Miten pääsitte eroon akuutista ahdistus- ja paniikkihäiriöstä? Kuinka kauan toipuminen kesti?
Stressaannuin loppukesästä töissä ja aloin saada fyysisiä oireita kuten lamaannuttavaa päänsärkyä, hengityselinoireita ja erilaisia vatsaoireita kuten ärtynyttä suolta. Sairaslomaa määrättiin yhteensä seitsemän viikkoa, aina viikon kahden jaksoissa.
Fyysiset oireet ovat parantuneet ja on tutkittu sekä terveyskeskuksessa että työterveyslääkärillä että olen siltä osin kunnossa, ja siksi palasin mielelläni töihin, mutta olen alkanut pelätä kaikenlaista sairasloman jälkeen eli saan ahdistavia ajatuksia ja olen saanut muutaman paniikkikohtauksen vajaan kolmen viikon aikana kun olen vatvonut tyhmiä, negatiivisia, jopa pelottavia ajatuksia.
Mietin että mitä jos sairastun uudestaan vielä pidemmäksi aikaa ja menetän tuloja, mitä jos sekoan kuten eräs kaukaisempi sukulaiseni ja joudun jonnekin suljetulle osastolle, mitä jos en herää seuraavana aamuna ajoissa töihin vaan nukun monta tuntia pommiin, mitä söisin lounaaksi tai mitä iltapalaa tekisin, mitä jos en enää palaa entisenlaiseksi eli rennoksi ja hauskaksi ja muutun sulkeutuneeksi ja epäsosiaaliseksi, mitä jos pyörryn keskelle katua ja minut ryöstetään sen sijaan että autetaan, miksi minua ei enää kiinnosta hauskat asiat kuten sisustus ja muoti yhtä paljon kuin aiemmin, ja että miksi olen välillä kuin puoliksi jossain eri maailmassa jossa muiden äänet kuuluu kaukaisina.
Välillä tunnen itseni voimakkaaksi ja selviytyjäksi, välillä olen väsyneessä itsesäälissä ja harmittelen että kun olo ei muutu paremmaksi ja että ketään ei kiinnosta eli tunteet menevät laidasta laitaan. Masennustestit eivät viitanneet masennukseen joten minulle diagnosoitu ahdistus ja paniikkihäiriö, tarkennuksena että akuutit sellaiset koska nämä eivät juonna juuriaan menneisyydestä.
Sain rauhoittavat lääkkeet paniikkikohtauksiin, ne ovat auttaneet mutta kun haluaisin parantua ja palautua ennalleni ilman kemikaaleja.
Päälle päin tämä ei pahemmin ilmeisesti näy.
Mieheni mielestä olen palautunut suunnilleen ennalleni ja voin paremmin viikko viikolta.
Työkaverini eivät ole huomanneet minussa mitään outoa, vaan olen heidän mielestään kuin aina ennenkin. Ovat yllättyneet kun olen kertonut kärsiväni näistä ahdistusoireista ja paniikkihäiriöstä, mielestäni työkavereiden on ollut hyvä tietää tästä etteivät luule minun saavan sydänkohtausta toimistolla, joten siksi olen ollut avoin ja he arvostavat sitä että olen puhunut asiasta avoimesti.
Ystävät ja perhe asuvat valitettavasti eri paikkakunnalla, mutta olen saanut heiltä tukea puhelimitse.
Minulla ei ole mitään varsinaista vertaistukea tai kellään ei ole kokemuksia joten kysyn täältä.
Miten tästä pääsee eroon? Koska tästä pääsee eroon? Mikä helpottaisi oloa?
Huomaan toki itse, että tämän kirjoittaminen ja avautuminen helpottaa vähän oloa.
Kommentit (13)
Luulisi että jos paniikkihäiriö olisi akuutti eli nopeasti ilmennyt vaiva, niin se menisi pois nopeammin ja vaivattomammin?
Vierailija kirjoitti:
Luulisi että jos paniikkihäiriö olisi akuutti eli nopeasti ilmennyt vaiva, niin se menisi pois nopeammin ja vaivattomammin?
Melko nopeassa tahdissa se traumaperäinenkin paniikkihäiriö ilmaantuu. En sitten tiedä mikä virallisesti lasketaan akuutiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulisi että jos paniikkihäiriö olisi akuutti eli nopeasti ilmennyt vaiva, niin se menisi pois nopeammin ja vaivattomammin?
Melko nopeassa tahdissa se traumaperäinenkin paniikkihäiriö ilmaantuu. En sitten tiedä mikä virallisesti lasketaan akuutiksi.
Eikö se ole traumaperäinen stressireaktio? Sihen sairastuu henkilöt jotka nähneet onnettomuuden, joiden omainen kuollut jne?
Onko sinulla mahdollista päästä työterveydessä psykologin puheille? Usein puhuminen ammattilaisen kanssa auttaa. Omasta kokemuksesta voin sanoa että en ole päässyt paniikkikohtauksista eroon mutta olen alkanut ymmärtää niitä psykoterapeuttini avustuksella. Kun ymmärrän kohtauksiani, ne eivät tunnu enää niin pelottavalta ja hallitsevilta.
