Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä ajattelet juuri nyt? Tajunnanvirtaa
09.11.2016 |
Mitä mielessäsi on ollut viime aikoina, tänään tai juuri nyt? Tuottakaa tajunnanvirtaa. Kertokaa mulle ajatuksistanne. Vastaillaan toisillemme, jos jotain tulee mieleen. Mä aloitan.
Itse mietin, miten paljon omaa ihoani olen elämäni aikana syönyt? Olen koko ikäni pureskellut sormiani. Voiko sen lihan määrän mitata kiloissa? Aika ällöttävää.
Katsoin myös dokumentin erään maan ihmisten elämästä tässä pari tuntia sitten. Olen viime aikoina katsonut paljon dokumentteja liittyen eri kulttuureihin, vammoihin, psykologiaan jne. Ihmiset ovat ihan hemmetin pelottavia. En ole koskaan luottanut ihmisiin ja elän sen asian kanssa, mutta tämä maailman ihmisten kärsimyksen määrä on jotain käsittämätöntä.
Lisäksi mun ihossa on varmasti jotain vikaa. Lapsesta asti olen kärsinyt paikoittain erittäin kuivasta ja erittäin kivuliaasti halkeilevasta ihosta, johon ei auta mikään. Nyt se on levinnyt päänahkaan ja multa putoilee hiuksia. Ei mua haittaa tämä ulkonäöllinen puoli, mutta ei kai tämä kipeä ihottuma voi olla ihan tervettä. En ole koskaan saanut mitään diagnoosia. Oireet on liian lieviä siihen, mutta kun jossain on aina jokin kipeä kohta. Ei kai se ole ihan normaalia. Oireet tulevat ja menevät. Kun iho parantuu, se kestää taas vaikka mitä, mutta joskus tavallinen käsisaippua aiheuttaa kivuliaan ihottuman.
Kaupassa mietin myös todella pitkään, minkä makuisia pipareita haluan. Sitten kotiin päästyäni en enää halunnutkaan mitään pipareita. Miksi näin käy?
Kommentit (27)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perjantaina pitäisi istua iltaa kavereiden kanssa. Viitsinkö leipoa jotain, tuntuu että olen ihan turvonnut, pitäisikö laittaa jotain terveellisempää. Mutta sitten ne kaverit pettyy kun ei olekaan mitään herkkuja pöydässä. Voi näitä mun ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
En tiiä
Viisautta on myöntää, ettei tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Lähtiskö nukuksimaan vai ei
Yleensä kannattaa nukkua, jos nukuttaa, eikä ole tärkeitä velvollisuuksia suoritettavana. Kun ei nukuta, uni tuntuu tosi arvokkaalta.
Minulla on joku häpeäkohtaus päällä... On ollut eilisestä lähtien. Olin sellaisessa keskusteluryhmässä eilen, mutta minulle jäi jostain syystä sellainen tunne, että en kuulu ryhmään ja että olen sosiaalisesti täysin kyvytön. Paskamainen tunne. En tiedä, miten pääsen tästä eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisi tehdä jonkinlaisia ratkaisuja jo elämässäni. Ollakko vaiko ei. Raastavaa pyöritellä edes takas.
Oikeasti kaikki on hyvin mutta ilmeisesti masentaa enkä osaa edetä. Mistä minä tiedän mitä pitää tehdä?
Vierailija kirjoitti:
Perjantaina pitäisi istua iltaa kavereiden kanssa. Viitsinkö leipoa jotain, tuntuu että olen ihan turvonnut, pitäisikö laittaa jotain terveellisempää. Mutta sitten ne kaverit pettyy kun ei olekaan mitään herkkuja pöydässä. Voi näitä mun ongelmia.
Ainahan sitä voi koittaa tehdä jotain terveellistä herkkua. Kuitenkaan yhdellä illalla ei nyt ole niin väliä jos muuten syö terveellisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajatus herkuista on houkuttelevampi kuin herkut itse. Jos tekee mieli herkkuja ja menen kauppaan ostamaan, niin en suunnittele etukäteen mitä ostan, koska ei olisi tarpeeksi houkuttelevaa mennä ostamaan jotain tiettyä herkkua, vaan se ajatus jostain toistaiseksi tuntemattomasta herkusta on kaikkein ihanin.
