Ei pahalla, mutta pojan kaverin kouluvaatteet...

Poika on myös itse voinut pukea ne päälleen.

Rumat ne vaatteilla koreilee

"Ei millään pahalla" tarkoittaa "mutta ei hyvälläkään". Hittojako sulle kuuluu poikasi kaverin vaatteet?

Se on räppäri, argh!

Minkäikäinen? Mun kuopus käyttää itsepintaisesti tiettyjä ryysyjä... vaikka naulakossa olis tuliterät ja oikeankokoiset.

Kokeile tarjota niitä vaatteita ja katsoa mitä tapahtuu

Pakko muuten sanoa, kuljin isoveljen vanhoissa vaatteissa (tähän kuului takit, hupparit jne) eikä kenkiäkään jatkuvasti osteltu kun en halunnut. Halusin vaan olla niinkuin on hyvä, eli mahdollisimman rennot vaatteet. Ei kaikki kulje farkuissa jotka on tiukat kuin päästäisen perse tai muuten vaan ostele uusia vaatteita koko ajan. Ja kyllä ihan naispuolinen olen ainakin kun viimeksi tarkistin. Sisin merkitsee enemmän kuin ulkokuori.

Vierailija kirjoitti:

...siis pojalla monta numeroa liian iso takki ja todella vanha ja kulunut ja lenkkarit aivan rikki.

Eikä perheellä pitäisi olla taloudellisia vaikeuksia.

Meillä on hyviä pieneksi jääneitä vaatteita. Tekisi mieli lahjoittaa vaatteet heille, mutta en kehtaa.

Ei kait kukaan tarkoituksella pue rääsyjä lapselleen vai mistä voisi olla kyse?

Näin lasten äitinä sattuu sydämen sopukoihin saakka tämä aloitus!

Aikuinen? naisihminen? tekee tollasen aloituksen??? Nälvii lapsensa kaverin vaatetusta!!!! Miten kasvatat lapsesi? opetat arvostelemaan ja valikoimaan ihmiset ympärilleen ulkoisten seikkojen mukaan? Jos lapsi on itse tyytyväinen, ei ole sun asiasi alkaa jeesustelemaan ja esittämään jotain hyväntekijää kun varmasti kuitenkin teet sen loukaten lapsen sisintä!

Viime talvena mun tytöllä oli kahdet ehjät toppahousut, mutta silti olisi aina pitänyt pukea ne repeytyneet, kun olivat kuulemma niin hyvät päällä. En saanut aikaiseksi, että olisin korjannut ja kun silmä vältti, tyttö aina lähti niillä.

Meillä 12 v pukee mitä sattuu. Välillä käytti isoveljen vanhoja repaleisia t-paitoja koulussakin. Siis ne oli ihan hirveitä ja mua hävetti. Uudet omankokoiset ei kelvannu ollenkaan. Onneks sain nuo rievut kadotettua yksitellen....

Nytkin mieluiten risat kengät kuin uudet. Turha ostaa tuulenpitäviä kamppeita tai toppatakkeja.

Jos tilanne huoletta niin yhteys sossuun.

Esikoisen kanssa semmonen juttu, että pitää päällään isänsä kulahtanutta hupparia. Collegehousuja on neljät samanlaiset, vuorotellen käytössä.. vaikka parit farkutkin olen onnistunut sen kanssa ostamaan. Kengätkin sinnepäin tossut.

Tää 16 v aina on käyttänyt vaatteet loppuun. Toista on sitten 13 v, jolle pitäs ostaa joka viikko jotain uutta vaatetta.

Poikia kumpainenkin.

Olen nähnyt pakkasilla shortsipoikia...

Just piilotin kuopuksen lempipipon. Tyyppi on 12 ja pipo noin kolmivuotiaalle sopiva. Vein sen jo kerraalleen mökille ja jostain se oli sen sieltä löytänyt. Argh.

Esikoinen on ominut minun uggini, jotka on kokoa 39. Hänen jalkansa on 36...

Meidän perheellä oli aina tosi paljon rahaa kun olin pieni, mutta mun päällä oli aina ihan kamalia ryysyjä ihan vaan sen takia, että mä tykkäsin niistä ja mun vanhemmat antoivat mun pienestä pitäen itse pukea aamulla.

Mä pidin lukioiässä samaa isoveljeltä saatua tummansinistä hupparia varmaan 90 prosenttia lukion koulupäivistä, lopetin kun paita kirjaimellisesti kului puhki päältäni. Sama "räppifarkkujeni" kanssa, käytin kunnes reiät äässissä, polvissa ja reisissä isoni niin paljon että ei vaan voinut enää käyttää.

Ties mitä musta ajateltiin eikä olis pahemmin kiinnostanutkaan.

I was and still am a badass hiphop head.

;'D