Lue keskustelun säännöt.
Valtataistelu lapsen ruokailun suhteen, miten ratkaista?
23.10.2016 |
Lapsi 9vee on ottanut tavaksi nirsoilla ruoan suhteen niin että esimerkiksi syö täysin tyytyväisenä ruokaa mutta sama ruoka ei kelpaakaan enää seuraavana päivänä. Toinen tyypillinen toiminta on että syö jogurttia, muroja tms aamu-, ilta- ja välipala-aineksia alkuun mielellään mutta yhtäkkiä päättää ettei enää tykkää kyseisestä mausta. Useimmiten suostuu sitten syömään kun en vaan tarjoa muuta, mutta kyllähän tässä itsellä meinaa hermo mennä! Onko muilla samaa ongelmaa? Muutenkin tämä lapsi on kyllä hyvin omapäinen ja haluaisi mieluusti päättää itse kaikesta. Vinkit otetaan vastaan!
Kommentit (16)
Aika harmiton tapa kapinoida tavallaan. Toki rasittavaa jos alkaa vasta ruoan tultua jo pöytään vinkua mutta järjen rajoissa antaisin vähän nirsoillakin. Tulisi lapselle fiilis että omalla mielipiteellä on jotain väliäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anna lapsen syödä, mitä haluaa. Ei kai tuo nyt taistelun arvoinen asia ole?
No tuloksena olisi se että jääkaappi on täynnä jogurttipurkkeja joista on otettu yksi annos jne. En myöskään suostu siihen että teen ruokaa aina niin vähän että koskaan ei tarvitse syödä kahta päivää samaa ruokaa..
AP
Vierailija kirjoitti:
Aika harmiton tapa kapinoida tavallaan. Toki rasittavaa jos alkaa vasta ruoan tultua jo pöytään vinkua mutta järjen rajoissa antaisin vähän nirsoillakin. Tulisi lapselle fiilis että omalla mielipiteellä on jotain väliäkin.
Lapsi saa osallistua päätöksiin kun viikon ruokavalintoja tehdään ja esimerkiksi juuri ne murot ja jogurtit on hänen itsensä valitsemia.
AP
Minä osaan kysyä lapselta mielipidettä. Että minkä makuista jogurttia haluat kaupasta. Mihin tahansa kyllästyy joskus, ja vaihdellakin voi.
Toki on toinen juttu, jos toinen on pyytänyt jotakin, eikä se kelpaakaan. Mutta tuskin teillä ne syömättä jää?
Eikö teillä ole pakastinta? Minä olen aina tehnyt ruokaa reilun annoksen ja pistänyt annosrasioissa pakastimeen. Ei tarvise kokata joka päivä eikä syödä samaa ruokaa peräkkäisinä päivinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Murot ja jukurtit pelkkää sokerikalorihöttöjä. Fiksummat vaihtoehdot tarjolle ja jos ne ei kelpaa niin saa olla ilman. Jos ei sairautta joka vaatisi tosi täsmäravitsemuksen niin antaa sitte olla vaikka ilman. Ei terve lapsi soppalautasen eteen kuole. Syö jos oikeasti nälkä.
Mä en ole ymmärtäny koskaan valtapeliä ruoan kanssa. Se mitä on tarjolla, kelpaa tai sitten ei. Pakko ei ole tulla pöytään, muttei sitten napostella mitään muutakaan. Seuraava ateria sitten seuraavalla kerralla. Haluan, että lapsi oppii myös arvostamaan ruokaa ja oppii, että vaikka ei aina lempparia niin nälkään sitä syödään eikä pelkästään mielihyvään. (Juu ja olen monen mielestä hyyvä kokki, eli ei mitään pohjaanpalanutta sohjoa tarjolla).
No selität, että hän itse valinnut ruoat ja muuta ei tule. Etkä anna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna lapsen syödä, mitä haluaa. Ei kai tuo nyt taistelun arvoinen asia ole?
