Minkälainen lapsuudenperhe sinulla absolutisti on ollut?

Ihan tavalliset. Joskus ottivat saunakaljan, iltaviinin tmv. Itseltä jäi alkoholi lähes kymmenen vuotta sitten, ei vaam enää tehnyt mieli.

Mun äitini isä oli alkoholisti, ja kaksi sisaruksistani on alkoholisteja. Vanhempani kuitenkin juovat, eikä heidän asenteensa juomista kohtaan ole kovin tiukka. Mutta mun mielestä alkoholi ei sovi useimmille ihmisille eikä minullekaan luultavasti. En itse perusta juomisesta, ja absolutismi on täysin oma valintani.

Isä alkoholisti, äiti käyttää hyvin hyvin vähän.

Ihan tavallinen kait. En ainakaan keksi mitään poikkeavaa. Kumpikin töissä, meitä lapsia . Alkoholia käyttivät joskus, aika harvoin. Enpä ole kysellyt, monta lasia ovat ottaneet kutsuilla.

Itse jätin sen vähäisenkin pois, kun kasvoin niin aikuiseksi, että uskalsin sanoa tutuillekkin, että en ole koskaan pitänyt alkoholista, sen mausta ja humalakaan ei ole koskaan tuntunut mukavalta.

Suomessa on hassua, että juomattomuutta joutuu perustelemaan, mutta esim. nyt pikkujouluaikana kun mokaillaan ja örvelletään, niin mitä pahemmin ryyppäät ja mokaat, sen enemmän taputellaan olkapäälle, että heh heh, tulipa sulla vähän paineita purettua.

Isä sodankäynyt tuurijuoppo. Äiti raivoraitis mattyyri ja muutenkin ankeuttaja.

Kohtuukäytin n. 20 vuotta. Nyt ei enää aikoihin kiinnostanut alko.

Koulutetut: toinen opettaja, toinen lääkäri. Lukivat ja harrastivat paljon. Antoivat meidän lasten olla lapsia. Lääkärivanhempi oli joka joulu, uusi vuosi, pääsiäinen, juhannus yms. ainakin takapäivystäjänä.

Joivat alkoholia joskus ruoan kanssa, saunakaljana, "uuden vuoden maljoina" 2.tammikuuta, kun silloin 1. tammikuuta toinen oli töissä.

Koskaan en nähnyt kodissani, sukulaisissani, tuttavapiirissä örveltämistä, humaltumista, sammumista...

itse en käytä alkoholia siksi, kun kärsin usein migreenistä ja haluan olla kykeneväinen ottamaan vahvat lääkkeet milloin tahansa tarpeen sattuessa. Eli ihan täysin absolutisti en ole.

Tavallinen. Äiti, isä ja kaksi sisarusta kaikki me syntyneet viiden vuoden sisällä. Äiti oli käytännössä kotiäiti, kun oltiin kouluikäisiä teki töitä kotoa. Isä teki ihan normaalia duunipäivää.

Henkilökohtaisesti lapsuuteni oli hyvä. Olin aina hyvä koulussa ja harrastuksiin kuului mm alttoviulun soitto. Kotona olen viihtynyt aina. Sukulaiset (serkut) oli läheisiä. Kirkossa äiti kävi jouluna. Isä joi saunakaljaa ja äiti pari kertaa vuodessa siideriä. Muita päihteitä ei käytetty.

Kaiken olen saanut mitä olen tarvinnut, tosin eihän se pikkulapsena ole paljoa. Myöhemmin vasta tulleet vaihtovuodet ja muut matkailut kuvioon.

Omakotitalossa asuttiin ja kavereita kävi kylässä aina välillä, harrastukset tosin piti kiireisinä. Kaverisynttäreille kutsuttiin koko luokka. Vihanneksia syötiin aina mutta kalapuikot (eineskauhistusnykymammoille :o) oli mun lempiruokaa.

Tavallinen 1960-luvun maanviljelijäperhe, isä, äiti ja neljä tytärtä. Olimme kilttejä maalaistyttöjä kaikki ja pärjäsimme vanhempien ylpeydeksi hyvin koulussa.

