Miehelläni diagnosoitiin keuhkoahtaumatauti, jatkaa silti polttamista

Loppu tulee olemaan karmea.

Elämä ei sitten ole..?

Samoin äitini miehellä. Hänelle sanottiin että korkeintaan 2v enää elinaikaa jos ei lopeta polttoa. Ei lopeta, polttaa vaan enemmän.

Keuhkoahtauma on sellainen tauti joka ei enää parane, pahenee vain. Miksi lopettaa tupakointi ja pitkittää tuskaa?

COPD johtaa tukehtumiseen. Aika masokistista nauttia sellaisesta.

Vierailija kirjoitti:

Elämä ei sitten ole..?

No jos on jo sairastunut, niin ei se elämä mikään nautinto ole.

Tupakoinnin lopettaminen ei paranna jo olemassa olevaa tautia. Oireita voisi helpottaa suuresti kyllä. Mutta jos ennuste on huono, miksi ihmeessä lopettaisi jos nautinto kerran on niin iso?

92v mummilleni vaihdettiin vanhainkodissa kahvin sekaan laitettava kevytmaito kuohukermaksi ja konjakkia sai ottaa ja tarjota vierailleen kun halusi juhlistaa sunnuntaivierailua. Kumpikin hirmuinen terveyttä vaarantava asia hyväksyttiin lääkärin  toimesta- elämisen laatu on tärkeä asia potilaan hoitosuunnitelmassa. 

Ehkä tilanne on samankaltainen miehelläsi ap, pitää punnita elämänlaatu vs. elämän pituus. Oikeita vastauksia ei ole, mutta suurin auktoriteetti on potilas itse. Jos potilas on pahasti metsässä, lääkärin on puututtava asiaan kuitenkin potilaan tahtoa kunnioittaen. 

Sama tilanne täällä. Pahinta on, että ei voi tehdä mitään. Olen pyytänyt, pelotellut, perustellut ja jopa suoraan sanonut, etten ala koskaan hänen omaishoitajaksi. Mikään ei hetkauta. Onko vinkkejä?

Mutsilla myös. Haluais lopettaa, mut ei kuitenkaan lopeta eikä tee mitään asian eteen. Se ei oo vielä ees 60-vuotias, ahdistaa.

Voisi siirtyä nikotiiniin, joka ei vaadi tupakointia.

Mun mies kyllä siinä vaiheessa lopetti. Joutuu ottamaan useita lääkkeitä, sumutteita, mutta tauti ei juuri ole pahentunut. Onneksi.

Se pco(?):ta sairastavien yskä on vastenmielestä kuultavaa. Ja kuolema hitaasti hapenpuutteeseen. Se muuten vaikutta ihan aivoihin ja henkiseen/älylliseen tasoon, kun aivot eivät saa happea.

Vierailija kirjoitti:

Voisi siirtyä nikotiiniin, joka ei vaadi tupakointia.

Mitä haittaa on pelkästä nikotiinista? Esim. Purkka, sumute, tabletit?

Olen mieheni omaishoitaja, miehellä COPD. Liikuntakyky mennyt taudin johdosta. Pienetkään askareet eivät onnistu, esim. hiustenpesu.

Tupakanpoltto kannattaa ehdottomasti lopettaa, se hidastaa taudin etenemistä. Mieheni on elänyt 25 vuotta diagnoosin jälkeen, tosin nyt mennään loppumetreillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisi siirtyä nikotiiniin, joka ei vaadi tupakointia.

Mitä haittaa on pelkästä nikotiinista? Esim. Purkka, sumute, tabletit?

Supistaa verisuonia ja siten haittaa elimistössä hapen kuljetusta. Keuhkoahtaumassa tuo on tietenkin haitallista, mutta haitta on selvästi pienempi kuin jos saisi samalla myös keuhkoihinsa tautia pahentavaa savua.

( Sinänsä muuten hassua, että nikotiini on eräs vaarallisimmista myrkyistä joita tavallinen ihminen kykenee hankkimaan, mutta silti tilastojen perusteella siitä saa myrkytyksen vain poikkeustilanteissa.

Nikotiini on hyvä hyönteismyrkky ja myrkytystapaukset liittyvät yleensä kasvihuonekäyttöön, jossa ei ole oltu varovaisia. )

Vierailija kirjoitti:

Se pco(?):ta sairastavien yskä on vastenmielestä kuultavaa. Ja kuolema hitaasti hapenpuutteeseen. Se muuten vaikutta ihan aivoihin ja henkiseen/älylliseen tasoon, kun aivot eivät saa happea.

Kaikki tapaamani COPD:tä sairastavat ovatkin olleet jotenkin kognitioltaan heikompia.

Kannattaa erota vielä kun voit, niin et joudu sitä hidasta tukehtumiskuolemaa katsomaan vierestä.

Isoäitini tupakoi reilun 60 vuoden ikään. Hänellä todettiin myöhemmin keuhkoahtauma, mutta ulkoili silti paljon ja eli 93 -vuotiaaksi.

Liikkumista rajoitti muutaman viimeisen vuoden sydänongelmat joihin lopulta kuolikin. Joten ahtauma ei aina tarkoita sitä, että peli on menetetty.

Ensimmäinen influenssa ja se on henki pois. Varautukaa siihen.

Kammottava tauti tuo COPD.

Varsinkin nuoremmalla ihmisellä on vielä toivoa copd diagnoosin jälkeenkin, mikäli tauti havaitaan varhaisessa vaiheessa ja potilas lopettaa polttamisen aika lailla heti kun se todetaan.

Täytyy myös muistaa, että nykyinen 60 vuotias on aloittanut usein tupakoinnin sellaiseen maailman aikaan, jolloin sitä ei pidetty erityisen moitittavana tai epäterveellisenä tapana. Se oli sosiaalisesti täysin hyväksyttyä, eikä terveyshaitoista oltu vielä tietoisia. Joskus 70-90-luvuilla oli suht yleistä polttaa kaikkein vahvimpia savukemerkkejä sekä ketjupolttaa niitä 2-3-askia päivässä, siis 40-60 savuketta/vrk.

2000-luvulla tupakointi on siirtynyt enemmän light savukkeisiin ja määrät tupakoivilla on vähentyneet huomattavasti ollen keksimäärin enää noin 10 savuketta/vrk. Hyvin harva enää nykyisin polttaa ns ketjussa lähes koko hereillä olo aikansa.

Tupakka on eräs suurinta riippuvuutta aiheuttavista nautintoaineista ja jos sitä on tehnyt isolla annostuksella jo useamman vuosikymmenen, ei irti pääseminen ole todellakaan helppoa. Sitä voisi verrata (vielä elossa olevan) pitkän linjan heroinistin vieroitukseen.