Miksi ajatuksissani rakastan miestä, mutta livenä en tunne mitään?

Miksi näin voi olla? Tiedostan tilanteen, mutta silti kaipaan häntä ja tietysti haaveilen hänestä. Itken joskus kun en voi olla hänen kanssaan, vaikka tiedän etten edes välitä hänen kanssaan olla. Tapaamisen jälkeen sitten olen taivaassa kuitenkin ja mietin lämpimästi tapaamistamme. Näin on ollut jo vuosia. Miten päästä eroon tästä tavasta?