Kyllä tuntuisi pahalta jos pitäisi tyhjentää kirjahyllymme konmari-tyyliin
Juuri hieman järjestön niitä. 20 hyllymetriä silmiä hiveleviä kirjoja
Kommentit (9)
Sääli etten osaa tehdä itkevää hymiötä. Se olisi tarpeen. Hanki sinne hyllyysi se KonMari-kirja ja sen jälkeen olet ehkä hitusen fiksumpi. Ehkä jo sekin auttaisi, että lakkaisit hiplaamasta niitä kirjojasi ja lukisit niitä - sieltä voisi vaikka tarttua sellainenkin elämänviisaus, että tutustu aiheeseen ennen kritisointia tai opi tekemään parempia provoja. Tulee melkein ikävä loafer-pappaa...
No eihän sen KonMarin mukaankaan kuulu tuntua pahalta, vaan kirjat voi tottakai pitää jos niitä luetaan ja ne tuottavat iloa? Ei kai siinä ole mitään sääntöä, kuinka monta esinettä saa omistaa. Toteutan itse kyseistä filosofiaa vähän omalla tavallani mutta huomasin että kirjahylly näyttää ja tuntuu paljon kivemmalta kun siinä on vaan mieleisiä kirjoja. Miksi säästäisin jonkun mihin en todennäköisesti uppoudu ikinä vapaaehtoisesti... Koulukirjat nyt tietysti erikseen mutta niistäkin luovun sitten kun en enää niitä tarvitse.
Ihan typerää tosiaan että pitäisi tyhjentää kaikki esineet joilla voi olla keräilyarvoa tai ihan tunnearvoa esimerkkinä nyt tietynlaiset kirjat. Niiden olemassa olo ei ehkä sovi minimalismiin ja äärimmäiseen järjestykseen koska kyllähän niistä on aina muutoissa oma vaivansa ja vieväthän ne tilaa, eikä niitä tule luettua aina kerran kahdessa vuodessa. Mutta ah miten ihanalta ja tunnelmalliselta tuntuu omistaa niitä!
Vierailija kirjoitti:
Ihan typerää tosiaan että pitäisi tyhjentää kaikki esineet joilla voi olla keräilyarvoa tai ihan tunnearvoa esimerkkinä nyt tietynlaiset kirjat. Niiden olemassa olo ei ehkä sovi minimalismiin ja äärimmäiseen järjestykseen koska kyllähän niistä on aina muutoissa oma vaivansa ja vieväthän ne tilaa, eikä niitä tule luettua aina kerran kahdessa vuodessa. Mutta ah miten ihanalta ja tunnelmalliselta tuntuu omistaa niitä!
Taidan vain olla todella naiivi ja langeta näihin provoihin kerta toisensa jälkeen mutta eiiii!
Ei, KonMari ei ole minimalismia, ei siinä ei käsketä hävittää mitään esinettä minkään aikamäärän jälkeen. Ei, siinä suorastaan ei saa hävittää mitään, mistä saa iloa. Minulla on paljon kirjoja, koska rakastan niitä. Lahjoitin eteenpäin sellaiset, jotka eivät enää antaneet iloa (kerran luetut dekkarit yms), mutta säästin jokaisen kirjan, joka sykähdytti. Niitä on edelleen huomattavan suuri määrä ja ne todellakin sopivat äärimmäiseen järjestykseen. Ne eivät ole aakkosjärjestyksessä, eivätkä värijärjestyksessä, vaan kirjahyllyssä omassa järjestyksessään. Ovien takana ne ovat lähinnä pölyltä ja auringonvalolta suojassa.
Vierailija kirjoitti:
Ihan typerää tosiaan että pitäisi tyhjentää kaikki esineet joilla voi olla keräilyarvoa tai ihan tunnearvoa esimerkkinä nyt tietynlaiset kirjat. Niiden olemassa olo ei ehkä sovi minimalismiin ja äärimmäiseen järjestykseen koska kyllähän niistä on aina muutoissa oma vaivansa ja vieväthän ne tilaa, eikä niitä tule luettua aina kerran kahdessa vuodessa. Mutta ah miten ihanalta ja tunnelmalliselta tuntuu omistaa niitä!
Miten kirjoituksesi liittyy KonMariin? Ei mitenkään.
Miten nää KonMaria kauhistelevat ihmiset on aina niitä, jotka eivät ole sitä edes lukeneet? Usein ilmoittavat, etteivät edes aio. Mutta silti se on ihan hanurista! Musta tuntuu niin!
Ai, eikö ne silmiähivelevät kirjarivistöt siis tuotakaan sinulle iloa? Konmarin oppeihin kuuluu pitää kaikki, mikä tuottaa iloa. Kirjasi olisivat turvassa.
Sääli ettet ole tosin lukenut sitä kirjaa, jota kritisoit.
Vierailija kirjoitti:
Ihan typerää tosiaan että pitäisi tyhjentää kaikki esineet joilla voi olla keräilyarvoa tai ihan tunnearvoa esimerkkinä nyt tietynlaiset kirjat. Niiden olemassa olo ei ehkä sovi minimalismiin ja äärimmäiseen järjestykseen koska kyllähän niistä on aina muutoissa oma vaivansa ja vieväthän ne tilaa, eikä niitä tule luettua aina kerran kahdessa vuodessa. Mutta ah miten ihanalta ja tunnelmalliselta tuntuu omistaa niitä!
KonMari ei ole minimalismia. Mutta senhän sinä provoilijana jo tiedätkin.
Minä ole sitä suunnitellut. Hyllyssä on kirjoja, jotka ostin 80-luvulla tyyliin viisi kirjaa satasella. Sekaan tuli aina joku, joka olikin oikeasti huono kirja. Niistä ei ole mitään iloa.