Lue keskustelun säännöt.
Olen ollut Kondo koko elämäni. Muita?
31.10.2016 |
Minulla on aina ollut vain vähän tavaraa ja kaikki sellaisia, joista pidän. Kotoa muuttaessakin ostin itse astiat ja liinavaatteet, joten opiskelijanakaan ei ollut parittomia kuppeja.
Hetkellinen notkahdus kävi, kun muutettiin miehen kanssa yhteen ja kesti hetken päästä eroon miehen roinista. Nyt maut onneksi käyvät yksiin.
Ei tarvitse käydä kotia läpi, kun tavarat on aina säilötty aihepiireittäin ja ei ole mitään turhaa.
Harmi, että MINÄ en keksinyt tehdä tästä trendiä.
Kommentit (14)
Voi harmi tosiaan kun et ollut yhtä fiksu, vaikka muuten oletkin täydellinen :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maut käyvät yksiin = mies on joutunut luopumaan omista tavaroista kun sinä olet jyrännyt
Molemmat vanhempani ovat aina olleet Kondoja - se on elävä helvetti. Kaikki itselle tärkeä lapsena lensi suoraan roskiin: askartelut, piirustukset, vähänkin kulahtaneet pehmot, jokainen minulle tärkeä aarre. Nalleni onnistuin pelastamaan ja pari piirrustusta isoäitini avulla. Nekin meinasivat lentää kuolinpesän siivouksessa roskiin, mutta ehdin ennen äitiäni pelastamaan ne. Tuntemani kondot ovat historiattomia ihmisiä, jotka elävät kaikkinaisessa tyhjyydessä.
Ja ei, en elä itse paskassa tai tavarapaljoudessa, vaan siistissä kodissa, jossa on elämää. Omien lapsieni taideteokset ovat kehystettyinä yhdellä seinällä. Meillä on värikästä ja meillä on jopa sisustustekstejä ja parittomia kuppeja. Kukaan kontrollikondo ei niitä enää vie.
Taas maritus käsitetty ihan väärin. Siihen ideologiaan kuuluu iloa tuottavien asioiden säästäminen, tyylilajin kukin päättää itse. Se voi olla minimalismi tai runsaus, krääsää tai asketismi tai mitä vain siltä väliltä. Jos lasten piirrokset tai suvun historia ei tuota iloa, niin roskiin. Jos tuottaa, niin esille tai säästöön. Minä olen myös luontainen marittaja ollut aina, minulla on vain romppeita, joista tykkään. Ja välillä paljonkin...ja myös turhaa. Marittamiseen ei kuulu toisen omaisuuden karsiminen, jokainen voi päättää vain henk.koht. omaisuudestaan. Eli puoliso päättää itse, mitä hankkii/säästää.
Vierailija kirjoitti:
Molemmat vanhempani ovat aina olleet Kondoja - se on elävä helvetti. Kaikki itselle tärkeä lapsena lensi suoraan roskiin: askartelut, piirustukset, vähänkin kulahtaneet pehmot, jokainen minulle tärkeä aarre. Nalleni onnistuin pelastamaan ja pari piirrustusta isoäitini avulla. Nekin meinasivat lentää kuolinpesän siivouksessa roskiin, mutta ehdin ennen äitiäni pelastamaan ne. Tuntemani kondot ovat historiattomia ihmisiä, jotka elävät kaikkinaisessa tyhjyydessä.
Ja ei, en elä itse paskassa tai tavarapaljoudessa, vaan siistissä kodissa, jossa on elämää. Omien lapsieni taidetbeokset ovat kehystettyinä yhdellä seinällä. Meillä on värikästä ja meillä on jopa sisustustekstejä ja parittomia kuppeja. Kukaan kontrollikondo ei niitä enää vie.
Olet luontainen Kondo, tuo suhteesi tavaraan on juuri se, mitä Kondo edustaa: pidät sen, mikä tuo sinulle iloa. Eli haukut väärää puuta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä saa haukkua jos lapsuudessa kaikki tärkeä on hävitetty
Minulla on nyt nelikymppisenä moninkertaisesti se määrä tavaraa mitä lapsuuskodissani on koskaan ollut. Mitä enemmän esim kirjoja ympärillä sen parempi olo. Uskon sen johtuvan siitä että äitini tyhjensi aikoinaan kirjahyllyäni salaa minulta. Ja muutenkin piti elää niin minimaalisesti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ollut enkä tule kondoksi. Elämäni tasapaino ja onni ei ole riippuvainen tavaroideni määrästä tai järjestyksestä. Joskus poistan tarpeetonta ja merkityksetöntä tavaraa, mutten silti ahdistu vaatehuoneessani ja varastossani vallitsevasta sekamelskasta. Usein myös iloitsen löytäessäni jonkun vanhan tavaran, jonka olemassaoloa en ollut edes muistanut.
Vierailija kirjoitti:
En ole ollut enkä tule kondoksi. Elämäni tasapaino ja onni ei ole riippuvainen tavaroideni määrästä tai järjestyksestä. Joskus poistan tarpeetonta ja merkityksetöntä tavaraa, mutten silti ahdistu vaatehuoneessani ja varastossani vallitsevasta sekamelskasta. Usein myös iloitsen löytäessäni jonkun vanhan tavaran, jonka olemassaoloa en ollut edes muistanut.
Olet jo "kondo". Tuo on juuri sitä Kondon ideologiaa, että tavara ei hallitse meitä vaan me tavaraa ja se tavara tuottaa iloa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta "olla Kondo" tarkoittaa vähän eri asiaa. Itse olen luonteeltani samanlainen järjestelijä, joka omisti jo valmiiksi vähemmän kuin keskiverto "ensimmäisen maailman" ihminen, mutta silti kamppailin kodin siistinä pitämisen kanssa. Kirjaa lukiessa samaistuin hänen lapsuuden tarinoihin, oivalluksiin ja virheisiin joista oppi. Järjestelmällisyydestäni huolimatta KonMarista oli minulle valtavasti hyötyä: pääsin eroon muka-tarpeellisista roinista ja opin ajattelemaan laatikon ulkopuolelle mitä tulee tavaroiden säilyttämiseen. Myös ostokäyttäytymiseni on muuttunut ekologisempaan suuntaan ja olen päässyt eroon tietyistä huonoista tavoista. Tietyllä tavalla olen siis vaikeuksien kautta saavuttanut saman itsevarmuuden tason kuin Kondo.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä saa haukkua jos lapsuudessa kaikki tärkeä on hävitetty
Haukut Kondoa, koska... tämä ei kirjoittanut kirjaa aikaisemmin, jotta vanhempasi olisivat saattaneet lukea sen ja ymmärtää sen oppien mukaisesti jättää sinun tavarasi rauhaan? Ehkä kirjan lukeminen auttaisi sinua pääsemään eroon katkeruudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monesko tuoreimman palstahullun aloitus?
Elo tyypillinen puolison tavaroiden hävittäjä eli suoranainen paska