Ihmiset jotka eivät bussissa sano mitään vieressä istuvalle jäädessään pois

Niin siis miks ei vaan voi sanoa "anteeksi, mä jäisin seuraavalla"? Ei jäisi mitään arvailujen varaan.

Mikä ongelma nyt tässäkin taas on?

Miksi on vaikea sanoa että "Anteeksi, jään tässä"? Kannattaa opetella puhumaan, niin elämäkin helpottuu. Sellaiset puolimykät tuhahtelijat ja rykijät on outoja.

Itse aiheutan joskus hämmennystä isuessani käytäväpaikalla sanoen ikkunapaikkalaiselle "anteeksi, jäisin seuraavalla pois" ilmeet ovat melkoiset

Vierailija kirjoitti:

Itse aiheutan joskus hämmennystä isuessani käytäväpaikalla sanoen ikkunapaikkalaiselle "anteeksi, jäisin seuraavalla pois" ilmeet ovat melkoiset

:D

Miksi ihmisillä ei riitä ymmärrystä niille jotka ovat erilaisia? Pettämisen moni kyllä hyväksyy ja pienet rikokset, mutta puhumattomuutta ei melkein kukaan. Surullista.

Itse en kyllä välttämättä kiinnitä huomiota sellaiseen, jos vieruskaveri laittaa hanskat käteen tai hatun päähänsä. Ja siinä vaiheessa kun hän jo nousee seisomaan, tuntuu siltä, että olen itse jo myöhässä väistämisessä hänen mielestään. Tykkään siitä, että toinen reilusti sanoo jäävänsä pois.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmisillä ei riitä ymmärrystä niille jotka ovat erilaisia? Pettämisen moni kyllä hyväksyy ja pienet rikokset, mutta puhumattomuutta ei melkein kukaan. Surullista.

Siis mistä minä tiedän että koska joku haluaa jäädä jos ei ilmaise aikeitaan selkeästi? Jos laitat jotain hanskoja tai pipoa päähän, ei se mielestäni tarkoita suoraan että ollaan jäämässä. Miksi ei voi sano vaan että "anteeksi, jäisin tässä"? Jos tuo on liian pitkä lause, niin edes "väistätkö?". En ymmärrä.

Vaikea sitä on ymmärtää, että voi istua bussissa, mutta ei sanoa "Anteeksi" "Jään tässä" tms.

Mulle on joskus käynyt niin, että olen vetänyt hanskat käteen tai laittanut puhelimen laukkuun, ja vierestä on pompattu pystyyn, vaikka en ole aikeissa nousta pois. Hölmöähän se on, jos pitää yrittää lukea tuntemattoman ihmisen ajatuksia.

Vierailija kirjoitti:

Itse en kyllä välttämättä kiinnitä huomiota sellaiseen, jos vieruskaveri laittaa hanskat käteen tai hatun päähänsä. Ja siinä vaiheessa kun hän jo nousee seisomaan, tuntuu siltä, että olen itse jo myöhässä väistämisessä hänen mielestään. Tykkään siitä, että toinen reilusti sanoo jäävänsä pois.

Et ole myöhässä siinä vaiheessa. Puhumaton ymmärtää että toinen ei välttämättä heti huomaa.

Moni laittelee niitä käsineitään tai kaivelee laukkuaan monta pysäkkiä ennen kuin jää pois. Ei voi koko matkan aikaa kytätä että "Nytkö? Nytkö? Ehkä nyt?" Munkin mielestä vois vaan rehdisti sanoa, että jää pois. Siitä tulee vaivaantunut olo, kun toinen nousee seisomaan.

En kuitenkaan pimahda, jos joku ei sanokaan mitään. Täytyy muistaa, että jotkut ihmiset ovat oikeasti mykkiä ja joillain on niin pahoja ongelmia päässä, että puhuminen tuntemattomalle on heille ylitsepääsemättömän vaikeaa.

Turhaahan se on sanoa, jos käytäväpaikkalainen istuu kuulokkeet korvilla. Ei se kuule kumminkaan. Silloin selkeintä on vain näyttää, että mä teen nyt lähtöä.

Sitä paitsi jotkut eivät edes nouse pois tieltä, vaan vähän kääntävät vain jalkojaan sivuun, jotta toinen voi ahtautua sieltä välistä sitten pois. Sekin on ärsyttävää.

En voi tietää monenko pysäkin päässä vieressä istuva aikoo jäädä pois, joten jos ei sitä osaa suoraan sanoa niin sitten joutuu tönimään minut pois, ajatusten lukijaksi en ryhdy.

Vierailija kirjoitti:

Turhaahan se on sanoa, jos käytäväpaikkalainen istuu kuulokkeet korvilla. Ei se kuule kumminkaan. Silloin selkeintä on vain näyttää, että mä teen nyt lähtöä.

Sitä paitsi jotkut eivät edes nouse pois tieltä, vaan vähän kääntävät vain jalkojaan sivuun, jotta toinen voi ahtautua sieltä välistä sitten pois. Sekin on ärsyttävää.

Jos käännyt katsomaan sitä vieressä istuvaa kasvoihin ja sanot jotain, niin vaikka hän ei kuulisi sanamuotoa niin kyllä hän tajuaa mitä asiaa sinulla on. Miksi, miksi ei voi sanoa? En pysty ymmärtämään, selittäkää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmisillä ei riitä ymmärrystä niille jotka ovat erilaisia? Pettämisen moni kyllä hyväksyy ja pienet rikokset, mutta puhumattomuutta ei melkein kukaan. Surullista.