No tuloksena olisi se että jääkaappi on täynnä jogurttipurkkeja joista on otettu yksi annos jne. En myöskään suostu siihen että teen ruokaa aina niin vähän että koskaan ei tarvitse syödä kahta päivää samaa ruokaa..
AP
Älä osta montaa purkkia samaa, kun kerran tiedät, että lapsi kyllästyy niihin helposti. Osta vain pari. Ja kai teillä nyt muutkin jogua syö?
Miksi ihmeessä muuten et pakasta ylimääräistä ruokaa? Minäkään en halua syödä samaa ruokaa kahta kertaa peräkkäin, joten mies syö eväänä ylijäämät (häntä se ei haittaa) TAI pakastan ylijäämät, ja niistä saa helppoja aterioita, ilman että tarvitsee syödä samaa monta krt.
Reija Ratkaisija kirjoitti:
Eikö teillä ole pakastinta? Minä olen aina tehnyt ruokaa reilun annoksen ja pistänyt annosrasioissa pakastimeen. Ei tarvise kokata joka päivä eikä syödä samaa ruokaa peräkkäisinä päivinä.
Näinpä.
Tykkään ruuanlaitosta, ja kokeilen mielelläni reseptejä ja etnisiä ruokia. En itsekään haluaisi syödä samaa monella peräkkäisellä aterialla. Syöminen ei ole pelkkää tankkausta, periaatteella "sama se, mitä syö, kuhan saa ravintoa".
9
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tämän pitää olla niin vaikeaa? Joko syö, tai näkee nälkää. Millaisia lapsia te kasvatatte, kun tuollaista pitää miettiä?
Lapsi syö sitä mitä pöytään laitetaan tai on syömättä. Jogurtit yms jätetään kauppaan ja aamupalaksi on joko kaurapuuroa tai sitten ei mitään. Lapsi ei todellakaan ole se joka perheessä määrää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhtäkin tuttavaperheen pulleroteiniä mietin tätä lukiessa. Oli niin nirso ruoan suhteen ja kaikessa piti passata. Nyt on sitten plösö.
Lapsi joko syö sitä, mitä on tarjolla tai sitten on syömättä. Simple as that.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna lapsen syödä, mitä haluaa. Ei kai tuo nyt taistelun arvoinen asia ole?
No tuloksena olisi se että jääkaappi on täynnä jogurttipurkkeja joista on otettu yksi annos jne. En myöskään suostu siihen että teen ruokaa aina niin vähän että koskaan ei tarvitse syödä kahta päivää samaa ruokaa..
AP
Aika moni aikuinenkin ajattelee, että ei syö kahta päivää samaa ruokaa. Tuunaa se seuraavan päivän ruoka jotenkin toiseen muotoon, jospa se sitten kelpaa paremmin.
Osta maustamatonta jugurttia, siitä saa lapsi sitten tehdä itse mieleisiään variaatioita kaapeista löytyvillä lisäkkeillä. Ei se todellakaan niin voi mennä, että lapsi määrää mitä ostetaan.
Toki lapsi saa esittää mielipiteensä ja toiveensa siinä missä muutkin, ja hänelläkin on oikeus saada joskus mieliruokaansa, kuten myös muilla perheenjäsenillä. Mutta siitä ei tule mitään, että tänään pitää ostaa tätä ja huomenna tuota, ja sitten taas jotain aivan muuta.
Meillä syödään kaksi tai kolmekin päivää samaa ruokaa. Sitä lämmitetään ja lapataan kaikkien lautasille. Lapsi saa valita, millaisen lautasen ja aterimet hän ottaa. Jogurttiakin ostetaan ihan kaikkien syötäväksi, ja muroja saa hillon kera välipalaksi kuka vain. Jos ei jaksa ruokaa syödä, ei muutakaan tarjota. Jos on mennyt huonosti ruokaa, iltapalaksi syödään sitten hedelmiä ja näkkäriä, että saa jotain ravitsevampaa kuin pelkkä jogurtti tms.
Anna lapsen syödä, mitä haluaa. Ei kai tuo nyt taistelun arvoinen asia ole?