Yhteishuollosta
Sovimme lapseni isän kanssa käräjäoikeuden sovittelussa, että tavoitteena on jossain kohti yhteiahuoltajuus, kun lapsen ja isän auhdetta saadaan kehitettyä ja meidän välimme ovat tarpeeksi asialliset. Nyt jälkeenpäin olen alkanut katua tätä, koska tiedän varmuudella, ettei se tule toimimaan. Mies ei osaa huolehtia edes itsestään. Valvoin viime yön tätä asiaa pohtiessani.. jos käräjäoikeuden päätökseen on kirjattu, että yhteishuolto tavoitteena niin onko siihen pakko jossain kohti suostua?
Mies on aloittanut tämän jälkeen ihan suunnattoman viestipommituksen ja yrittää nyt olla niin mielinkielin. Minulla ei ole siis tapaamisia vastaan mitään, mutta tuo huoltoasia ahdistaa siinä määrin, että oksettaa (ihan oikeasti) koko ajatus.
Onko meidän pakko siis toimia jossain kohti yhteishuollossa?
Kommentit (12)
Finderella kirjoitti:
Yhteishuoltajuus on aivan eri asia kuin tapaamisasiat.
Monilla vanhemmilla on virallisesti yhteishuoltajuus vaikka toinen vanhempi tapaisi lapsia vain satunnaisesti. Virallinen yksinhuoltajuus on verrattain harvinaista.
Olettekohan keskustelleet vuoroviikkoasumisesta tai muusta lasten tapaamisiin / asumiseen liittyvästä asiasta?
Tiedän kyllä, että huollolla ja tapaamisilla ei ole toistensa kanssa mitään tekemistä. Tiedän myös sen, että lapsi on niin pieni, että viikko-viikko ei toimi. En missään nimessä voi toimia tämän miehen kanssa yhteishuollossa, se ei vain toimi. Voiko minut,pakottaa siihen tuon tavoitteen perusteella?
Et ole yhtään ottanut selvää mitä yhteishuoltajuus tarkoittaa?
Vierailija kirjoitti:
Finderella kirjoitti:
Yhteishuoltajuus on aivan eri asia kuin tapaamisasiat.
Monilla vanhemmilla on virallisesti yhteishuoltajuus vaikka toinen vanhempi tapaisi lapsia vain satunnaisesti. Virallinen yksinhuoltajuus on verrattain harvinaista.
Olettekohan keskustelleet vuoroviikkoasumisesta tai muusta lasten tapaamisiin / asumiseen liittyvästä asiasta?Tiedän kyllä, että huollolla ja tapaamisilla ei ole toistensa kanssa mitään tekemistä. Tiedän myös sen, että lapsi on niin pieni, että viikko-viikko ei toimi. En missään nimessä voi toimia tämän miehen kanssa yhteishuollossa, se ei vain toimi. Voiko minut,pakottaa siihen tuon tavoitteen perusteella?
Yhteishuoltajuus ei tarkoita, että vanhemmuus jaettaisiin tasan.
Yhteishuolto? Se on yhteishuoltajuus...
Mikäli kyseessä on vain sun kyky pystyä tuohon, ei se ole riittävä syy yksinhuoltajuuteen.
Huoh, taas on elämänkoulaiset lisäntyneet...
Kuvitteletko, että sinulla on jotain diktatuurimaista rajatonta valtaa omia lapsi automaattisesti itsellesi?
Asia ratkaistaan lapsen edun mukaisesti. Se, että sinä et voi toimia yhteistyösssä lapsesi isän kanssa yhteistyössä esim. tukemalla lapsen ja isän tapaamisia voidaan katsoa, että sinä et ole lapselle riittävän hyvä vanhempi. Vanhemmissa voidaan osoittaa vikoja ja puutteita hyvinkin äärinmäiseen rajaan saakka, eikä häneltä huoltajuutta viedä.
Onko isä sitten kelvoton vanhempi? Jos tuolla asenteella lähdet asiaasi ajamaan voit olla varma, että sinun katsotaan tekevän kiusaa ja huoltajuus ratkaistaan isän eduksi.
