Mies puhuu ja käyttäytyy kuin lapsi
Ollessamme kahden kesken mieheni puhuu minulle suurimman osan ajasta kuin 7-vuotias pikkupoika, lapsekkaasti lässyttämällä ja käyttämällä eri asioista lapsenkielen sanoja. Hän myös käyttäytyy kuin lapsi, saattaa pomppia sohvalla, pyöriä lattialla tms... Raivostuttaa. Yritä siinä sitten tuntea seksuaalista vetovoimaa tuollaista kohtaan. Nautin valtavasti niistä hetkistä, kun olemme ystävien luona tai ihmisten ilmoilla ja mies käyttäytyy kuin normaali aikuinen.
Kun tutustuimme, mies käyttäytyi normaalisti. En tajua, mikä häneen on mennyt. Aiemmin halusin hänen kanssaan lapsia, mutta nyt en todellakaan - en halua alkaa kahden kakaran yksinhuoltajaksi.
Kellään kokemusta vastaavasta?
Kommentit (18)
Jos tätä olisi totta niin olisit itse samalla tasolla kun et osaa puhua.
Sanoisit suoraan että tuollainen lässytys ja sohvalla pomppimiset ärsyttää ja ovat ehdoton turn off.
Jos ei ymmärrä puhettas niin poistu paikalta kun lässytys ym alkaa...
Miksi taivaan tähden olet sen kanssa?
Eihän häntä varmaan voi muuttaa. Hänen käsityksensä kotielämästä on että hän käyttäytyy tolleen ja äiti sitten rakastaa häntä. Eli sinä siis.
Juokse, tyttö, juokse.
Heh, tuli mieleen yksi sarjakuva, jossa pari on sängyssä ja nainen sanoo "En halua lasta". Mies näyttää kondomia, johon nainen " Ei kun tarkoitin sinua".
Hän yrittää kommunikoida kanssasi samalla tasolla.
Jokin psyykkinen taantuma aiemmalle kehitystasolle?
Kokee sinut äidilliseksi hoivaajaksi?
Aivan sama ongelma naisen kanssa. Ekat kuukaudet meni nätisti. Mutta vuosi vuodelta lapsekas käytös, puheet ja eleet kasvavat. Ulkona muiden seurassa mahtavan fiksu ja aikuismainen, mutta kun muut lähtee ympäriltä niin jossain naksahtaa. Vierailut anoppilassa välillä yhtä helvettiä kun näemmä äiti myös laukaisee moisen käytöksen. Yritä siinä sitten haluta, tykätä ja innostua toisesta. Olen sanonut asiasta väsymiseen asti.
Usein vituttaa mennä jonnekin kun pohjalla pikkulapsen lässytystä monta päivää, mutta kun käydään josain niin taas löytyy se aikuinen ja ihana nainen johon rakastuin. Sen lisäksi että olen sosiaalinen ihminen, pidän tilanteista joissa olemme muiden kanssa, sillä kaksin lapsi ottaa taas jossain vaiheessa vallan...
Onko tähän ratkaisu tai terapiaa vai pitääkö jo oman tulevaisuuden ja arjen mielekkyyden vuoksi luovuttaa?
Tahdon naisen/vaimon rinnalleni, lapset ovat sitten erikseen.
Isän korvike? kirjoitti:
Aivan sama ongelma naisen kanssa. Ekat kuukaudet meni nätisti. Mutta vuosi vuodelta lapsekas käytös, puheet ja eleet kasvavat. Ulkona muiden seurassa mahtavan fiksu ja aikuismainen, mutta kun muut lähtee ympäriltä niin jossain naksahtaa. Vierailut anoppilassa välillä yhtä helvettiä kun näemmä äiti myös laukaisee moisen käytöksen. Yritä siinä sitten haluta, tykätä ja innostua toisesta. Olen sanonut asiasta väsymiseen asti.
Usein vituttaa mennä jonnekin kun pohjalla pikkulapsen lässytystä monta päivää, mutta kun käydään josain niin taas löytyy se aikuinen ja ihana nainen johon rakastuin. Sen lisäksi että olen sosiaalinen ihminen, pidän tilanteista joissa olemme muiden kanssa, sillä kaksin lapsi ottaa taas jossain vaiheessa vallan...
Onko tähän ratkaisu tai terapiaa vai pitääkö jo oman tulevaisuuden ja arjen mielekkyyden vuoksi luovuttaa?
Tahdon naisen/vaimon rinnalleni, lapset ovat sitten erikseen.
Terapia auttaisi eheyttämään lapsi-ja, aikuispersoonat. Johtunee traumoista (ihan vain siitäkin että vanhemmat esim henkisesti poissaolevia 24/7)
Täällä myös kahden vaiheilla välillä kuin alle 10-vuotiaalta vaikuttavan miehen suhteen.
Lapsi tulee esiin myös miehen suuttuessa. Menee fiilikset seksuaalisuuden saralla. Miehellä ikää yli 40.
Minä puhuin ns, lapsenomaisesti alkuaikoina ,kun miehenI kanssa seurusteltiin. Hän huomautti asiasta ja lopetin moisen puhetyylin. Uskon ,että johtui siitä ,että minua on nuorimmaisena pallutettu,, sellainen ihana lellikki olen ollut ja ajattelisin ,että sen takia käyttäydyin myös mieheni seurassa alkuaikoina noin. On kai jotain kaipuuta ,että toinen pitäisi niiiin hyvänä jne . Sekavaa- en osaa selittää.
Eipä ole moista vaivaa ollut enää kymmenin vuosiin. Näyttäkää kumppanillenne tämä kirjoitus ja keskustelkaa totisesti aiheesta, koska onhan se varmaan vastenmielistä.
No sanokaa siitä. Ei mies pakosti itse tajua että se on ärsyttävää jos siitä ei mainitse. On vaan sellaisessa laiskassa mielentilassa minkä huomaan välillä itsellänikin, jos olen ollut liian kauan neljän seinän sisällä. Sanokaa vaikka että olisi kivaa jos koittaisit olla vähän skarpimpi ja aikuismaisempi, ei oikein iske tuollainen hupsuttelu.
Ap tässä!
Hauskaa, että joku nosti tämän keskustelun, olin tyystin unohtanut, että avauduin tänne tästä ongelmasta.
Tilanne eteni lopulta siten, että pari kuukautta tämän ketjun aloittamisesta meni kuppi nurin, otin eron ja muutin pois. Nyt on kaikki hyvin. :)
Tää on tuttu mies. Toisessa aloituksessa se söi omaa räkäänsä, ja toisessa se pieree.
Tämä ketju sai minut surulliseksi. Ymmärrätte kai, että kehitysvammainen ei voi käytökselleen mitään ja jos aikuinen on älyllisesti lapsi niin hän myös käyttäytyy kuin lapsi vaikka olisikin aikuinen?
Otsikosta muistui mieleen mies joka alkoi pyörittää helikopteria..
Aina ollut samanlainen, kun suhteessa on tarpeeksi kauan, niin alkaa ärsyttää toisen tavat, jotka aiemmin on tuskin herättänyt mitään huomiota...
Kai ootte jakanu äiskän jättämät vanukkaat? Vai söiko mies kaikki?
nostan