Tuntuu, että kuopuksen luonne vie minusta mehut.

Kuopus on 5-vuotias. Ihana, huumorintajuinen ja rakastava lapsi.

Mutta se temperamentti. Suuttuu nopeasti, kiivastuu. Kielto tuo välittömän huutomyrskyn. Laantuu tosin jo vähän nopeammin kuin vuosi sitten. Ei luojan kiitos enää puolentunnin huutokonsertteja vaan ihan parilla minuutilla selvitään. Komennus (tiukkakin) ei tehoa. Hän vain virnuilee. Jos vie jäähylle laskemaan kymmeneen, tuntuu se rangaistus hänestä pahimmalta. Jäähypaikka on kodinhoitohuone (ovi auki).

Yöllä eletään päivää niin ettei rajaa. Unet ovat levottomia. Jos päiväkodissa on ollut riitaa tai jotain ikäviä poikkeuksia, ne eletään yöllä. Jos olen joutunut laittamaan jäähylle, ne eletään yöllä uudestaan. Kuopus herää yöllä pahaan uneen ja huutaa. Huutaa ja itkee niin, ettei häneen saa mitään kontaktia. Nämä kohtaukset voi kestää 10-15 minuuttia. Jotta hänet saa hereille ja kontaktin, on laitettava valot päälle, kävelytettävä, hörpättävä vettä.

Vaatteet ovat lähes poikkeuksetta aina huonot jos ne eivät ole pehmeät ja väljät. Mutta jos on liian väljät, on sekin huono!

Välillä tuntuu, että tämä on yhtä tahtojen taistoa koko ajan. Me lyömme ns. päätämme yhteen lapsen kanssa kun yritämme luovia tilanteesta toiseen. Toisaalta, julkisilla paikoilla hän osaa käyttäytyä kuin herran enkeli. Mutta kotona me taistelemme hänen kanssa koko ajan. Kauhulla odotan sitä uhmaa/vaihetta mikä on usein eskari-ikäisillä ja ekaluokkalaisilla.