Miten kehittäisit peruskoulua?

Opettasin pojille Henri Laasasen oppeja.

Numeroarvionti takaisin. Keskustelua ja päähäntaputtelua on nähty jo ihan riittävästi.

Se että joka aineesta saa arvosanan "Ihan ok", on todella syvältä. Käytännössä ei ole eroa, saatko vaikka matematiikasta 10 vai 8. Huonot ovat edelleen huonoja, ja hyvillä motivaatio laskee.

Liikuntatunneilta kilpailu pois tai vapaaehtoiseksi.

Pienemmät opetusryhmät ja enemmän aikuisia (opettajia ja avustajia). Lienee vaan liian kallis ratkaisu.

AP:n ehdotuksiin: Oman lapseni koulussa on muuten korvattu joulutodistukset arviointi- ja kehityskeskustelulla (6-luokkalaiset poikkeus, he saavat välitodistuksen).

Läksyt pitäisi kieltää kokonaan. Koulussa on täysin turhia aineita, kuten uskonto, joita ei tarvitsi opettaa ollenkaan ja se aika voitaisiin käyttää lisäämällä tärkeiden aineiden tuntimäärää. Tämä olisi parempi tapa opettaa kuin se, että antaa kotiin tehtäviä, joita ei jakseta tehdä kunnolla.

Mielenkiintoista, mielelläni lukisin lisää ehdotuksia. Minua kiinnostaa, kuinka ristiriitaisia kansalaisten toiveet ovat. 

Vierailija kirjoitti:

Läksyt pitäisi kieltää kokonaan. Koulussa on täysin turhia aineita, kuten uskonto, joita ei tarvitsi opettaa ollenkaan ja se aika voitaisiin käyttää lisäämällä tärkeiden aineiden tuntimäärää. Tämä olisi parempi tapa opettaa kuin se, että antaa kotiin tehtäviä, joita ei jakseta tehdä kunnolla.

Läksyjen yksi tarkoitus on vähitellen kehittää kykyä työskennellä itsenäisesti ja ottaa vastuuta.

Turhat aineet pois. Uskontoa ei tarvita ollenkaan, ruotsia ei tarvita ollenkaan, musiikki pitäisi olla vain valinnaisena, kuvaamataito pitäisi olla vain valinnaisena, liikunta pitäisi olla vain valinnaisena.

Seulottaisiin vielä, että mikä on todella tärkeää osata. Esim historiassa ei opeteltaisi joka tappajajoukkiota nimeltä eikä mentäisi tolkuttoman vanhoihin asioihin enää ollenkaan. Äidinkielessä opeteltaisiin enemmän ainekirjoitusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Läksyt pitäisi kieltää kokonaan. Koulussa on täysin turhia aineita, kuten uskonto, joita ei tarvitsi opettaa ollenkaan ja se aika voitaisiin käyttää lisäämällä tärkeiden aineiden tuntimäärää. Tämä olisi parempi tapa opettaa kuin se, että antaa kotiin tehtäviä, joita ei jakseta tehdä kunnolla.

Läksyjen yksi tarkoitus on vähitellen kehittää kykyä työskennellä itsenäisesti ja ottaa vastuuta.

Läksyt eivät opeta oppilaille muuta kuin sen, että vältät jälki-istunnon töhertämällä nopeasti jotain vihkoon kotona.

Ja se ei ole mielestäni itsenäistä työskentelyä ja vastuunottamista, että teet tehtäviä kotona ainoastaan sen takia, ettet joudu jälki-istuntoon.

Liike-elämä pois peruskoulusta...mielummin vaikka sitä uskontoa, johon sentään meidän kulttuurimme pohja perustuu. Uskonto on tällä hetkellä lähes ainoa oppiaine missä opitaan esim. etiikka , vaikkakin se tapahtuisi Raamatun kontekstissa. Taloususkontoon ehtivät sitten kyllä perehtyä myöhemminkin. Yleensäkin vastustan ajatusta lasten liian aikaisesta "koulimisesta työelämään ja taloudellisiin "lainalaisuuksiin". ,,olisi hyvä , jos lapset saisivat rauhassa etsiä identiteettiään ja nauttia itsestään ja toisistaan ennen "aikuiseksi" kasvamista. Palauttakaamme siis lapsuus takaisin. Ja myös tiestysti mitä enemmän "aikuisia" lasten kanssa , niin sitä parempi, esimerkkinä , kannustajana ,ohjaajana , auttajana jne. Nykyisin lasten raadollisuus toisiaan saattaa kummuta juuri ,että ovat liikaa vaille esimerkkejä ja ohjausta. 

Liikuntaa LISÄÄ ja siinä pitäisi tehdä asioita, joista lapset nauttivat. Ei tietenkään voi kaikkia miellyttää, mutta pakolliset hiihto + luistelu pois (paitsi jos lapset näitä erikseen haluavat), samoin kuin sukupuolen mukaan tehtävät lajit (tytöillä sauvakävely ja aerobic, pojilla sähly ja jalkapallo). Liikunnan pitäisi olla nautinto, ja siitä pitäisi saada aikaan tapa jo ihan lapsesta saakka. Sillä ehkäistään sekä fyysisiä että psyykkisiä sairauksia.

Pienemmät ryhmät. Niitä lapsia, jotka ovat tietyssä aineessa todella hyviä, tulisi haastaa. Koulu ei saa olla liian helppoa, koska se tappaa motivaation ja kiinnostuksen. Ja sitten kun jossakin vaiheessa koulu ei enää menekään hymyilemällä läpi, lapsi (/nuori) on ongelmissa, kun numerot ovatkin muuta kuin ysiä ja kymppiä. Jo peruskoulusta lähtien koulun pitäisi kannustaa opiskelemaan, ja haluun oppia.

