuuden päiville voisin ehkä kuvitella jonkun herrasmiesystävän, jonka kanssa käydä museoissa. En kuitenkaan jakaisi enää kotiani kenenkään kanssa.

Mä taas haluisin nimenoaan vanhuuden päiville jonkun jakamaan ne päiväni. Nyt lasten ollessa aika pieniä en haluaisi uutta miestä tähän pyörimään, mutta mulla ei olekaan 20 vuoden suhdetta takana, joten mitäs vastailen.

20 vuotta tuli täyteen kesällä joten ajankohta olisi sopiva:)

Ei vaan, meillä on hyvä suhde ja varmaan yllättyisin jonkin verran jos tuo tuosta lähtisi. Sen verran hyvät oltavat on tässä liitossa vaikka en helpoin mahdollinen kumppani olekaan. Onneksi tykkää haasteista.

Uskon että kelpaisi muillekin, on ihastunut kerran pari meidän liiton aikana mutta en usko että on mennyt sen pidemmälle. Tai vaikka olisikin - enhän mä omista miestäni vaan meidän liitto perustuu vapaaehtoisuudelle.

Jatkaisin elämääni, en tosin yksin vaan mulla on rakkaita (miespuolisia) ystäviä jotka varmasti pysyisivät rinnalla. Ehkä jopa joku kehittyisi suhteeksi. En osaisi katkeroitua vaan antaisin uudelle rakkaudelle mahdollisuuden.

Itse olen mies ja meillä on kyllä vielä viisi vuotta tuohon 20 vuoteen. Vaikea sanoa, mitä sitä tekisi. Kaikki varmaan riippuisi syistä. Jos se nyt vaikka toisen naisen matkaan lähtisi, niin varmaan saisi mennäkin, kun en asialle mitään voi. Jos asiat olisivat jotenkin korjattavissa, niin varmaan pyytäisin hieman (vaikka puoli vuotta) jatkoaikaa, että katsoisi miten menee. Sen verran ihmisrakas olen, että varmaan yrittäisin pitää kiinni, kun tiedän ettei tuo pieni yksin pärjäisi. (mutta ei varmaan tarvitse, kun tietää sen itsekin)

Mut jätti mies vanhemman takia 24 vuoden jälkeen. Menin aivan sekaisin ja nyt kolmen vuoden päästä vasta alan ymmärtämään, että oli parempi niin. Miehen uusi suhde ei kestänyt ja on nyt itse ihan pohjalla. Hänellä vakavia mt-ongelmia johtuen ehkä omista vääristä valinnoistaan. Parhaani yritin itse, mutta väärän ihmisen kanssa se oli mahdotonta.

Mieheni löysi toisen 17 vuoden jälkeen. Eniten järkytti, että hajotti perheen. Tosiasiat oli hyväksyttävä ja elämää jatkettava. Eniten harmittaa, kun omaisuus ei ole vieläkään jaettu. Isot omakotitalot eivät vain mene kaupaksi. Ex- miehen talous romahti täydellisesti, kun minä olin se paremmin tienaava. Minulla on nyt mukava suhde mieheen, joka hyväksyy sem, etten halua muuttaa ainakaan kovin nopeasti yhteen.

Lapsi kainaloon ja muuttaisin takaisin ystävieni, sukulaisteni ja tukiverkkoni luokse. Vituttaisi, asteikko vaihtelisi eron syystä, mutta jo nyt on selvä, ettei tähän kaupunkiin minua sido kuin mies ja työ ja töitä saan varmasti kotikunnastanikin.