Vierailija kirjoitti:
Finderella kirjoitti:
Yhteishuoltajuus on aivan eri asia kuin tapaamisasiat.
Monilla vanhemmilla on virallisesti yhteishuoltajuus vaikka toinen vanhempi tapaisi lapsia vain satunnaisesti. Virallinen yksinhuoltajuus on verrattain harvinaista.
Olettekohan keskustelleet vuoroviikkoasumisesta tai muusta lasten tapaamisiin / asumiseen liittyvästä asiasta?Tiedän kyllä, että huollolla ja tapaamisilla ei ole toistensa kanssa mitään tekemistä. Tiedän myös sen, että lapsi on niin pieni, että viikko-viikko ei toimi. En missään nimessä voi toimia tämän miehen kanssa yhteishuollossa, se ei vain toimi. Voiko minut,pakottaa siihen tuon tavoitteen perusteella?
Tässä ei ole kyse si-nus-ta vaan lapsesta ja hänen oikeudesta molempiin vanhempiinsa.
Taitaa av- mamma hakea täältä sääliä että saan ukoltaan rahat!
Eli jos sinulla on nyt yksinhuoltajuus, niin sitten kun on aika puhua yhteishuoltajuudesta, niin tilanne katsotaan sen hetkisen tilanteen mukaan. Eli mikään pakko se ei ole, vaikka olette jossain vaiheessa siihen pyrkineetkin. Asiassa ei kuitenkaan ole kyse sinun suostumuksesta tai pystymisestä, vaan lapsen edusta. Jos pystyt aikanaan uskottavasti todistamaan, ettei yhteishuoltajuus ole jostain syystä lapsen etu, niin silloin sitä ei varmaan myönnetä. Isän on kuitenkin oltava tässä aktiivinen, eli hänen on haettava yhteishuoltajuutta.
Sen verran voin kuitenkin rauhoittaa, että yhteishuoltajuudella on käytännössä aika vähän merkitystä.
Yhteishuoltajuus on tänä päivänä normi. Ei ole sinun yksin ratkaistavissasi toimiiko vai ei. Sinun täytyy siihen vain taipua. Käräjäoikeuden päätöstä tietenkin täytyy noudattaa, kuten kaikkia oikeuden päätöksiä.
Moikka.
Kannattaa keskittyä nyt vaan lapsen kanssa elämiseen ja omaan elämään. Jos tapaamiset sujuu ja teidän vanhempien välit pysyy kunnossa (edes näennäisesti lapsen edessä), niin en miettisi edes koko huoltoasiaa tällä hetkellä.
Oikeudessa katsotaan tulevaisuudessa se miten lapsen kanssa on sujunut ja pystyykö isä olemaan lapsen elämässä mukana. Jos isä vaarantaa lapsen kehitystä tai kasvua, huoltoa tuskin vaihdetaan...mutta mikäli isä pärjää hyvin vanhempana, hän varmasti saa olla myös lapsensa huoltaja.
Se miten isä on pärjännyt ennen lasta, ei oteta oikeudessa huomioon....oikeudessa katsotaan isän pärjäämistä jatkossa lapsen syntymästä asti. Jos isä pystyy omalla vuorollaan huolehtimaan lapsen tarpeista, on hän riittävä isä.
Oikeudessa voidaan tehdä päättömiä ratkaisuja, mikäli vanhemmat riitelevät.
Siksi kehoitan hoitamaan sekä itseäsi, että lasta ja keskittyä omaan elämään. Hae keskusteluapua, ole läheisten ja ystävien kanssa ja nauti omasta lapsesi kehityksen seuraamisesta.
Yhteishuoltajuus on aivan eri asia kuin tapaamisasiat.
Monilla vanhemmilla on virallisesti yhteishuoltajuus vaikka toinen vanhempi tapaisi lapsia vain satunnaisesti. Virallinen yksinhuoltajuus on verrattain harvinaista.
Olettekohan keskustelleet vuoroviikkoasumisesta tai muusta lasten tapaamisiin / asumiseen liittyvästä asiasta?