Miksi joku sanoo vihaavansa toista? Miltä tuntuu kuulla sellaista?

Auttakaa tosiaan.

Minä olen se, joka sanoi vihaavansa. Enkä ymmärrä miten ihmeessä saatoin kuvitella, että niin voi sanoa toiselle. Olin toki ahdistunut, mutta enhän minä sitä ihmistä vihaa vaan sitä mun ahdistunutta oloa. Miksi sanoin niin?

Ja vielä tärkeämpää: Miltä toisesta on tuntunut kuulla tuollaista kamaluutta? En nyt osaa oikein edes kuvitella miltä se tuntuu, kun en ole itse ikinä joutunut mitään noin kamalaa kuulemaan. Auttakaa minua asettumaan toisen asemaan!

Se toinen on läheinen kaveri. Että jos jotain hyvää, niin ei ollut puoliso.

Ap

up

Onko minulla mitään toivoa saada anteeksi, kun toinen on kyllä todella pitkämielinen, kärsivällinen ja armollinen.

Ap

Ajattelisin, että tyyppi ei nyt hallitse käytöstään. Erilaiset tunnekuohut ovat yleensäkin vain asianomaisen itsensä ongelma. Jotkut esimerkiksi vannoo, että eivät ikinä anna anteeksi jotakin, ihan kuin tällainen anteeksiantamattomuus olisi joku kirous millä pystyy vaikuttamaan toisen elämään. Oikeastihan sitä jää vain itse kieriskelemään siihen ja muut jatkaa elämäänsä.

Jep täällähän minä kieriskelen kauhukuvieni kanssa, miten ystäväni ei varmaan ikinä enää halua katsoa minua päinkään. Ja samaan aikaan ystävä jatkaa elämäänsä, tuskin on jäänyt vatvomaan asiaa. Hänellä on hyviä juttuja meneillään ja keskittynee tahollaan niihin.

Minä kärsin, mutta itsehän aiheutin. Toinen avitti pitämällä mykkäkoulua (joo molemmat oli silloin hurjan paljon lapsellisempia kuin ikinä ennen). Mutta minun kamalat sanat oli kamalampia.

Ap

Kyllähän se närkästyttää ja turhauttaa, jos toinen ihan syyttä suotta omien ongelmiensa takia syyttelee ties mistä väärinteosta. Kannattaa siis vähän varoa, mitä sanoo. Mutta ihmisten tunteet ovat heidän omiaan. Et vahingoita ketään sillä, että tunnet vihaa. Vihaaminen tapahtuu sinun mielessäsi, ja se on ihan turvallista. Sinulla ei ole maagisia voimia, joilla omat tunteesi voisivat vaikuttaa toiseen. Joskus viha on juuri oikea tunne.

Kiitos hanskalle lohdullisista sanoista. Ei tässä voi kuin toivoa, että toinen tahollaan osaa erotella asiat toisistaan. Ja että se luottavainen historia, joka meillä on takana painaa toivon mukaan enemmän kuin yksi tosi huono päivä.

Sovittiin, että mietitään ja rauhoitutaan kumpikin ja jutellaan joskus kahden viikon päästä uudelleen vähän puhtaammalta pöydältä.

Ap

Mä olen tasan kahden ihmisen suusta kuullut tuon: vihaan jotakin ihmistä (ei siis suoraan mulle).

Kumpikin näistä naisista oli jotain 40-50v ja aivan irtaantunut todellisuudesta.

Selittivät aina miettineensä omissa oloissaan näitä vihansa kohteita ja yöllä keksivänsä näistä tyypeistä aina asioita.

Siis aivan henkisesti sairaita työpaikkakiusaajia.

Vieläkin karvat nousee pystyyn ku ajatteleeki että tämmössiä ihmisiä sitä joidenkin piinaksi on maanpäälle luotu.

Huh.

Tuo työpaikkakiusaaja-teoria pistää myös miettimään, että olenko sittenkin kovinkin sekaisin tajuamatta sitä itse. Kun tosiaan aikamoinen kiusaajaolo tässä nyt on. Sillä eihän tasapainoinen ihminen tuollaisia lauo. Etenkin kun olen kuvitellut kuulijan olleen minulle ihan rakaskin ystävä.

Ja nyt on tosiaan olo niin ristiriitainen, että ajatukset ovat aika sekavat.

Ap

En usko ap, että jos olisit yhtä sairas kuin nämä tuntemani henkilöt, edes miettisit sanomisiasi sen enempää.

Kiivasluontoisena voi kuka vain möläytellä, vaikka miten typeriä asioita suustaan ulos.

Joita yleisesti ottaen empaattinen ihminen katuu, kiemurtelee pahassaolossa sekä häpeää.

Jos on pahaa tarkoittava ihminen, ei kyllä osoita minkäänlaisia tunteita omia sanomisiian kohtaan.

Kunhan nyt heitin omakohtaisen kokemukseni vain keskusteluun, sitä sen enempää analysoimatta.