Ärsyttää tutut, jotka yrittävät "verkostoitua" saadakseen töitä työpaikaltani
On tullut nyt parin vuoden sisällä pari tällaista naista vastaan. Ensimmmäisen kanssa olin ollut tekemisissä ~10 vuotta aikaisemmin, ja vaihdoimme kuulumisia facebookissa, kun hän ihan suoraan sanoi, että jos työpaikallani haetaan uusia työntekijöitä, niin hän on reipas ja ahkera ja whatnot. Toinen oli entinen työkaverini edellisestä työpaikastani. Hän halusi yllättäen kahvitella parin vuoden jälkeen, ja kiertäen kaartaen antoi ymmärtää, että työ kiinnostaisi. Tämä on mielestäni kummallista, koska olen ihan tavallinen toimihenkilö, en mikään rekrytointivastaava. Eiköhän esim. pomoillakin ole nykyään ties miten monta tuttua töihin tyrkyllä, ei siinä toimihenkilöiden tuttuja enää kaivata. Lisäksi kyseinen toiminta tuntuu vain hyväksikäytöltä. Ei tulisi mieleenkään suositella vain tuttua, kaverin/ystävän puolesta olen joskus puhunut (ei kylläkään saanut paikkaa tuolloin). Verkostoitumisesta toki puhutaan paljon, mutta älkää nyt tehkö sitä noin tökerösti! Verkostot tulisi olla luotuna jo ENNEN kuin on sitä työpaikkaa vailla.
Kommentit (29)
Verkostoituminen on liipalaapaa, markkinointi- ja rekrytoijamyyjät keksineet vain termin, mitä toistella jotta saavat myymistä ja palkkaa. Tee näin, niin työllistyt. Todella raivostuttava ilmiö nykymaailmassa.
Eivätkö muut ole törmänneet tällaiseen?
Ap
Mitä haittaa sulle on siitä, jos tuttavasi saisi samasta työpaikasta töitä kuin sinä suosituksesi avulla? Pelkäätkö, että tuttavastasi pidettäisiin töissä sua enemmän, saattaisi olla jopa parempi kuin sinä. Kiva kaveri olet.
Vain nainen voi sanoa noin.
Jos olisit mies, auttaisit kaveria ja saisit vastapalveluksia.
No ihan ymmärrettävää että ihmiset tekevät nyt epätoivoissaan kaikkensa saadakseen jotain työtä. Ja sitten samaan aikaan syytetään että työttömät on laiskoja eikä yritä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Verkostot tulisi olla luotuna jo ENNEN kuin on sitä työpaikkaa vailla.
Ei elämä ole staattista, vaikka niin haluaisit kuvitella, eikä ole mitään sääntöjä siitä, milloin saa aloittaa verkostoitumisen.
Onko ap:n työpaikka niin varma ettei tarvitse verkostoitua?
Ymmärrän ärsytyksen, mutta tuo on ilmeisesti nykymaailmassa paitsi yleinen myös toimiva taktiikka.
Tuttavapiirissäni ura on nousujohteisinta niillä, jotka ovat kaikkein ilmeisimmin luomassa suhteita juuri hyötymistarkoituksessa.
Olen joko liian tarkkasilmäinen sosiaalisille signaaleille, tai sitten poikkeuksellisen ymmärtämätön. Näen nuoleskelukäytöksen päällepäin samantien (sitä kohdistetaan myös minuun). Se osa mitä en käsitä on se, että niin on niin monia, jotka joko eivät tunnista sitä kaveraamista röyhkeäksi nuoleskeluksi hyötymismielessä. Tai sitten tunnistavat, mutta heille sellainen käytös on ihan ok ja normaalia.
Olen niin allerginen niille häntäheikeille. Etenkin jos olen itse heidän kohteenaan. Vilpitön ystävällisyys ja sosiaalisuus on tinkimätön hyve. Muuten minut voi jättää rauhaan.
En näe tuossa mitään ongelmaa. Entinen työkaverini otti minuun Linkedinin kautta yhteyttä, vaikka emme olleet olleet yhteyksissä kolmeen vuoteen. Kyseli, olisiko meillä tarvetta hyvälle työntekijälle. Sillä hetkellä ei ollut, mutta 6 kk myöhemmin tuli toisella osastolla tarvetta työntekijälle. Suosittelin osaston pomolle entistä kolleegaani (tiesin että hän osaa hommansa) ja hän sai lopulta paikan. Ja minäkin olen ihan tavallinen ylempi toimihenkilö ilman alaisia. Mikäli joskus olen itse työpaikkaa vailla, niin uskon että joku entisistä työkavereistani tekisi samoin, vaikkei oltaisikaan pidetty yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä haittaa sulle on siitä, jos tuttavasi saisi samasta työpaikasta töitä kuin sinä suosituksesi avulla? Pelkäätkö, että tuttavastasi pidettäisiin töissä sua enemmän, saattaisi olla jopa parempi kuin sinä. Kiva kaveri olet.
