Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Psykiatrille? Auttakaa!!!

Vierailija
25.10.2016 |

Olen ollut jo todella pitkään masentunut ja todella ahdistunut. Nämä vaikuttavat elämääni suuresti. Nyt olen päättänyt hankkia vihdoin ja viimein apua, mutta mietin että kannattaisiko mennä yksityiselle psykiatrille? Hinnaksi tulisi vajaa 200e, mutta saisin aloitettua hoidon nopeasti. En tosin tiedä, että kirjoittaako ne lähetteen sitten jonnekkin, jos on tarve jatkossakin käydä puhumassa, kuten esim. psykoterapiassa? Onko teillä mitään hajua asiasta? Jos on omakohtaista kokemusta yksityisestä psykiatrista, niin kertokaa onko worth valita ensimmäiseksi vaihtoehdoksi! Nyt kuitenkin pitäisi tehokkaasti saada hommat kuntoon ja mahdollisesti lääkitys päälle, jonka vain psykiatri voi kirjoittaa? KIITOS VASTAAJILLE ETUKÄTEEN!

Kommentit (10)

Vierailija
1/10 |
25.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

up

Vierailija
2/10 |
25.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

En suosittele aloittamaan psykiatrista, vaan psykologista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/10 |
25.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voi olla worth tai sitten ei ole worth. Eri asiat on worth eri ihmisille ja eri tavalla eikä sitä onko joku worth voi varmasti tietää etukäteen. Voi olla worth tai voi olla olematta. Pitää miettiä onko worth ottaa selvää onko worth. 

Vierailija
4/10 |
25.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä hakeuduin yksityiselle. Harmikseni jouduin käymään kahdella psykiatrilla ennenkuin löysin hyvän kolmannesta. Hän kirjoitti sairaslomaa (kuten kyllä kaksi edellistäkin), toimivat lääkkeet, perehtyi asiaani hyvin ja sain lähetteen kelan psykoterapiaan (yksityiselle). 

Julkinen puoli on monella paikkakunnalla täysi vitsi. Sinne minäkin yritin tammikuussa -13 ja sain kirjeen postissa toukokuun lopulla, että nyt olisi vapaa aika keskustella sairaanhoitajan kanssa. Tuolloin olin jo palannut osa-aikaisena töihin ja toipuminen oli alkanut yksityisen avulla. Olisin ihan varmasti päätynyt joko junan alle tai sairaalaan jos olisin joutunut melkein puoli vuotta odottamaan hoitoa. 

Terveydelle ei ole hintaa, saati sitten elämälle. 

Vierailija
5/10 |
25.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Menet juttelemaan vaikkapa terveyskeskukseen sairaanhoitajalle tai terveydenhoitajalle, joka ohjaa sinut eteenpäin. Kela myöntää tukea kolmivuotiseen kuntouttavaan psykoterapiaan, sinne hakeminen on pitkä tie.

Vierailija
6/10 |
25.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sanoisin myös, että apu tulee nopeammin yksityisen kautta kuin julkisen. Psykiatrikäyntejä tarvitaan Kelakustanteista psykoterapiaa varten kaksi. Terapeutin joudut etsimään itse. Psykiatri arvioi lääkityksen ja sairausloman tarpeesi ja kirjoittaa tarvittaessa niitä. Lääkkeen avulla saat toipumisen käyntiin ja voimia tuohon terapeutin etsimisprosessiin ja Kelan lappujen täyttöön. Julkisella resursseja on kiristetty jatkuvasti ja jollain psyk. hoitajalla pääsee käymään ehkä hyvässä lykyssä joka toinen vko. Psykoterapeutit ovat pidemmälle terapiatyöhön kouluttautuneita kuin tk:n psyk.sh:t.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/10 |
25.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuhan et mee samalle psykiatrille kuin minä.

Oli kallis ja huono.

Vierailija
8/10 |
25.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja muistat, etteivät lääkkeet paranna.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/10 |
25.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos paljon vastanneille, jos edes tätä vielä luette! Kävin yksityisellä psykiatrilla ja hän kirjoitti minulle ahdistuslääke reseptin. En oikeen kovin paljoa saanut tuosta ensimmäisestä käynnistä irti ja ei häneltä kyllä mitenkään kovin paljoa tietoakaan irronnut, joka on kai ihan normaalia ekaksi käynniksi? Nyt kai odotan sen 3kk että pääsen psykoterapiaan kunhan käyn ensin toisen kerran psykiatrilla, sitä mieltä hän ainakin oli. Osaako kukaan vielä antaa hyviä neuvoja jos on itse onnistunut peittoamaan masennuksen/pahan ahdistuksen? -ap

Vierailija
10/10 |
25.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aikaa se vaatii ja sitä terapiaa. Sen myötä oppii ymmärtämään mikä ahdistaa, ja mitä pitää ehkä ajattelussaan/itsessään/elämässään muuttaa. Näin siis minulla. Lääkkeet ovat apu pahimpaan. Sitten yrittää pitää kiinni niistä pienistäkin hyvää oloa tuottavista asioista, vaikka edes aamukahvista jos se maistuu. Ja rutiineista, vaikka olisi saikulla.

Tsemppiä! Toipuminen ei ole nopea juttu, äläkä aseta mitään tavoitteita sen suhteen itsellesi! Yleensä se vaatii juuri sitä hellittämistä omista vaatimuksista.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi yksi kaksi