Isä joi joskus saunan jälkeen pullon olutta, ei toki joka viikko mutta muutaman kerran vuodessa kumminkin, erikoisesti heinänteon aikaan. Muuten meillä ei käytetty alkoholia.

Itse olen sittemmin maistanut viinejä ja muitakin alkoholijuomia, mutta ne maistuivat niin älyttömän pahoilta, että minusta tuli absolutisti ihan itsestäni.

Vanhempani olivat lestadiolaisia, eli absolutisteja myös.

Itse en ole lestadiolainen enkä ylipäätään uskovainen (erosin yhteisöstä kun olin 14-vuotias).

Päihteet ei vaan kiinnosta, kaikenlaista olen joskus kokeillut - siis vain ja ainoastaan kokeillut, mielenkiinnosta.

Kun kaikki muu paitsi heroiini oli kokeiltu, totesin, etteivät päihteet rikastuta elämääni niin paljoa, että viitsisin niihin rahaa ja aikaa tuhlata.

Isä alkoholisti, joka kännipäissään pahoinpiteli äitiä. Osansa sai sitte muksut, jos tielle sattuivat, onneksi usein vaan pihalelut ojaan heitettynä, mutta myös lasinsirut hiekkalaatikossa yms.  Oma juominen rajoittuu onnittelumaljaan, jos sellainen jossain tarjotaan, pärjään hyvin cokiksella tai kivennäisvedellä, kun muut juo. Eikä kyllä tarvii selitellä juomattomuutta.

Isä oli ja on vieläkin alkoholisti. Kun Olin pieni, hän lähinnä tissutteli arkisin ja joi humalaan vain joskus juhlapäivinä, mutta mentyäni nelosluokalle, isän päivittäinen dokaaminen alkoi melkein sormia napsauttamalla. Kun äiti joskus oli jossain muualla, niin minä ja pikkuveli jouduttiin huolehtimaan tarhaikäisistä sisaruksista, kun faija dokasi sohvalla. Kerran syttyi tulipalo ja kerran unohtui sisko 4v pimeällä talviseen metsään, molemmat isän kännilogiikan tulosta.

Ja tietenkin tuli aika lailla selväksi, mistä isä välitti eniten, kun meidän lasten turvallisuus oli niin yhdentekevää.

Äiti käytti alkoa todella vähän, siiderin otti välillä saunassa ja juhlapäivinä lasin viiniä, mutta sekin vähä käyttö hiipui kokonaan kun isä alkoi vetää perseitä.

Kaveripiirini oli aika pieni ja siihen kuului dokaajaäidin tyttö ja kaksi lestadiolaista, joten ei tullut teininäkään juotua sosiaalisista syistä.

Tällä hetkellä minä ja sisarukseni olemme kaikki täysi-ikäisiä ja jokainen on lähes absolutisti, mitä nyt juhlissa lasi kuoharia menee.

Olemme aviopari, ja kummallekaan meistä alkoholi ei ole merkittävässä osassa elämässämme. Meidän molempien vanhemmat ovat olleet raittiita koko ikänsä, joten olisiko elämisen malli tullut meille kummallekin omista kodeistamme.

Vierailija kirjoitti:

Isä alkoholisti, äiti käyttää hyvin hyvin vähän.

Mulla sama. Nuorempana ryypiskelin itsekin, sittemmin laitoin korkin täysin kiinni. Nyt olen ollut absolutisti jo melkein kymmenen vuotta.

Olen parikymppinen nuori mies. Vanhempani käyttävät alkoholia kohtuudella, mutta itse en ole edes maistanut sitä ehtoollisviinitilkkaa enempää (tapahtui konfirmaatiossa). Osavaikuttajana ovat lähisuvun alkoholistit. Lisäksi koen että alkoholista ei ole minulle mitään hyötyä.

Lähivanhempi käytti alkoholia aivan kohtuudella jokusen kerran vuodessa oli bileitä joissa sitten oli enemmän porukkaa ja viina virtasi... Tämä todellakin vuonna nakki jolloin alkoholinkäyttö ja lapset ei herättänyt niin paljon huomiota kuin nykyisin.