Mielestäni kirjoitin aloituksessa, että ei minulla ole mitään valtaa eikä sanomista siihen, ketä nykyiseen työpaikkaani palkataan. Siksikin siis ajanhukkaa yrittää minua nuoleskella työpaikan toivossa. Ja kuten joku tuossa aiemmin kirjoitti, näen minäkin näiden tuttujen tarkoitusperät kyllä, enkä tykkää ihmisistä, jotka esim. pyytävät minua kahville vain hyötymistarkoituksessa. Mieluummin vietän vapaa-aikaani oikeiden kavereiden kanssa, joita siis voisin suositellakin, jos sellainen tilanne tulisi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Eivätkö muut ole törmänneet tällaiseen?
Ap
Mulla kans muutama tällainen tuttu entisen työpaikan kautta. Oikein hämmästelin miten yksi tuttu halusi nähdä ja avautui elämästään ja entisestä yhteisestä työpaikastamme. Pyysi minua syömään ja ajattelin vielä hölmöyksissäni mikä jottei, onpa kiva nähdä pitkästä aikaa. Mutta mitä sitä paskaa, hän sai vasta lounaan lopussa kakisteltua että tosiaan jos teillä töitä olis niin olis kiva. No ihan jees, voin hyvää tekijää suositellakin jos tarve olis mutta ei ollut. Eikä mulla mitään valtuuksia mihinkään ole, todellakaan..
Ai niin ja parastahan tässä oli ettei hänestä ole sen jälkeen kuulunut pihaustakaan kun ymmärsi etten voi auttaa.. so sad. :)
Taitaa olla ihan normaalia nykyään palkansaajillakin. Yrittäjänä verostoitumisesta on todellakin pidettävä huolta, parhaat duunit saa puskaradion kautta.
Niin ja tosiaan voin suositella mielellään hyvää tekijää tottakai, mutta ei tarvitse sen vuoksi mielistellä ja esittää kaveria, ei todellakaan. :) Voi kysyä vain ihan suoraan että miten olis, käykö, ei tarvi pyytää syömään ja teeskennellä että haluaa "päivittää kuulumiset". N
Ehkä olen vain sinisilmäinen hölmö, tai korjaan, olin. :)
-13&14
Kyllä vaan. Eipä siinä mitään, saahan sitä töitä kysellä. Ja sitten kun olen selittänyt minkä firman kautta paikat täytetään, on into loppunut kaikilla kyselijöillä siihen. Luulevat varmaan että minä sormia napsauttamalla voin heille työpaikan järkätä. Sori vaan kun olen niin hyödytön.
Mitä sitten odotat jos joku puolituttu kymmenen vuoden takaa ottaa yhteyttä? Haluaa kysellä montako laukkua sulla on ja onko kotisi valkoinen vai harmaa?
Totta kai ymmärrän että lipevyys inhottaa mutta sellaiselle voi sanoa suoraan että "mitä olet vailla" heti lounaan aluksi.
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitten odotat jos joku puolituttu kymmenen vuoden takaa ottaa yhteyttä? Haluaa kysellä montako laukkua sulla on ja onko kotisi valkoinen vai harmaa?
Totta kai ymmärrän että lipevyys inhottaa mutta sellaiselle voi sanoa suoraan että "mitä olet vailla" heti lounaan aluksi.
Olen ehkä hyvinkin sinisilmäinen tuossa mielessä ja haluaisin aidosti uskoa, että jotkut tahtoisivat esim. ihan vain viettää aikaa ihmisten kanssa ja vaikkapa lämmitellä uudelleen jostain syystä väljähtänyttä kaveruutta. Minun moka.
Ap
Itseä ärsyttää se, että tehdään profiili johonkin työhakuhommaan ja sitten vingutaan muilta suosituksia sen perusteella että ollaan kavereita/ tuttuja, vaikkei olisi edes mitään hajua minkälaista työntekijä kyseinen henkilö oikeasti on tai on nähnyt tästä vain sen laiskan puolen. Sitten vielä ihmetellään ku en vastaa pyyntöön tai tee sinne profiili jne. Omatuntoni ei vain kestä moista, eikä itselläni olisi mitään pokkaa moiseen touhuun, ei puolin eikä toisin. Siksi en moisilla paikoilla kehtaa edes pyöriä. Tulee mieleen nämä tykkäyksien kerjääjät netissä.
Minä olen ihmetellyt jo pitkään sitä, että työpaikan saaminen suhteilla on tosi halpamainen ja epäreilu temppu, mutta verkostoituminen taas on parasta, mitä tarhaikäisestä lähtien voi ihminen tehdä.