Kotiäiti yksi rankimmista hommista 24/7

No ei ole jos on perusterveet ja hyvinkasvatetut lapset. Helppo ja kiva homma.

Verrattuna niinhin töihin mitä nuorena tein eli siivous, hoitoapulainen ja kaupan kassa.

Työtö on raskasta olla? Ymmärrän.

Mulle omien lasten hoitaminen ja kotihommat omaan tahtiin eivät ole koskaan olleet työtä vaan ihanaa vapaa-aikaa varsinaisen työni ohessa, joka on ihan toisenlaisella alalla.

Et vain osaa.

Tämähän on vallan helppoa ja rentoa hommaa. Tietysti jos vaatii itseltään liikaa, tulee siitä raskasta.

Ootko tosissas? Huh huh..... Kyllä on kotiäitinä tosi lunkkia. En voi ymmärtää näitä kermaperseitä jotka väkisellä ensin pennun tekee ja sitten naama norsunketulla itketään kun onkin kotona rankkaa.

Ja miksi nämä valittajat tekee aina toisen pennun, jopa kolmannen? En vaan voi ymmärtää, en.

Ei todellakaan ole. Onko sinussa jotain vikaa, jos se rankalta tuntuu?

Kotiäidit on noloja.

Riippuu lasten määrästä ja ikäerosta. Elämäni rankin työ on ollut kotiäiti lapsilleni, joiden ikäero on alle kaksi vuotta. Eka vuosi ainakin. Ei ehtinyt syödä itse, kun esikoisen syödessä oli imetettävä. Päiväunia eivät ikinä nukkuneet samaan aikaan. Päivät olivat pitkiä, kun yöunetkin olivat repaleisia. Työstä piti suoriutua, vaikka olisi itse 39 asteen kuumeessa.

Ja lapsilla on ollut sentään isäkin mukana kuvioissa - pitkät työpäivät ja työmatkoja.

Helppoa kotiäitinä olo on varmasti, jos lapset ovat jo isompia.

Tsemppiä sulle, ap!! Arvostan :-)

En kyllä pidä tätä raskaana. Isompien lasten ollessa pieniä yritin olla täydellinen ja se oli tosi raskasta. Nyt kolmannen kohdalla oon vaan nauttinut, lapset ovat vähän aikaa pieniä.

Harmi kun joudun lähtee töihin, olisin viihtynyt kotona vielä.

On raskasta. Paljon yövalvomista, koliikkia, mustasukkaisuutta, rahahuolia, uhmaa, yksinäisyyttä. Päivät jotka toistuu samankaltaisina uudestaan ja uudestaan.

Meillä 2 lasta liki 3 vuoden ikäerolla. Pian onneksi takaisin töihin!

Ps. Kassatyö ei kyllä ole kovin raskasta. Henkisesti toki melko köyhää.

Minusta kotiäitiys on ihanaa ja uuvuttavaa yhtäaikaa. Miellusti ottaisin päivääni enemmän aikuisten tai ylipäätään muiden ihmisten seuraa. Haluaisin myös joskus syödä rauhassa. Mutta jos pitäisi valita olisinko "kotiorja" vai töissä ja laitettaisiin lapset hoitoon, niin kyllä minä vielä tänne kotiin jäisin.

Kotona olisi kivempaa olla kun lapsista alkaa olla seuraa eikä vain jatkuvaa tekemistä.

Meillä lapset ovat 2V ja 9kk. Rankkaa oli toisen syntyessä mutta nyt on alkanut keventyä kun yöimetys on loppu ja lapset nukkuvat omassa huoneessaan. Vieläkin voin todeta etten ole yli kahteen vuoteen nukkunut kokonaista yötä enkä ole kovin usein saanut rauhassa syödä. Mutta mikään ei ole ikuista, yritän nauttia tästäkin ajasta.

Meillä on 3 alle 5 vuoden sisään syntynyttä lasta. En kokenut raskaaksi, lapset ei yöheräilleet 2 kk täytettyään, söivät hyvin eivätkä sairastelleet. Sain kotiäitinä ollessa laihdutettua 40 kiloa, laitettua ison pihan perinpohjaisesti uusiksi ja taloon tehtyä pintaremppaa aktiivisten harrastusten lisäksi.

