Nettitreffit tuottavat epäsopivia pariskuntia
Nettideittailu on ihmiselle luonnoton tapa löytää kumppani. Tapaat ihmisiä joihin et normaalisti kiinnittäisi mitään huomiota. Kuitenkin vauvakuumeen reutoessa naisen munasarjoja alkaa epäsopivampikin mies tuntua varteenotettavalta vaihtoehdolta. Ja nainenhan on se joka päättää jatkuuko tapailu vai ei. Niinpä syntyy geeniperimältään ja mieltymyksiltään yhteensopimaton pari, ja ongelmia luvassa. :/
Lähtekää ihmisten ilmoille niitä deittejä etsimään!
Kommentit (9)
Olet täysin oikeassa. Kolmen promillen kännissä taksijonosta bongatun puolison valinta taas menee 100% varmasti oikeaan. Koska se on luonnollista eikä siihen liity mitään biologiaan pohjautuvaa reuhdontaa.
Kyllä mut haittaakse jos molemmat on hakemassa järkiliittoa.
Kerrankin mahdollisuus tavata mies selvinpäin, niin ei kelpaa sekään.
No jos aloittaja on esimerkki niistä "ihmisistä" joita livenä tapaisin, pysyn kyllä visusti nettideittailun maailmassa. Kiitos vain. On aika helppo karsia tuon lajin ällötykset pois jo ennen treffejä. Hienosti on toiminut.
Oikeassa elämässä toimivat eri säännöt kuin netissä. Asenne ratkaisee, eli esimerkiksi se, näetkö netistä seuran löytämisen uhkana ja tuon liman puuttumisen äärimmäisenä puutteena. Jos lähdet limat keskiössä seuranhakuun etkä näe muita teitä, voin taata, ettei seuraa löydy. :D
Vaikka tämä onkin deittisivuston oma ohjeistus, on toi kohta 4 aivan oikein --(http://blog.fi.happypancake.com/nain-onnistut-nettideittailussa/... oikeaa metsästysasennetta peliin!
Pitääks mun erota puolisostani, koska löysin hänet väärin? Voi kamala.
Hmm. Ymmärrän yskän jos on kirjoitustaidoton, niin ongelma on vielä suurempi kuin minulla joka osaan kirjoittaa en hyvin mutta kirjoittaa, ainakin tosinaan melko hyvin . Eli minulla on esimerkiksi hyvin heikot mahdollisuudet tehdä netissä vaikutusta kehenkään, joka näkee punaista pilkkuvirheistä tai yhdyssanavirheistä. Se mikä netissä viehättää on,että sieltä saattaa ainakin jollain lailla yrittää rajata hakua itseään sopiviin henkilöihin. Kun taas ulkona se nyt on aika satunnaista törmääkö ja pääseekö vielä puheen asteelle, kenenkään itseäni miellyttävän mahdollisen "kumppani ehdokkaan" kanssa. - Toki tästä voi osaksi syyttää itseäni kun viihdyn paremmin lenkkipolulla yksikseni kuin baarissa seuraa hakien. Mieluummin kirjan kanssa istuksien kotona kuin yökerhossa. Tällaisena satunniaisena vapaana aamupäivänä mieluummin hetken vaikka Av-palstalla kuin, että lähtisin haeskelemaan kumppania - niin mistä?
Elävässä elämässä kiinnostutaan niistä, joiden kanssa on ns. kemiaa ja sitten toivotaan, että järkijutut sekä henkiset toiveetkin natsaisivat. Netissä taas tsekataan ensin järkijutut sekä henkinen yhteys ja sitten toivotaan, että löytyisi myös kemiaa. Yksilöstä on kiinni, kumpi on tehokkaampi tapa toimia. Itselleni esimerkiksi maailmassa olisi vaikka kuinka paljon miehiä, jotka ulkonäön perusteella ovat ihan jees. Kuitenkin kun he avaavat suunsa, melkein kaikki osoittautuvat tylsiksi ja mitäänsanomattomiksi. Siksi netti on ollut minulle huomattavasti toimivampi tapa löytää kumppani kuin ravintola - netistä voi poimia ne (harvat) kiinnostavat ja katsoa, pääsisikö niiden kanssa eteenpäin. Vaatii toki aikaa, kärsivällisyyttä ja myttyyn menneitä yrityksiä sekin.
Kun ne "ihmisten ilmat" ovat käytännössä lähikauppa, zumba-tunti ja joku räkälä, niin eipä siinä kummoisia maailmoja avaudu.