Isovanhempien tapaamisoikeus, mitä mieltä?

Vastaan. Samasta syystä kuin sinä. Jos isovanhempi on terve ja kohdellut vanhempaa edes välttävästi, vanhempi kyllä pitää yhteyttä.

Vastaan. Aikuisilla lapsilla on oikeus omaan elämään ja päätöksiin, ilman mitään pakkotapaamisia. Miellyttäviin ihmisiin kyllä haluaa pitää yhteyttä ihan vapaaehtoisesti.

Hyvät isovanhemmat eivät tarvitse mitään lakisääteistä tapaamisoikeutta. Aivan naurettava ajatus muutenkin! Aikuinen ihminen saa itse päättää omasta elämästään ja lapsensa huoltajana päättää keitä lapsi tapaa.

Myöskin vastaan että vastaan. Sodan traumatisoima sukupolvi on hoidattanut omat traumansa hienosti omilla mukuloillaan. Ehkä valvotusti just sen 5min. kerran vuodessa. Jos asiallisesti. Lapsia pitää suojella mutta mutta. Jos tutustuu niin voi muodostaa oman käsityksensäkin, kuten oma lapseni joka sanoi mummollensa että jos muuttaa lähelle niin se on sitten lähestymiskielto:) Meilläkin äitini asuu sopivan matkan päässä eikä turhia haittaile meitä ja isäni kuoli jo ajat sitten, thank God.

Kunnioitus ansaitaan eikä ole itsestäänselvyys.

Minäkin olen vastaan ja samasta syystä. Monet lapset joutuvat jo selviämään tilanteessa, jossa oma isä ja äiti ovat riidoissa ja tapaamisia pitää silti järjestää. En halua siihen lisätä tilanteita, joissa omat vanhemmat ja isovanhemmat järjestelevät tapaamisia riidoissa, mykkäkoulussa ja kenties vielä toisistaan pahaa puhuen.

Tätä ajavat persoonallisuushäiriöiset isovanhemmat, jotka marttyyrinkruunu kiiltäen eivät muka mitenkään ymmärrä, miksi heidät on erotettu lapsenlapsista. Olen vahvasti vastaan, vaikka olen itsekin onnellisesti isovanhempi.

Eihän tuollaista ole edes järkeä ehdottaa. Perheet päättävät itsenäisesti ketä tapaavat ja ketä eivät, kuten tähänkin asti.

Tämähän koskee ainoastaan erotilannetta ja erityisesti tilannetta, jossa oma lapsi ei ole sen lapsenlapsen huoltaja.

Turha vetää hernettä nenään jos ei ole viitsinyt edes selvittää mistä on kyse.

Mitään pakkoa ei tarvita, se voisi olla vaarallista epävakaiden isovanhempien lapsenlapsille. Jos taas isovanhemmat ovat ns normaleja, he saavat varmasti olla tekemisissä lastenlastensa kanssa muutenkin.

Esim meillä lapsia tapaavat oma isäni ja anoppi, molemmat tasapainoisia ja kivoja isovanhempia. Appi taas on rapajuoppo, ja minun äitini täysin soveltumaton viettämään aikaa pikkulasten kanssa.

Ehdottomasti vastaan! Lapsi ei saa altistaa hirviöisovanhemmille jotka ovat jo omien lastensa elämän pilanneet. Tuo laki  jos tulee niin edessä on muutto ulkomaille jos tulee omia lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Tämähän koskee ainoastaan erotilannetta ja erityisesti tilannetta, jossa oma lapsi ei ole sen lapsenlapsen huoltaja.

Turha vetää hernettä nenään jos ei ole viitsinyt edes selvittää mistä on kyse.

Edelleen tilanne on silti sama. Miellyttävään ihmiseen pidetään yhteyttä, epämiellyttävään ei.

Äh, hoitaisivat nyt erotilanteissa ensiin ihan vanhempien tapaamisiin liittyvät asiat kuntoon. Turha taakka kaikille sotkea tähän lisää tahoja.

Jos aikuinen rajaa lapsensa ja tämän isovanhemman tapaamisia on siihen yleensä hyvä syy. Usein sellainen, että sitä ei halua muille kertoa. Toivon, että ulkopuoliset ymmärtäisivät tämän.

Lakia ei voi säätää sen pohjalta, että joissain yksittäistapauksissa joku kunnollinenkin isovanhempi saattaa tulla eristetyksi lapsista. Enemmän on kuitenkin niitä tilanteita, joissa täysin aiheellisesti suojellaan lapsia hirviöisovanhemmilta.

Eli vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Tämähän koskee ainoastaan erotilannetta ja erityisesti tilannetta, jossa oma lapsi ei ole sen lapsenlapsen huoltaja.

Turha vetää hernettä nenään jos ei ole viitsinyt edes selvittää mistä on kyse.

Lue uudestaan aloitus...

Puolesta, jos isovanhemmat ovat tasapainoisia, eikä heidän läsnäolonsa vahingoita lasta. Saatika vanhempia lapsen kautta, joka heijastuu tietysti lapseen. En riistäisi isovanhempia pois lapselta, lapsen vanhempien ongelmien takia.

Vastaan, jos isovanhemmat mitenkään vahingoittavat lasta psyykkisesti tai fyysisesti. Tai käyttävät lasta ns. psyykkisenä aseena toista tai molempia vanhempia kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämähän koskee ainoastaan erotilannetta ja erityisesti tilannetta, jossa oma lapsi ei ole sen lapsenlapsen huoltaja.

Turha vetää hernettä nenään jos ei ole viitsinyt edes selvittää mistä on kyse.

Edelleen tilanne on silti sama. Miellyttävään ihmiseen pidetään yhteyttä, epämiellyttävään ei.

Ai niin kuin eron jälkeen ex puolison kanssa......?

Vierailija kirjoitti:

Puolesta, jos isovanhemmat ovat tasapainoisia, eikä heidän läsnäolonsa vahingoita lasta. Saatika vanhempia lapsen kautta, joka heijastuu tietysti lapseen. En riistäisi isovanhempia pois lapselta, lapsen vanhempien ongelmien takia.

Vastaan, jos isovanhemmat mitenkään vahingoittavat lasta psyykkisesti tai fyysisesti. Tai käyttävät lasta ns. psyykkisenä aseena toista tai molempia vanhempia kohtaan.

Ja mitenkäs vaikkapa henkinen väkivalta sitten todennetaan? No ei mitenkään, nämä sekopäät kyllä osaavat olla äärimmäisen ulkokultaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämähän koskee ainoastaan erotilannetta ja erityisesti tilannetta, jossa oma lapsi ei ole sen lapsenlapsen huoltaja.

Turha vetää hernettä nenään jos ei ole viitsinyt edes selvittää mistä on kyse.

Edelleen tilanne on silti sama. Miellyttävään ihmiseen pidetään yhteyttä, epämiellyttävään ei.

Ai niin kuin eron jälkeen ex puolison kanssa......?

Isä pitää yhteydet omiin vanhempiin, äiti omiin. Jos kokevat aiheelliseksi. Helppoa.

Kaunis ajatus, mutta käytännössä ei toimi, koska perheissä voi olla hyvinkin syvällä piilossa olevia asioita, joiden takia erossa pysyminen on yksinkertaisesti pakko. Ei kummassakaan tarvitse edes olla varsinaista “vikaa“. Voi olla vaikka niin perustavaalaatua olevia maailmankatsomuseroja, ettei lapsia kannata altistaa sellaiselle.