Kuinka aikuistuu 26-vuotias lellipentu, jolla kuitenkin rankka tausta?
Ei ole oikein asiaa, jota en elämässäni olisi kokenut. Siis jotain ikävää ja/tai itsetuhoista, onnettomuutta, menestystä, pelkoa tai muuta traumaa. Olen meinannut kuolla sepsikseen, hukkumiseen, auto-onnettomuuksiin, perheväkivaltaan, muuhun väkivaltaan, itsetuhoisuuteen, maanjäristykseen, pitkäaikaissairauteen. Olen menettänyt rakkaita, olen ollut koulukiusattu, vihattu, ujo ja yksin. Olen ollut ymmärretty ja vailla ymmärrystä, minua on autettu viimeiseen asti ja sitten on myös hylätty. Minua on sanottu fiksuksi ja tyhmäksi, vakaaksi ja epävakaaksi. Aidoksi ja miellyttäjäksi. Epäitsekkääksi ja empaattiseksi ja sitten omassa pahassa oloissa myös narsistiseksi ja itsekeskeiseksi.
En tiedä kuka olen ja miten osaan arvottaa ikinä itseni millekään normaalille tasolle. Olen lellitty taloudellisesti, rakkaudellisesti, ymmärryksellisesti ja kaikella tavalla. Läheiset eivät uskalla sanoa oikein mitään minulle, koska loukkaannun, martyrisoidun ja uhriudun niin helvetin helposti.
En kestä normaalia elämää vaikeuksineen ja pettymyksineen. Kuinka helvetissä kasvaa aikuiseksi koskaan?
Kommentit (4)
En tiedä. En ole läheskään yhtä ongelmainen, mutten siltikään tiedä, kuinka kasvaa aikuiseksi... Oletko käynyt terapiassa?
Hei en osaa auttaa, sillä olen täysin samanlainen ja samanlaisessa tilanteessa (miinuksena että minua ei ole rakkaudella lellitelty) . Mutta seurailen, jos joltain tulee vinkkiä.
Olen käynyt terapioissa, monikossa kun on ollut useita ja monenlaisia terapiasuhteita ja -suuntauksia. Nyt on hyvä ja jämäkkä ja epävakautta ymmärtävä terapiasuhde.
Mutta kun tuntuu, että ei tätä pakkaa saa kasaan millään. Yritettävä se kuitenkin on.
Joskus tuntuu, että olen itsekkäin ja itsekeskeisin ihminen maailmassa, joku mukamas nöyrä. Ja sitten joskus löydän itseni ihan tosissaan antamassa kaikkeni jonkun puolesta ja vilpittömästi. Ja sitten kun huomaan tekeväni niin, ajattelen olevani taas jotenkin narsisti auttamassa muita ja kokemassa siitä jotain väärää mielihyvää. Että siis kaikki hyvä jota teen on kuitenkin jotain oman olon kohennusta ja koen siitä syyllisyyttä. Vaikea selittää.
Välillä tuntuu, että elämä on epäoikeudenmukaisesti minua kohdellut ja sitten taas yhtäkkiä syytänkin kaikesta itseäni.
Ap
Seuraan, oon samanlainen