Miten saisin kerrottua suoraan vauvaa odottavalle tyttärelleni, että...
...ei se vauvan tekeminen ole mikään "kevyt kenttäjuttu", vaan se on vaativa ja pinnaa venyttävä keissi.
Arkirutiinit on hoidettava, vaikka kuinka väsyttäisi huonosti nukutun yön jälkeen.
Kommentit (10)
Kyllä se itse sen huomaa. Vai aborttiinko olet kannustamassa?
no suoraan, jos pitää kertoa, niin sanot vaan: "ei se vauvan tekeminen ole mikään "kevyt kenttäjuttu", vaan se on vaativa ja pinnaa venyttävä keissi.
Arkirutiinit on hoidettava, vaikka kuinka väsyttäisi huonosti nukutun yön jälkeen."
Mitä se kertominen enää auttaa, kokee kun näkee.
Miksi alkaisit sanomaan mitään tuollaista?
lmoitat suoraan, että sinä et sitten aio lapsenlasta hoitaa.
Oletko niitä äitejä, joiden mielestä tytär on laiska, saamaton surkimus, josta ei ole äidiksi, koska tämä ei mm. petaa aamuisin sänkyään ja nouse heti klo 6 tai viimeistään 7 imuroimaan ja viemään petivaatteita ulos tuulettumaan ja lähde lenkille klo 9? Eikä ruoka ole valmiina vielä klo 16, kun mies tulee töistä kotiin? Tai vielä pahempaa, he hakevat joskus Hesestä ruokaa?
Miksi sun pitäisi sanoa yhtään mitään? He hoitavat varmasti vauvan ja kodin ihan hyvin ilman sinun puuttumistasi asiaan tai ilman varoitteluitasi...
P.s. Nykyään neuvoloissa neuvotaan, että vauvan hoito ja äidin ja isän jaksaminen on ykkösjuttu. Kodin ei tarvi olla niin justiinsa. Mummotkin voisi vähän relata tai ainakin olla hiljaa, jos ei ole muuta sanottavaa (ja pyörittelemättä silmiään/vihjailematta)!
Kerro se pikselein. Hae niitä hiukan lisää kaupasta, ettei sinun tarvitse enää tuollaisia klikkihuorausotsikoitakaan väsätä.
Ainahan voi kertoa omasta tai jonkun muun kokemuksesta, miten vauvan kanssa eläminen tulee mahdollisesti sujumaan... Meillä kävi niin, että 19-vuotias tytär tahtoi vauvan, kun yhteistä taivalta poikakaverin kanssa oli takana viisi vuotta. Opiskelut jäivät silloin häneltä kesken, puoli vuotta vauvan kanssa jo uuvutti nuoren äidin ja minä olen pääasiassa sitten hoitanut lapsenlastani nämä viisi vuotta. Koska olen jaksanut tähän saakka melko hyvin, en tietenkään valita osastani isoäitinä. Mutta olisin toivonut, että tyttäreni olisi kokenut äitiyden antoisampana elämänvaiheena. Äitiyttä on monenlaista ja se koetaan kovin eri tavoin!
Siten että avaat suusi ja annat sanojen virrata?