Siis mistä minä tiedän että koska joku haluaa jäädä jos ei ilmaise aikeitaan selkeästi? Jos laitat jotain hanskoja tai pipoa päähän, ei se mielestäni tarkoita suoraan että ollaan jäämässä. Miksi ei voi sano vaan että "anteeksi, jäisin tässä"? Jos tuo on liian pitkä lause, niin edes "väistätkö?". En ymmärrä.

Et siis suvaitse ihmisiä jotka eivät voi puhua vaivan vuoksi (mutismi, sosiaalisten tilanteiden pelko jne). Masentunutkin sinun mielestäsi vain esittää apeaa.

Minä en koskaan istu ikkunapaikalla koska se on juuri ärsyttävää jos joutuu oikein huomauttaa että jään tässä pois että viitsitkös väistää. Istun aina käytävän puolella ja jos joku viereeni haluaa, päästän toki sinne tyhjälle ikkunapaikalle sitten. En tosin yleensä kulje bussilla vaan metrolla jossa se on helpompaa. 

Vierailija kirjoitti:

En voi tietää monenko pysäkin päässä vieressä istuva aikoo jäädä pois, joten jos ei sitä osaa suoraan sanoa niin sitten joutuu tönimään minut pois, ajatusten lukijaksi en ryhdy.

Jos näkee vieressä olevan nousevan niin tietää kyllä mistä on kyse.

Olen kulkenut bussilla päivittäin 7 vuotta, kahdessa eri kaupungissa. Milloinkaan ei ole käynyt niin, että joku olisi puhumatta yrittänyt rynniä ylitseni. AINA on osattu pyytää tilaa jos en ole muuten hoksannut väistää.

Itse jouduin kyllä koulutuksen kohteeksi, kun painoin nappia ja vieressä oleva mamma oli päättänyt opettaa nuorisolle (olin 29), miten eletään ja ollaan. Kun siis olin painanut nappia ja aloin laittaa pipoa päähän, hän kääntyi katsomaan minua intensiivisesti ja vaativasti silmiin: "Haluatko jäädä pois?", tivattiin. Miksi tuollaisissa tilanteissa ei hoksaa sanoa mitään fiksua, kuten: "En toki, huvikseni tässä soittelen Säkkijärven polkkaa tuolla bussin napilla!"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmisillä ei riitä ymmärrystä niille jotka ovat erilaisia? Pettämisen moni kyllä hyväksyy ja pienet rikokset, mutta puhumattomuutta ei melkein kukaan. Surullista.

Siis mistä minä tiedän että koska joku haluaa jäädä jos ei ilmaise aikeitaan selkeästi? Jos laitat jotain hanskoja tai pipoa päähän, ei se mielestäni tarkoita suoraan että ollaan jäämässä. Miksi ei voi sano vaan että "anteeksi, jäisin tässä"? Jos tuo on liian pitkä lause, niin edes "väistätkö?". En ymmärrä.

Et siis suvaitse ihmisiä jotka eivät voi puhua vaivan vuoksi (mutismi, sosiaalisten tilanteiden pelko jne). Masentunutkin sinun mielestäsi vain esittää apeaa.

Ai en suvaitse? Niinhän tuossa tekstissäni taitaa lukea. Älä nyt viitsi. Jos joku on mykkä, kieli leikattu irti tai paha mielenterveyshäiriö eikä pysty siksi puhumaan, niin aivan normaalisti suvaitsen heitä niinkuin ihan ketä tahansa muutakin. Tuskin kuitenkaan n.50% bussilla kulkijoista on mykkiä tai vakavasti mielenterveydellisesti sairaita ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmisillä ei riitä ymmärrystä niille jotka ovat erilaisia? Pettämisen moni kyllä hyväksyy ja pienet rikokset, mutta puhumattomuutta ei melkein kukaan. Surullista.

Siis mistä minä tiedän että koska joku haluaa jäädä jos ei ilmaise aikeitaan selkeästi? Jos laitat jotain hanskoja tai pipoa päähän, ei se mielestäni tarkoita suoraan että ollaan jäämässä. Miksi ei voi sano vaan että "anteeksi, jäisin tässä"? Jos tuo on liian pitkä lause, niin edes "väistätkö?". En ymmärrä.

Et siis suvaitse ihmisiä jotka eivät voi puhua vaivan vuoksi (mutismi, sosiaalisten tilanteiden pelko jne). Masentunutkin sinun mielestäsi vain esittää apeaa.

Ai en suvaitse? Niinhän tuossa tekstissäni taitaa lukea. Älä nyt viitsi. Jos joku on mykkä, kieli leikattu irti tai paha mielenterveyshäiriö eikä pysty siksi puhumaan, niin aivan normaalisti suvaitsen heitä niinkuin ihan ketä tahansa muutakin. Tuskin kuitenkaan n.50% bussilla kulkijoista on mykkiä tai vakavasti mielenterveydellisesti sairaita ihmisiä.

Sanoit että et ymmärrä =suvaitse. Ymmärtömyys olisi tietämättömyyttä jos ihminen kuulisi asian uutena tietona eikä osaisi muodostaa siitä omia mielipiteitä.  Minä olen valikoivasti puhuva ja kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta. Puhuminen ei ole minulle sellainen asia, joka tapahtuisi luonnostaan. On toki myös ihmisiä jotka eivät sano mitään ja rynnivät sitten vihaisesti toisen yli pois.