Voin sanoa vaikka käsi perseessä että en voisi sitoutua mieheen johon en tunne fyysistä ihastusta

Minä taas sitouduin ja olen onnellinen. En halunnut jäädä lapsettomaksi ja yksinäiseksi loppuiäkseni. Nyt minulla on lapsi ja elämänkumppani ja elämäni on ihanaa.

Minä koin kyllä fyysistä ihastumista mieheeni, mutta hän ei ole fyysisesti kiihottava. Sen tosin olen tajunnut vasta hiljattain, ja naimisissa ollaan oltu yli kymmenen vuotta. Alkupuolella seksi nimittäin oli kiinnostavaa jännityksen ja tutustumisen vuoksi. Sitten oli kolme vauvaa, eikä siinä väsymyksessä seksi ollut prioriteettilistan kärjessä kenelläkään. Ja nyt sitten olen tajunnut, etten ole ikinä varsinaisesti kiihottunut miehestäni. Hienoahan se olisi, jos olisi sellainen mies. Mutta kuten ilmeisesti ykköselläkin, niin naimisiin meno tämän miehen kanssa tuntui järkevältä, kun ikää oli jo yli kolmekymmentä ja lapsia toivoin saavani useampia. Katunut en ole, sillä muilta osin asiat ovat meillä hyvin, eikä parempiakaan miehiä ole vastaan tullut. Mutta ymmärrän kyllä ap:n perustelut, pidän niitä jopa ihan hyvinä. Kyllä munkin mielestä parisuhteessa kuuluisi kiihottua puolisosta. Mutta pakottamaan en itseäni pysty.