Mikä on se hetki, jona nautit herkusta eniten? Se kun se on suussasi ja pureskelet tai imeskelet sitä? Se hetki kun nielaiset? Ei, vaan se hetki vähän ennen kuin herkku menee suuhusi, olen jossain kuullut väitettävän. Olen joskus testannut että näinkö se menee. Se hetki kun herkku on suussa, ei ole mitenkään erityisen nautinnollinen. Aika surullista. Silloin olen iloisimmillani, kun muistan että minulla on vielä jäljellä jotain herkkuja tai kun teen päätöksen herkkujen ostamisesta. Mutta juuri se hetki, kun syön sitä. Ei kummoinen. Silti onnistun "huijaamaan" itseäni, että tulen varmasti nauttimaan siitä paljon, ja herkuttelen lisää ja lisää.
Miksi Soini ei ole ajanut nenäkarvojaan, kun tulee asiaohjelmaan vieraaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Testasin juuri tuota herkkujuttua uudestaan. Kävelin jääkaapille hakemaan suklaavanukasta. Mitä lähempänä olin jääkaappia, sitä ihanammalta tuntui. Avasin vanukkaan ja istuin syömään. Olin iloinen niin kauan kuin vanukasta oli purkissa jäljellä.
En nauttinut niin paljon juuri siitä hetkestä, kun vanukas oli suussa.
Purkissa on vielä vähän jäljellä. Houkuttelee. Pakko maistaa. Ihanaa, otan nyt purkin käteeni.
Kaavin loput suuhuni. Se hetki kun vanukas on suussani, ei vaan tunnu oikein miltään. Tätä on vaikea uskoa, vaikka tämän itse kokeilee. Tämä tieto ei estä sitä, että tekee mieli lisää.
– nro 9
Mietin millaisiakohan AV:lle kirjoittavat yksinäiset mahtavat olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on joku häpeäkohtaus päällä... On ollut eilisestä lähtien. Olin sellaisessa keskusteluryhmässä eilen, mutta minulle jäi jostain syystä sellainen tunne, että en kuulu ryhmään ja että olen sosiaalisesti täysin kyvytön. Paskamainen tunne. En tiedä, miten pääsen tästä eroon.
Häpeä on ilkeä tunne. Älä ainakaan häpeä sitä, että tunnet häpeää. Koita ajatella, että mitä jos siinä tilanteessa olisikin ollu joku toinen. En varmaan sanoisi sille ääneen niitä ajatuksia, joita ajattelet itsestäsi. Koita tukea itseäsi niin kuin tukisit jotakuta toista. Joskus helpottaa, kun yrittää nähdä tilanteen ikäänkuin ulkopuolisen silmin.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi tehdä jonkinlaisia ratkaisuja jo elämässäni. Ollakko vaiko ei. Raastavaa pyöritellä edes takas.
Oikeasti kaikki on hyvin mutta ilmeisesti masentaa enkä osaa edetä. Mistä minä tiedän mitä pitää tehdä?
Eniten ihmiset näyttää kuolinvuoteellaan katuvan tekemättä jääneitä juttuja. Mä mietin aina, minkä tekemättä jättämistä katuisin eniten sitten kun en enää pysty tekemään niitä asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Panettaa ihan saatanasti. Olenkohan lihonut viime aikoina? Tahtoisin tietää, mitä se mies, jota olen koko syksyn yrittänyt lähestyä, ajattelee musta. Ei vai ei nyt? Ja jos ei, miksi ei. Ketään ei voi pakottaa haluamaan ketään, mutta meillä synkkaa niin hyvin ja jos tämä on kiinni siitä, että en näytä tarpeeksi hyvältä, niin elämä on kyllä vittujen elämä.
Kotona olis paljon "miesten hommia" tekemättä, kellariin pitäisi viedä painavia tavaroita, yks huonekalu pitäisi kasata jne. En kuitenkaan kehtaa patistaa miestä hommiin, kun ressukka on aina niin väsynyt. Haluisin vaan saada tän kämpän kuntoon ja viihtyisäksi! Pitäis itsekin tehdä kaikenlaista, mutta jotenkin laiskottaa. Oon huomannut että miehen väsymys ja apaattinen mieliala tarttuu muhun helposti. Pitäisi vaan itse tarttua toimeen. En voi kyllä tehdä paljoa, kun mun toisessa kädessä on murtuma. Kiitos liukkaat kelit. Tekis mieli syödä jatkuvasti. Johtuu varmaan tästä kylmyydestä, oon huomannu syöväni talvisin paljon raskaampaa ruokaa ja isompia määriä. Mua niin säälittää noi nuoret tossa Sukulan suojatit-ohjelmassa. Mikä noilla on mennyt pieleen elämässä. Nyt kyllä aktivoidun ja meen ripustaa pyykkejä. Haluaisin pullaa, mutta en osaa leipoa. Perkele.