Etävanhempi oli ja on edelleen alkoholisti ja kaikkea on tullut sillä saralla nähtyä. Itse päätin jo teininä etten juo alkoholia, enkä ole juonutkaan koskaan, ruuanlaitossa ja leivonnassa käytän kyllä.

Mitä se absolutismi tarkoittaa? Jos se tarkoittaa että en juo alkoholia, mutta voisin käytännössä juoda jos jossain tarjotaan vaikka joku onnittelumalja tai jotain.

Mulla on biologinen isä alkoholisti, äiti erosi siitä kun olin kaksivuotias. Äiti ja isäpuoli ei koskaan ole käyttäneet alkoholia kuin vähän ja hyvin satunnaisesti, viime vuosina ovat jopa jouluna juoneet vähän viiniä kun sisko sitä kerran osti.

Minä en saa mitään kiksejä alkoholista, se vain väsyttää, en tule iloiseksi, tai sosiaalisemmaksi kuin jo olen, en tarvitse sitä että estot lähtisivät. Pelkään krapulaa ihan järjettömästi, sen olen joskus nuorena kokenut. 

Menin kuitenkin tyhmyyksissäni nuorena rakastumaan alkoholistiin ja sain tyttären. Erosin miehestä kun tytär oli alle kouluikäinen. Tytär on nyt aikuinen eikä juo ollenkaan alkoholia. Tyttärelle ostin alkoholia synttäreille kun hän oli yläasteella, se oli niin pahaa ettei ole sen koommin juonut, ei ole tainnut olla oikein humalassa koskaan. Nytkin asuu Ranskassa ranskalaisen poikaystävän kanssa, ja siellähän on normaalia juoda ruuan kanssa viiniä, tyttäreni ei juo silti, ottaa vaan sitruunavettä tai limua.

Minä maistoin metsämansikkalikööriä viisi vuotta sitten, ja maha tuli kipeäksi, ei ole tullut sen jälkeen juotua mitään alkoholia. Yleensä alkoholi on pahaa, joten mielummin juon jotain hyvää.

Muistan äitini ottaneen alkoholia ehkä viisi kertaa silloin kun olin lapsi. Hänen vanhempansa ovat aina olleet hyvin jyrkästi alkoholia vastaan, elävät hyväkuntoisina vanhuksina edelleen, toinen 89v ja toinen 93v. Isäni otti enemmän, on ollut nuoruudessaan melkoinen viinasieppo kuten kaikki seitsemän veljeäänkin ja omat vanhempansa. Isäni isä kuoli jo kun olin vauva (alkoholiin), häntä en siis muista, mutta isäni äiti oli aina maistissa kun hänet näin, on nyt jo kuollut alkoholiin myöskin. Isäni käytti alkoholia vähän, kun olin lapsi, oikeastaan vain uutena vuotena ja juhannuksena. Nyt eläkkeellä on alkanut taas enemmän maistumaa ja äitini paheksuu. Isäni kaikki isoveljet ovat pilanneet terveytensä alkoholilla, osa nyt jo kuollut, osa huonossa kunnossa laitoksissa.

En ole koskaan maistanut mitään alkoholipitoista, en pidä edes hajusta.

Ihan tavallinen perhe oli. Äiti ottaa ehkä saunasiiderin ja punkkua juhannus/joulupöydässä. Isä tissuttelee jonkin verran ja nuorempana oli esim. jouluisin ja juhannuksena välillä ihan selvästi humalassa, mutta ei mitenkään häiriöksi asti.

Itseltä jäi aloittaminen väliin, kaverit aloitti yhtäkkiä puolisalaa ja en nyt vaan koskaan tullut lähteneeksi siihen mukaan vaikka porukassa roikuinkin ja olin jonkin sortin pahis.

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmat olivat tiukkoja absolutisteja koska olivat uskovaisia. Me aikuiset lapset käytämme kaikki alkoholia kohtuudella.Millainen oli perheesi että olet nyt absolutisti?

Isä kuoli viinaan,muut tavallisia.Alkoholi ei vaikuta minuun kuten useimpiin muihin.