Esikoisen ja keskimmäisen välissä en ehtinyt töihin mutta aloitin työt kun keskimmäinen oli 1,5 vuotias ja kolmas 1v2kk. Olisin nauttinut mielelläni kotiäityidestä pidempäänkin. Olin aiemmin työnarkomaani enkä ole palannut luojan kiitos samaan tahtiin enää lasten jälkeen.

Onhan se, unohtuu kirjoitustaitokin. Jaxuhali!

Saiskin olla ihan rauhassa kotona lasten kanssa.. Antaisin vasemman käteni jos saisin keskittyä rauhassa siihen mikä on tärkeintä, mutta ei.

Mitä luulet työssä käyvän äidin elämän olevan? Ei ne kotityöt sieltä minnekään katoa, jos nyt ei päiväruuasta huolehtimista lasketa. Samoin hoidat lapset ja kodin  ja teet vielätäyden päivän töissä ( ja työmatkat päälle). Ainoa oma aika on bussissa matkalla.

Väiti kirjoitti:

Saiskin olla ihan rauhassa kotona lasten kanssa.. Antaisin vasemman käteni jos saisin keskittyä rauhassa siihen mikä on tärkeintä, mutta ei.

Ja mikä estää?

Kotiäitihommat on niitä, mitä työssäkäyvät tekevät kotona töiden jälkeen ja lomalla.

Kotiäiti aika voi olla elämän rankinta tai elämän helpointa.

Itsellä oli kolme alle 4v yhtäaikaa ja kaikilla vähintään yksi pitkäaikaissairaus. Yhdellä useita sairauksia ja välillä sairaalajaksojakin. Ihan oikeasti elin 15 minuutin pätkissä pahimmillaan elämääni. Sen pidemmälle en uskaltanut ajatella kun olisi tullut itku taas. Öisin 10-20 herätystä.

Toisaalta kun lapset kasvoi niin on ollut elämäni helpoimpia ja parhaita aikoja kotona lasten kanssa. Lapsista oli seuraa toisilleen, hyväntuulisia ja helppoja lapsia. Siis todella luksusta seurata omien lasten kasvua ja touhuta heidän kanssaan paljon.

Eli riippunee paljon lapsista ja kotona olevan aikuisen omasta luonteesta ja organisointikyvystä miten kokee kotiäidin homman. Joku voi uupua jo yhden helpon vauvan kanssa ja toinen taas nauttii ison perheen hektisestä hoidosta. Jollekkin kotona olo on luksusta ja toiselle vankila.

Tsemppiä kaikille kotiäideille ja työäideille. Kumpiakin tarvitaan.

Vierailija kirjoitti:

Mitä luulet työssä käyvän äidin elämän olevan? Ei ne kotityöt sieltä minnekään katoa, jos nyt ei päiväruuasta huolehtimista lasketa. Samoin hoidat lapset ja kodin  ja teet vielätäyden päivän töissä ( ja työmatkat päälle). Ainoa oma aika on bussissa matkalla.

No ei meillä ainakaan kukaan sotke kotona kun siellä ei ole ketään. Kun lapset on hoidossa ei tarvitse tehdä aamupalaa, lounasta eikä välipalaa. Joku muu järjestää heille aktiviteettia, liikuntaa ja 2-4 tunnin ulkoilun. Töissä on omat juttunsa, mutta toisaalta töissä saa myös aikuisseuraa, tauon/tauot ja ennenkaikkea töistä tienaa rahaa joka helpottaa talouspaineita kotipuolessa (voin esim ostaa palveluita kotiin, eikä kaikkea tarvitse tehdä itse renkaanvaihdosta ikkunapesuihin niinkuin kotiäitinä ollessa). Eikä minulla edes ole suuri palkka...

Jos en ymmärrä kotiäitiydestä valitusta, niin en kyllä työäitiydestäkään. Siinä on omat etunsa siinäkin aivan taatusti. Ihan samalla tapaa kun jotkut vetää paineita siellä kotona, toiset vetää paineita töissäolosta. Haalitaan illoille kaikenlaista harrastusta ja kissanristiäisiä jo päiväkoti-ikäisille, vaikka ne ajat voisi pyhittää perheelle ja levolle.