Vierailija kirjoitti:
Mietin millaisiakohan AV:lle kirjoittavat yksinäiset mahtavat olla.
Minulle tuli tästä sinun ajatuksestasi mieleen miettiä, että millaisiakohan AV:laiset ovat oikeassa elämässä. Millaisia ovat ihmiset, jotka käyvät täällä, verrattuna heihin jotka eivät käy? Ovatko he jotenkin erilaisia, esimerkiksi onko heidän joukossaan enemmän ujoja ja introvertteja tai vähemmän viehättäviä ihmisiä tai enemmän työttömiä tms. (ihan mikä piirre tahansa)? Sitten täällä netissä he kuvittelisivat, että kaikki muut olisivat keskivertoja ihmisiä ja kaikki yrittäisivät sulautua tähän kuvitteelliseen joukkoon, vaikka oikeasti suuri osa kirjoittajista olisi jotenkin "poikkeavia", mutta kaikki vain useimmitne peittävät sen koska luulevat itse kuuluvansa palstan vähemmistöön.
Mietin myös että onko ilkeät yleistävät kommentit yleensä provoja, vai kertooko nämä ajatukset oikeasti siitä, miten ihmiset oikeassa elämässä ajattelevat, esimerkiksi olenko itse oikeassa maailmassa yhtä vihattu (koska työtön tuillaeläjä) kuin tämä palsta antaisi ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Miksi Soini ei ole ajanut nenäkarvojaan, kun tulee asiaohjelmaan vieraaksi.
Haha, olen miettinyt joskus ihan samaa. :'D
Miten selviän sairastumisestani? Pari kuukautta sitten oli loppuelämän ensimmäinen päivä. Opinko elämään tämän kanssa? Kukaan ei varmasti halua mua tällaisena. Olen jo yli-ikäinenkin, melkein 35. Hyi, 2017 on aivan kauhea numero. Ei voi kohta olla jo se vuosi. Voisinpa kääntää aikaa takaisin ja tehdä yhden eri valinnan ja elämäni olisi edelleen normaalia. Miten voin antaa itselleni anteeksi? Mihin lapsuus meni? Tupsupipot ja läksyt? Mihin nuoruus meni? Yksipuoliset ihastumiset ja seikkailut? Miksi hyville ihmisille tapahtuu pahaa? Miten lopetan nämä ajatukset?
Vierailija kirjoitti:
Ajatus herkuista on houkuttelevampi kuin herkut itse. Jos tekee mieli herkkuja ja menen kauppaan ostamaan, niin en suunnittele etukäteen mitä ostan, koska ei olisi tarpeeksi houkuttelevaa mennä ostamaan jotain tiettyä herkkua, vaan se ajatus jostain toistaiseksi tuntemattomasta herkusta on kaikkein ihanin.
Mikä on se hetki, jona nautit herkusta eniten? Se kun se on suussasi ja pureskelet tai imeskelet sitä? Se hetki kun nielaiset? Ei, vaan se hetki vähän ennen kuin herkku menee suuhusi, olen jossain kuullut väitettävän. Olen joskus testannut että näinkö se menee. Se hetki kun herkku on suussa, ei ole mitenkään erityisen nautinnollinen. Aika surullista. Silloin olen iloisimmillani, kun muistan että minulla on vielä jäljellä jotain herkkuja tai kun teen päätöksen herkkujen ostamisesta. Mutta juuri se hetki, kun syön sitä. Ei kummoinen. Silti onnistun "huijaamaan" itseäni, että tulen varmasti nauttimaan siitä paljon, ja herkuttelen lisää ja lisää.
Olen pyöritellyt mielessäni samantapaisia juttuja viime aikoina. Sokeririippuvuus olisi pakko saada jotenkin kontrolliin. Tunne- ja lohtusyöminen on pelkkää itsepetosta! Kun syön surulliseen oloon tai vaikka sitten onnistumisen ansiosta, niin enhän mä siinä itselleni hyvää tee. Ajattelin kirjoittaa paperille jääkaapin oveen kissankokoisin kirjaimin: "It's not a reward, it's a punishment!"
Alue: Aihe vapaa
En tiiä