No nyt en enää ehdi kirjoittelemaan enempää. Palaan asiaan myöhemmin, jos ketju on vielä "hengissä".

Juu, mahdat olla luokanope sitten. Todella kiva on täällä yläkoulussa sitten käydä niitä uuden opsin mukaisia arviointikeskusteluja satojen oppilaiden kanssa. Tähän menee valtavasti aikaa, koska yhtä opilasta kohti pitäisi järjestää yhtä monta palaveria kuin on oppiainetta. Minulla äikänopena ei ole paljon sanottavaa jonkun oppilaani matikan opinnoista. Jos vielä halutaan huoltaja mukaan, niin aikamoinen show on luvassa. Tuskinpa huoltajatkaan haluavat näissä keskusteluissa käydä, jos on esim. monta lasta ja kaikilla kymmenen open kanssa palaverit kaksi kertaa vuodessa.

Ja se, että arviointi on sanallista tai keskustelevaa, ei todellakaan itsestäänselvästi tee siitä puolueetonta, informatiivista ja erilaisuutta arvostavaa. Sitä paitsi suurin osa oppilaista ja huoltajista pitää numeroarviointia kaikkein selkeimpänä tapana. Sanallisia arvioita voi olla todella vaikea lukea niin, että ymmärtää, mikä on oppilaan todellinen taso. Huoltaja voi olla tyytyväinen, kun kasiluokkalaista kehutaan siitä, että hän osaa nyt hyvin sanaluokat, koska ei tajua, että sanaluokat olisi pitänyt opetella jo alakoulussa.

Sanallisella arvioinnilla on myös helpompi haavoittaa. Sanat pitää asetella todellakin kieli keskella suuta, koska lapset ovat herkkiä ja kukin tulkitsee omalla tavallaan. Lopputuloksena on ympäripyöreää liirumlaarumia, joka ei kerro kotiväelle mitään.

Meillä on lapsilla täällä 3 ainetta: äidinkieli, englanti ja matematiikka. Niitä opiskellaan sitten kaikki päivät ja illat ja viikonloput. Ei ihme, että jo toisen vuoden syksyllä ratkaistaan matematiikassa yhtälöitä joissa on x.

Lisää yhteiskuntaoppia, jossa käytäisiin läpi esimerkiksi sellainen tärkeä taito kuin verokortin täyttö (monilla kuitenkin ekat kesätyökokemukset tulevat mukaan siinä 15-vuotiaina). Muita hyödyllisiä taitoja: työnhaku ja työnhakudokumentit. En nyt tarkoita mitään näille asioille omistettua kurssia, mutta perusasiat olisi hyvä olla hallussa.

Kotitaloudessa voitaisiin tehdä muutakin kuin leipoa mokkapaloja. Opetella esimerkiksi tekstiilihuoltoon ja siivoukseen liittyviä perusasioita. Eivät tule sitten niin yllätyksenä, kun muutetaan omaan kotiin.

Uusi oppiaine: Elämänhallinta? :D

Enemmän yrittäjyysopintoja ja -projekteja. Enemmän tietotekniikkaa. Ylipäätään enemmän oppimista projektien eikä kirjoista lukemisen kautta. Vain englanti pakollisena vieraana kielenä. Liikunta, musiikki ja kuvaamataito numerottomaksi.

Lakkauttaisin koko peruskoulusysteemin ja tilalle tasoryhmät.

Vierailija kirjoitti:

Liikuntaa LISÄÄ ja siinä pitäisi tehdä asioita, joista lapset nauttivat. Ei tietenkään voi kaikkia miellyttää, mutta pakolliset hiihto + luistelu pois (paitsi jos lapset näitä erikseen haluavat), samoin kuin sukupuolen mukaan tehtävät lajit (tytöillä sauvakävely ja aerobic, pojilla sähly ja jalkapallo). Liikunnan pitäisi olla nautinto, ja siitä pitäisi saada aikaan tapa jo ihan lapsesta saakka. Sillä ehkäistään sekä fyysisiä että psyykkisiä sairauksia.

Mielenkiinnosta: onko tällainen jaottelu jossain käytössä? Olen 24-vuotias ja kävin ala-asteen kolmessa eri koulussa ja yläasteen vielä kahdessa, mutta missään ei ole tällaista tullut vastaan. Ainoa erottelu sukupuolen mukaan oli meillä se, että pojat eivät pelanneet ringetteä vaan jääkiekkoa, tytöt saivat äänestää kumpaa pelasivat.

Tasokkaampaa opo-opetusta jolla haastetaan oppilas ajattelemaan pitkällä tähtäimellä itseään eikä kavereita tai perhettä.

Tosiaan uskonto pois peruskoulusta. Kolmasluokkalaisella on kaksi tuntia uskontoa viikossa, matematiikkaa on nyt tunti vähemmän kuin aiemmassa opsissa. Koulujen yhteisöllisyyskin kärsii kun pidetään uskovien joulujuhlia ja et-juhlia erikseen ym.

aprikos yhteisöllisyys: lisää harrastavaa iltapäivätoimintaa. Mun lapsilla on kummallakin yksi harrastekerho viikossa, kovatsti tykkäävät ja osallistuisivat varmasti useampaankin jos olisi mahdollista.