Burn outin jälkeen ei välttämättä koskaan palaa samaan kuosiin, missä ennen oli. Kannattaa lähteä hakemaan sitä omaa vahvuutta uusista suunnista - taiteet, kirjallisuus, ihmiset, jne.
Mitä eroa on työstressillä ja burn-outilla?
Eikö burn-out tapauksille kirjoiteta 3-6 kk sairaslomaa heti kättelyssä? Joten siitä voimme päätellä ettei AP ole burn-out tapaus.
Ei lievissä burn outeissa pitkiä lomia kirjoitella - eikä tarvita, jos vaan kykenee sitä stressitasoa töissä laskemaan. Mulla meni ohi aika nopeasti, mutta otin avuksi lievät mielialalääkkeet. Niillä nukuin hyvin, ahdistus väheni, paniikit jäi ja aloin toipumaan ja aivotkin alkoi toimia normaalisti. Kaikki kuukaudessa paljon paremmaksi. Tsemppiä, hae apua ja lääkitystäkin tarpeen mukaan. Jokaikisellä voi tulla paniikkireaktioita kun elimistö käy liian tiukilla kierroksilla. Pidemmän päälle neuvo on opetella elämään vähemmällä stressillä mikä on ihan mahdollista, ei vaan ota asioista niin paljon paineita. Onnistuu, ainakin onnistui minulla tuon burn outin jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Ei lievissä burn outeissa pitkiä lomia kirjoitella - eikä tarvita, jos vaan kykenee sitä stressitasoa töissä laskemaan. Mulla meni ohi aika nopeasti, mutta otin avuksi lievät mielialalääkkeet. Niillä nukuin hyvin, ahdistus väheni, paniikit jäi ja aloin toipumaan ja aivotkin alkoi toimia normaalisti. Kaikki kuukaudessa paljon paremmaksi. Tsemppiä, hae apua ja lääkitystäkin tarpeen mukaan. Jokaikisellä voi tulla paniikkireaktioita kun elimistö käy liian tiukilla kierroksilla. Pidemmän päälle neuvo on opetella elämään vähemmällä stressillä mikä on ihan mahdollista, ei vaan ota asioista niin paljon paineita. Onnistuu, ainakin onnistui minulla tuon burn outin jälkeen.
Mikä on lievä mielialalääke? Eikö noista suurin osa aiheuta alussa kahta kauheampaa ahdistusta sekä pahoinvointia?
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla mahdollista päästä työterveydessä psykologin puheille? Usein puhuminen ammattilaisen kanssa auttaa. Omasta kokemuksesta voin sanoa että en ole päässyt paniikkikohtauksista eroon mutta olen alkanut ymmärtää niitä psykoterapeuttini avustuksella. Kun ymmärrän kohtauksiani, ne eivät tunnu enää niin pelottavalta ja hallitsevilta.
Voisitko kertoa esimerkin paniikkikohtauksesta jota olet alkanut ymmärtämään terapian avulla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lievissä burn outeissa pitkiä lomia kirjoitella - eikä tarvita, jos vaan kykenee sitä stressitasoa töissä laskemaan. Mulla meni ohi aika nopeasti, mutta otin avuksi lievät mielialalääkkeet. Niillä nukuin hyvin, ahdistus väheni, paniikit jäi ja aloin toipumaan ja aivotkin alkoi toimia normaalisti. Kaikki kuukaudessa paljon paremmaksi. Tsemppiä, hae apua ja lääkitystäkin tarpeen mukaan. Jokaikisellä voi tulla paniikkireaktioita kun elimistö käy liian tiukilla kierroksilla. Pidemmän päälle neuvo on opetella elämään vähemmällä stressillä mikä on ihan mahdollista, ei vaan ota asioista niin paljon paineita. Onnistuu, ainakin onnistui minulla tuon burn outin jälkeen.
Mikä on lievä mielialalääke? Eikö noista suurin osa aiheuta alussa kahta kauheampaa ahdistusta sekä pahoinvointia?
Ihmettelen myös että mikä on lievä mielialalääke koska olen ymmärtänyt että kaikki ne ovat sellaisia joita joutuu syödä kuukausikaupalla ja niitä ei saa lopettaa tuosta vaan.
En ole päässyt täysin eroon paniikkihäiriöstä tai ahdistuneisuudesta. Kun se tulee, se on monesti jäädäkseen. Mielialalääkkeet (sertralin) on kuitenkin auttanut mua pitkällä tähtäimellä. Pahimpina kausina oon syönyt 100mg, tällä hetkellä menee 50mg. Toivon, että minulla olisi varaa aloittaa terapia joku kaunis päivä.
En ole vielä päässyt eroon paniikkihäiriöstä enkä sosiaalisten tilanteiden pelosta. Mennyt tämän kanssa tapellessa jo n. 14 vuotta.